Empathica's Blogi

Loppukiri häämöttää edessä, ja meno alkaa olla sen mukaista! Poikien menohalut ovat lisääntyneet, valveillaoloaika pitenee ja nyt on pitänyt alkaa jo järjestää pojille ohjelmaa. Kummasti tämä ei ole helpottanut jo ennestään tiukilla olevaa vapaa-aikaa – saati edesauttanut bloggausaktiivisuutta.

Viime viikon tiistaina koitti meidän omakotitaloasumisen yksi suuri merkkipaalupäivä – me saatiin Iinan kanssa viriteltyä aita pystyyn ja pentujen ulkoiluharjoitukset alkoivat kunnolla! En voi sanoin kuvailla, miten onnellinen ihminen voi olla yhden aitaprojektin valmistumisesta. Entisen kodin piha oli onneton maalämpäre, joka oli pentujen osalta aika nopeasti tutkittu – nyt on ihan eri tavalla tilaa pentujen ja aikuistenkin koirien leikkiä ja touhuta. Pennut valloittivat takapihan varsin nopeasti, jo ensimmäisellä ulkoilulla pennut kävivät tutkimassa aitauksen rajat. Pihalla onkin kuluneen viikon aikana käyty useampia kertoja päivässä, välillä pentujen kanssa keskenään ja välillä aikuisten koirien seurassa. Nerrillä ja Retalla lähtee yhdessä mopo vähän turhan räyhäkkäästi keulimaan, joten niitä olen pihalle ottanut pentujen kanssa samaan aikaan harvemmin sekoilemaan, mutta Retasta on yksinään pentujen kanssa kuoriutunut aika kiva leikkitäti!

Kuluneen puolentoista viikon aikana pojat ovat alkaneet muuttua kilteistä pojista piraijoiksi, joten olemme opetelleet uutta käskysanaa ”ei” ja että ihmisiä ei tarvitse purra. Harjoitukset jatkuvat 😀 Selvästi viretila vaikuttaa aika paljon puruhalukkuuteen – mitä kovempi meno, sitä kovemmin purraan ja sen hanakammin yritetään purra uudestaan, vaikka kielletään välissä. Aika hyvin pojat ovat pahimmasta vaiheesta jo rauhoittuneet puremisen suhteen, onneksi.

Viime viikon torstaina meillä oli luvassa autoilupäivä Tampereelle osteopaatti-Katriinan luo hoitoja varten. Hämmästelen yhä älykkyyttäni varata aika vasta iltapäivän puolelle – kerrankin ennätin käyttää aikuiset koirat kelvollisella lenkillä ja vähän väsyttää pentuja pihalla ennen pitkää automatkaa. Mukana mulla oli vain Mera ja pennut, omat tytöt jäivät kotiin.

Autoiluharjoitukset ovat vielä aika harvassa, joten vähän jännitin, millainen ajomatkasta Tampereelle tulee. Pentuja olisi voinut väsyttää vähän enemmänkin ennen lähtöä, ne olivat melko virkeitä matkaan lähtiessä. Alkumatkasta kuului vähän kitinää, mutta yllättävän nopeasti pennut rauhoittuivat. Hieman yllättäen muuten niin hiljainen Zidane kokeili useamman kerran matkan varrella vähän testata kultakurkkunsa äänialaa, muiden kitinät olivat maltillisempia. Pääosin matka Tampereelle sujui siis varsin hyvin!

Tampereella pysähdyin Katriinan vastaanoton lähellä olevalle pysähdyspaikalle, virittelin pentuaitauksen pystyyn ja nostelin pennut hetkeksi jaloittelemaan ja tarpeilleen, jonka jälkeen tehtiin vielä pieni siirtymä perille. Katriinan luona pennut olivatkin jo omasta mielestään niin levänneitä, ettei pentuaitauksessa oleskelu olisi maistunut ollenkaan – etenkään, kun Mera oli ensin hoidettavana. Mera oli lähtenyt tosi hyvin jo palautumaan synnytyksestä, sillä oli niskan alaosassa tiukka jumi, joka hieman heijasteli oikealle puolelle lanneselkään, mutta muuten se tuntui Katriinan mukaan tosi hyvältä. Meran hoidon aikana pennut rauhoittuivat unille eli alkoivat olla aika hyvässä vireystilassa omia hoitojaan varten. Hoidettiin pennut syntymäjärjestyksessä.

Cloudilla oli kallossa kuonon ja otsan saumassa kireä kohta, mutta tuntui muuten aika hyvältä. Zidane oli Katriinankin mielestä täydellinen, siitä ei löytynyt mitään hoidettavaa. Noctiksella oli perätilasynnytyksen seurauksena takapää hieman erillinen, mutta se saatiin hoidolla korjattua. Squallilla oli kallossa ja niskan yläosassa kiertäjänikamassa vähän hoidettavaa, sai erityiskommentin ”kiltti, mutta päättäväinen ja sitkeä pentu”. Tiduksella oli kallossa hoidettavaa, mutta aukesi muiden tapaan hyvin. Kaikilta pojilta löytyi myös kivekset.

Pennut urvahtivat hoidon seurauksena, joten sain rauhassa nautiskella oman hoidon ennen kuin suunnattiin kotimatkalle. Pennut nukkuivat koko automatkan, yksi pikainen stoppi tehtiin pentujen pissatus- ja ruokatauon merkeissä. Kotona pennuilla olikin virtaa kerrakseen, mutta se nyt on ollut jo kuluneen viikon ajan arkipäivää.

Perjantaina pennuille tuli vieraita, kun kotiväkeä tuli pentuja katsomaan Joensuusta ja Tampereelta. Lauantaina meillä kävi myös pennuilla vieraita, joten kiireentynkää on riittänyt. Sunnuntaina olinkin iltavuorossa taas töissä, joten panostettiin aikuisten koirien kanssa pitkään lenkkiin ja pennut saivat purkaa energiaansa pihalla leikkien. Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli ensimmäinen, jolloin pennut yön aikana muutaman kerran herättivät kitisemällä. Tähän varmaan vaikutti, että olin ensin pitkän illan töissä, jonka jälkeen oli maanantain aamuvuoron vuoksi pakko suunnata iltatoimilta melko suoraan yöpuulle, eivätkä pennut kerenneet purkaa virtaansa kunnolla ennen nukkumaanmenoa.

Tämän viikon agendalla on harjoitella päivittäin autoilua ja käydä kodin ulkopuolella seikkailuilla purkamassa pennuista virtaa vähän vähemmäksi. Maanantain aamuvuoron jälkeen pakkasin koko koiralauman autoon ja ajeltiin tutuille hiekkakuopille lenkille. Automatkalla pennut vähän kitisivät, mutta ei nyt mitään kauheaa konserttia kuitenkaan. Kävelylle suunnatessa aikuisten joukko johdatti tietä ja pennut kipittivät kiltisti mukana. Pennut olivat reippaasti mukana ja tuntuivat nauttivan, kun pääsivät uuteen paikkaan tutustumaan – ja onhan epätasaisessa maastossa liikkuminen loistava tapa kehittää pentujen fysiikkaa! Puolisen tuntia lenkin alusta pennut alkoivat osoittaa väsymisen merkkejä, mutta jaksoivat hienosti lenkin loppuun saakka. Automatka kotiin sujui hiljaisissa merkeissä, eikä kotona tiennyt olevan pentuja ennen kuin vasta illalla ruoka-ajan lähestyessä.

Tiistaina mentiin samalla sapluunalla, tästä reissusta ei ole videomateriaalia, kun sain lenkkiseuraa. Mentiin pennuille uuteen paikkaan, mutta uusi paikka ei aiheuttanut pennuissa sen kummempia ihmettelyjä – reippaasti kaikki lähtivät mukaan uusia maisemia tutkimaan. Edellispäivään verrattuna pennut väsähtivät vähän nopeammin, mutta pidettiin muutama lyhyt tauko, niin pennut jaksoivat hyvin taas lenkin loppuun saakka.

Keskiviikkona olin ruhtinaallisella ykkösvapaalla, ja olin sopinut pennuille treffit kasvatinomistajani Marin luo. Marille tuli hiljattain Silmu-pentu Red’n Ready -kennelistä, joten pojat saivat pentuseuraa! Silmu oli pennuista ihastuneempi kuin meidän pojat Silmusta – 5vkon ikäero tekee tässä vaiheessa aika paljon 😀 Pienen lämmittelyn jälkeen etenkin Silmulla ja Zidanella löytyi yhteinen sävel leikkeihin, muutaman kerran Noctis ja Squall kävivät vähän kokeilemassa leikkiä myös. Tiduksella meni Silmuun hermo, kun Silmu muutaman kerran pääsi juostessaan pukkaamaan Tidusta pyllylle, ja meidän niin kiltistä poitsusta kuoriutui aika peto. Cloud oli tällä reissulla aika väsyneen oloinen, se tutki paikkoja muiden mukana, mutta pysytteli leikeistä kauempana.

Väsymyksen syy selvisikin sitten tiistai-iltana – useammalla pennulla oli masu sekaisin. Tämä on kyllä sellainen murheenkryyni, jonka mieluiten aina pentujen kanssa jättäisi väliin mistä hinnasta hyvänsä. Pennut olivat onneksi ihan hyvävointisia, jaksoivat leikkiä ja touhuta kuitenkin. Nappula ei oikein meinannut maistua, joten tarjoilin pelkkää lihaa, se teki kauppansa ongelmitta. Tänään aamulla oli aika tavalla sotkua siivottavana, ja vähän kauhunsekaisin tuntein lähdin töihin miettien, millainen sotku kotona odottaa työpäivän päätteeksi. Mutta kuin ihmeen kaupalla lattialta ei löytynyt kuin pissaa! Vein pennut ulos ja kyttäsin siellä tuotoksia, kolmen pennun ulosteet keräsin pois, ja ne olivat ihan kiinteät. Että jos joku mahataudin tynkä pitää napata, niin mieluiten sitten tällainen hyvin nopeasti ohi menevä. Liekö pennut syöneet ulkoa jotain sopimatonta. Mun oli tänään tarkoitus ottaa pennut mukaan agilityhallille Saran treenien ajaksi sosiaalistumaan, mutta se ei nyt tämän masuvaivaepisodin vuoksi toteutunut. Katsotaan, ennätänkö maanantaina Retan penturyhmän treeneihin ja mitä treenikaverit tuumaavat, ovatko pojat kohtuuton häiriö kokemattomille junnukoirille.

Loppuviikolle on suunnitteilla monenlaista, pentujen elämässä isoin merkkipaalu tulee olemaan Meran lähtö omaan kotiin viikonloppuna. Mera on tehnyt ison urakan, joten se kyllä jo ansaitsee päästä kotiin palautumaan ja toipumaan! Pentuja on alettu valmistella tulevaa varten niin, että Mera on pentujen täytettyä 6vkoa viettänyt vuorotellen öitä pentujen ja meidän kanssa. Luontokin näyttää valmistelevan pentuja tulevaa varten – Mera on haluttomampi imetyshommiin ja välillä hieman ponnettomasti konahtaa pennuille, kun ne rynnivät porukalla Meran mahan alle. Mera myös viime viikonloppuna irtisanoi viimein siivouspestinsä, joten siivousvastuu on siirtynyt kokonaisuudessaan mun hoidettavaksi.

Alla vielä liki 7-viikkoisten pentujen kuvaukset sekä nimivaltuuston hyväksymät viralliset nimet! Mietin tälle pentueelle alun perin ihan eri nimiteemaa, mutta sitten tytöt jäivät puuttumaan, enkä raaskinutkaan käyttää kyseistä teemaa ihan vielä. Pallottelin useampiakin eri nimiteemoja mielessäni, lopulta päädyin pentujen isän virallisen nimen pohjalta riimittelemään! Onko tämä nyt sitten riimi-pentue? 😀

Empathica’s Fudge Nudge ”Cloud” melkein 7vkoa. Cloud on sympaattisesti töpöään heilutteleva hassu poika, josta olen eniten fiilistellyt äitinsä piirteitä – ainakin mitä ulkonäköön ja avoimuuteen tulee! Cloud on aika hiljainen, rauhallisen oloinen temperamentiltaan, vaikka kyllä siitäkin vauhtia löytyy, kun leikit sitä vaativat. Se on sopivassa suhteessa reipas, mutta toisaalta vähän mietiskelijä. Kokonaisuutena aika kiltin oloinen poika.

Empathica’s Crunch Bunch ”Zidane” melkein 7vkoa. Zidane on sellainen pieni bilehile, jolla on aina hauskaa, minne ikinä elämä sitten kuljettaakin. Se on porukan vauhdikkain tyyppi edelleen, se hakeutuu aina sinne, missä on jotain toimintaa meneillään. Zidane on hyväntahtoinen, mutta osoitti kyllä Silmun kanssa touhutessaan, ettei suostu tuosta noin vaan isompien rökitettäväksi. Kaipa tämä sinnikkyys ja päättäväisyys ovat pitäneet sen elämän syrjässä kiinni pienestä saakka kooltaan isompien veljien seassa!

Empathica’s Puffin Muffin ”Noctis” melkein 7vkoa. Noctis löytyy usein sieltä, mistä Zidanekin, mutta se on liikkeissään vähän rauhallisempi – kokoerokin voi tehdä paljon! Noctis tietää, miten ihmisten sydämet saa helposti sulatettua – se istuu alas ja katsoo tummilla silmillään suoraan sydämeen. Kuka tätä mustaa Casanovaa voisi vastustaa? Noctis on leikkisä ja innokas tutkimaan uusia paikkoja, aika reippaan ja hyväntuulisen oloinen pentu.

Empathica’s Bun Fun ”Squall” melkein 7vkoa. Squallille seikkailut kodin ulkopuolella ovat tehneet hyvää – se on tuntunut nauttivan, kun se on kirinyt porukan kärkeen etunenässä tutkimaan uusia paikkoja! Tällä viikolla olen kiinnittänyt myös huomiota, että aiemmin ehkä hieman muita hitaammin vieraille lämpenevä Squall onkin ottanut aika nopeasti kontaktia ihmisiin. Squallista mulle tulee sellainen tunne, että sille tekee hyvää päästä tästä isommasta porukasta omaan kotiin kasvamaan, se jää porukassa vähän muiden jalkoihin. Allekirjoitan Katriinan kommentin kiltistä, mutta päättäväisestä ja sinnikkäästä pennusta.

Empathica’s Flake Cake ”Tidus” melkein 7vkoa. Tidus on tällä viikolla esitellyt suorastaan filosofitason mietiskelijän piirteitä. Ei ole kerta eikä kaksi, kun olen pentuja kutsunut ulkoa sisälle, Tidus päätyy istumaan oven eteen ja vain kallistelee päätään, kun yritän houkutella sitä sisään. Tiduksesta löytyy myös vauhdikas puoli, se on kova leikkimään Retan ja velipoikiensa kanssa, ja sillä on Zidanen jälkeen minusta eniten pilkettä silmäkulmassa – tiedä vielä, millainen huumoriveikko siitä kehkeytyy!

Kokonaisuutena minusta tämä poikaviisikko on ollut kyllä tosi hauska poppoo kasvattaa, ja vähän tässä alkaa haikeus hiipiä mieleen, kun ajattelen näiden kohta jo lentävän pesästä. Toisaalta poikien menohalujen kasvaessa tulee myös vastaan realiteetti, että yhden ihmisen pelimerkit kaikkien viiden eteenpäin viemiseen loppuvat aika äkkiä – pojat alkavat kaivata jo yksilöllisempää panostusta. Nautitaan nyt vielä viimeisistä päivistä yhdessä ja yritetään tarjoilla eväitä uutta elämää varten! Poikien tulevat kodit on päätetty, ja ensi viikon aikana he lähtevät uusia ihmisiään ihastuttamaan.

Voi änkeröinen, kun vuorokauteen saisi lisää tunteja, se auttaisi kummasti!

Täällä eletään kiireisiä viikkoja! Pennut kasvavat ja kehittyvät ihan hurjaa tahtia, päivät täyttyvät leikeistä ja seurustelusta niin ihmisten kuin mun aikuisten koirien kanssa. Viime viikolla kelit olivat ihan karseat, kun joka päivä satoi vaan vettä, joten jouduttiin odottelemaan ulkoilujen aloittamista. Jotenkin tuntui tärkeältä, ettei pentujen ensikosketuksen ulkoilemiseen tapahtunut vesisateessa. Entisessä osoitteessa oltaisiin voitu istuskella terassilla sateensuojassa, mutta nykyisessä kodissa pihalla ei ole sateensuojaa – ainakaan vielä.

Viikko hurahti tosi nopeasti. Alkuviikosta olin pari päivää vapaalla, mutta ohjelmaa oli aika tavalla. Keskiviikkona olin iltavuorossa töissä, ja jos aamuvuoropäivinä vuorokauden tunnit tuntuvat olevan olemattomat, niin iltavuoropäivinä ne sitä vasta ovatkin. Torstaina käytiin aamuvuoron päälle aikuisten koirien kanssa lenkillä ja sitten suunnattiin kasvatinomistajan kanssa ostamaan meille aitatarvikkeet – vihdoin ja viimein! Toivottavasti tällä viikolla saataisiin aita viimein pystytettyä! Perjantaina töiden päälle pennuille tulikin vieraita, lauantaina vieraita tuli lisää – ja myöhäisiltapäivästä ennätin vielä kasvatinomistajien kanssa käymään hallilla treenaamassa vähän agilityä Saran ja Retan kanssa. Hanna tuli Hilan kanssa meille yökylään ja samalla Meraa ja pentuja moikkaamaan. Mera oli aika onnessaan 🙂

Sunnuntaiaamuna tapahtui jotain niinkin ihmeellistä, että aurinko paistoi! Ei olisi uskonut lauantai-iltana kaatosadetta kuunnellessa. Käytiin Hannan kanssa pystyttämässä pentuaitaus ulos ja vietiin pennut viimein ihmettelemään ulkoilmaa ensimmäisen kerran. Aika reippaita poikia nämä ovat – hetken istuskelivat ihmettelemässä tilannetta ja kohta jo juostiin pitkin aitausta ja leikittiin. Ei viivytty pihalla kovin kauaa, sillä pennuille oli luvassa muutakin ohjelmaa sunnuntaille: olimme kasvatinomistajien kanssa varanneet Lauka-hallia kolmeksi tunniksi pentujen sosiaalistamista ja yhteistreenejä varten.

Automatka hallille sujui aika mukavasti! Pennut olivat vielä vähän väsyneitä aamun ulkoilutuokiosta, joten muutaman alkukitinän jälkeen ne nukkuivat koko matkan tyytyväisinä. Hallille päästyämme käytiin laittamassa pentuaitaus pystyyn ja viriteltiin hallin pohjalle suojaa pissavahinkojen varalta sosiaalistamistuokiota varten. Pennut ihmettelivät hallia ensin aitauksessa, ja kun ne tuntuivat siinä virkistyvän, niin päätettiin istahtaa alas rinkiin ja katsoa, mitä pennut tuumaavat. Taas pennut hetken katselivat, mikähän juttu tämä on, ja sitten lähdettiin tutustumaan ihmisiin sekä leikkimään leluilla. Aika pitkän tovin pennut jaksoivat touhuta, ihanan tasapuolisesti kävivät vuorollaan kaikkien ihmisten luona ja lelut sekä vetoleikit olivat selvästi poikien mieleen! Jäi tosi hyvä mieli tästä tuokiosta, kun pennut olivat ihan innoissaan ja tosi reippaita.

Pentujen käytyä unille oli aika viihdyttää aikuisia koiria. Mustat pojat Noctis ja Squall seurailivat aika kiinnostuneina treenejä ja välillä pitivät jonkin verran kitinää, mutta lopulta nekin liittyivät höyhensaarille merleveljiensä seuraksi. Omista koirista treenaamaan pääsivät Nerri, Sara ja Retta, Lempi jäi tällä kertaa paitsioon (lupasin korvata tämän vääryyden myöhemmin). Hanna treenasi Meran, sekin vaikutti olevan varsin innoissaan, kun ensin vaan selvisi kaikista hallilla olevista häiriöistä 😀

Kolmetuntinen hallilla hurahti joutuisasti, ja pennut olivat aika uneliaita myös kotimatkalla – sekä loppuillan. Käytettiin Hannan kanssa pennut kotiinpaluun jälkeen vielä pihalla, ja samalla apukäsien ansiosta sain viimein otettua pennuista uudet kuvatkin!

Cloud on 5,5vkon ikäisenä hauskan seurallinen ja sosiaalinen tyyppi, ja siinä on kovasti äitinsä näköä. Kova poika puremaan ja pussaamaan. Se on melko rauhallisen oloinen, sellainen järkevä, joka ei säntää suuna päänä uusiin tilanteisiin vaan harkitsee hetken ja menee sitten. On kuitenkin ensimmäisten joukossa uusiin ihmisiin tutustumassa ja sellaisen perusreippaan oloinen muutenkin. Cloud on kiinnostunut leluista ja leikeistä, se on leikeissä aika sopuisan oloinen ja aika hiljainenkin. Sen töpö heiluu liikuttavasti ihmisiä ja mun koiria kohdatessa.

Zidane on 5,5vkon iässä edelleen mun oma lemppari tästä porukasta – vaikka muissa pojissa ei todellakaan ole mitään vikaa! Sen hyväntuulisuus, uteliaisuus ja sellainen rennon lunki asenne elämään ei jätä ketään kylmäksi, se on yleensä ensimmäisenä paikalla vieraita moikkaamassa ja uusissa tilanteissa se nopeasti toteaa, että tällaista kivaa tällä kertaa – sit mennään! Se on hyvin sosiaalisen oloinen, on hyvin leikkisä ja pitää kyllä puolensa hieman isompia veljiään vastaan. Zidane on tosi hiljainen, siitä ei oikein missään vaiheessa ole kauheasti kuulunut ääntä. Zidanen ihana ominaisuus on, että se väsyessään hakeutuu useimmiten syliin nukkumaan.

Noctis on 5,5-viikkoisena myös tosi seurallisen ja reippaan oloinen, sekin ensimmäisten joukossa yleensä paikalla, kun vieraita tulee ja uusissa tilanteissa nopeasti tarkastelemassa, mitä hauskaa tällä kertaa on luvassa. Noctisilla on myös aika rennon lunki asenne elämää kohtaan ja se on monessa suhteessa aika tasaväkinen Zidanen kanssa, Noctis on ehkä aavistuksen herkempi käyttämään ääntään. Sekin on temperamentiltaan aika rauhallisen oloinen.

Squall 5,5vkon iässä on hauska peli – se on kiinnostunut ihmisen liikkumisesta aiheutuvasta liikeärsykkeestä ja saikin viime viikonlopun lapsivieraalta lempinimen ”äkäinen pentu” 😀 Squall on keksinyt sellaisen (minun mielestäni) hassun leikin, että se juoksee luokse, loikkaa ja samalla saattaa kuulua leikkimielinen RÄYH! Squall on leikkisä, mutta ehkä jos pojista pitäisi jotakuta kuvata herkäksi, niin tästä pojasta vähän fiilistelen sellaisia piirteitä. Squall on välillä alkuun vähän mietteliäs ja saattaa kulkea aavistuksen matalana, minkä pennuista havaitessani tulkitsen pieneksi epävarmuudeksi. Se pitää ihmisistä ja on sosiaalinen, se myös minusta kehittyy hieman eri tahdissa veljiensä kanssa, joten mielenkiinnolla seurailen, mitä tulevien viikkojen sosiaalistumiskokemukset tarjoavat! Squall ja Zidane ovat minusta temperamentin osalta pentueen menevimmät tyypit, mutta ero näihin rauhallisempiin veljiin on aika pieni.

Tidus on 5,5vkon ikään mennessä kehittynyt mielestäni tosi kivaan ja hauskaan suuntaan! Se on hieman mietteliäs ja aika rauhallisen oloinen, mutta samaan aikaan sosiaalinen ja reipastunut kovasti. Sillä on hassu tapa tehdä tuttavuutta pienellä nenätökkäyksellä. Tidus on aika leikkisän oloinen, se veti viikonloppuna lapsivieraan kanssa lelua aika pitkään ikäänsä nähden eikä ihan hevillä antanut leikissä periksi! Jos joku pentu ulvoo, se useimmiten on Tidus, mutta se ei ole ollenkaan niin äänekäs kuin mitä pikkupentuaikaan siitä pelkäsin tulevan.

Kaikkinensa olen oikeastaan aika äimistynyt, miten tasaiselta pentue vaikuttaa tässä vaiheessa. Isossa kuvassa kaikki ovat aika reippaita, varsin hiljaisia, leikkisiä ja sosiaalisia. Imuri on pentujen mielestä vähän jännittävä, mutta tänään pentuhuonetta imuroidessani kaikki tulivat vuorollaan imuria tutkimaan metelistä huolimatta. Eroja saa ainakin tässä vaiheessa hakea vähän hiuksia halkomalla, mikä toisaalta on mielestäni aika positiivinen tilanne. Vähän olen koittanut tulevia koteja jo hahmotella mielessäni, mutta katsellaan vielä rauhassa, miten pojat kehittyvät seuraavan viikon aikana ennen kuin tehdään lopullisia päätöksiä.

Kuluneen viikon agendalla on ollut pentujen nappularuoan vaihtaminen RC:n starterista Essentialin pentunappulaan, ja se on sujunut hyvin ja ongelmitta! Uusi nappula on maistunut pennuille mukavasti, ohessa pennut ovat syöneet edelleen lihaa ja nyt vähän satunnaisemmin raejuustoa, olen lisännyt lihan määrää ruoan seassa. Pennut tuntuvat kasvavan ihan silmissä, toki heistä ei ole odotettavissakaan kovin pieniä aikuiskoossa.

Mera on mukavasti mukana vielä pentujen hoidossa, se edelleen imettää ja osallistuu siivoustalkoisiin. Toki nyt pentujen kasvaessa siivousurakka alkaa vähitellen enemmän kallistua mun hoidettavaksi, siinäkin mielessä odotan innolla aitaprojektin valmistumista, että päästäisiin kunnolla tekemään pohjatyötä sisäsiisteyden eteen pentujen kanssa. Mera syö kuin hevonen, mutta on aika kuivassa kunnossa niin kuin mammakoirat tässä kohtaa projektia yleensä alkavat olla. Meran osalta projekti alkaa olla kuitenkin jo reilusti voiton puolella, viikon päästä viikonloppuna sen voi jo vieroittaa pennuista, ja Hanna jo malttamattomana odottelee Meran hakemista kotiin. Mera on nukkunut vielä yöt pentujen kanssa, mutta päivisin se ei kyllä pentujen luo pahemmin enää haikaile, jos se ei saa seuraneitiä mukaan. Hienosti se on pennut hoitanut tähän saakka, ja toisaalta tässä kohtaa on jo ihan luonnollistakin, että mammakoirat alkavat nauttia elämästä ilman pentuja. Lupailin Meralle, että viimeisellä viikolla se voi halutessaan tulla nukkumaan meidän kanssa, niin totutellaan pentuja pikkuhiljaa uutta elämänvaihetta kohti.

Mun omat tytöt ovat ihanasti olleet pentujen hoidossa edelleen mukana. Sara luultavasti pysyy pennuille varamammana koko projektin ajan, sille on niin tärkeää päästä aina mukaan pentuja hoitamaan. Nerri ja Retta ovat enemmän hoitaneet leikityspuolta, Nerri on lempeästi pentuja myös vähän koittanut koulia koirien tavoille. Lempi tulee monesti mukaan pentuhuoneeseen, mutta jää hyvin mielellään aitauksen toiselle puolelle, sieltä sen on hyvä patjalla makoillen katsella riekkuvia pentuja paheksuvasti 😀

Sain tänään viimein varattua pennuille ajan pentutarkastukseen, sirutukseen ja silmäpeilaukseen. Se onkin tällä kertaa vasta viimeisellä viikolla ennen pentujen lähtöä maailmalle, olisi ehkä pitänyt havahtua ajanvaraukseen hieman aiemmin. Mutta pääasia, että aika saatiin! Tänään illasta otan pennuista viimein myös poskisolunäytteet geenitestipaketin testejä varten, niin saadaan näytteetkin matkaan.

Pentuprojektin puoliväli on ylitetty, pennut saavuttivat perjantaina 4vkon iän! Viikko on ollut tosi kiireinen, sillä kesäloma loppui ja nyt pitäisi vielä tässä penturumban keskellä iso osa päivästä lohkaista työntekoon. Ilta töiden jälkeen tuntuu ihan mahdottoman lyhyeltä, kun siitä on jaettava aikaa niin aikuisille koirille kuin pennuillekin – itseni saan unohtaa keskimäärin seuraavaksi neljäksi viikoksi 😀 Arkeen palaaminen on hapottanut, etenkin aamuisin herätyskellon soidessa klo 4.30, mutta ollaan koitettu selvitä päivä kerrallaan.

Kuluneen viikon aikana pentujen maailma on selvästi avartunut, ja ne ovat läpikäyneet muutoksen marsuista pieniksi koiriksi! Pennut liikkuvat jo tosi ketterästi, virittelevät leikkejä keskenään ja välillä aikuisten koirien kanssa. Pennut ovat kiinnostuneita ympäristöstään ja toisistaan. Edelleen ne nukkuvat suhteellisen paljon, mutta hereilläoloaika on pidentynyt jo huomattavasti viikon takaiseen.

Isoimpia muutoksia pentujen elämässä on ollut pentulaatikon purkaminen sekä kiinteän ruoan syömisen harjoittelu. Muutamana ensimmäisenä päivänä pentuhuoneen laajentamisen jälkeen pennut saivat hereillä ollessaan tutustua isompaan ympäristöön, mutta nostelin ne nukkumaan pentulaatikkoon. Kolmantena päivänä purin pentulaatikosta etuseinän, jotta pennut pääsevät vapaasti liikkumaan pentulaatikon ja laajemman tilan välillä. Hiljalleen totuttelu laajempaan tilaan oli selkeästi hyvä ratkaisu – aiemmille pentueille olen laajentanut tilan suoraan, ja ensimmäisenä yönä pennut ovat itkeskelleet enemmän. Pojat ovat nukkuneet tosi hyvin eikä pentulaatikon purkaminen aiheuttanut tunteita, kun laajempi tila oli jo tutumpi.

Pentujen kanssa aloiteltiin kiinteän ruoan syönnin harjoittelu viikko sitten perjantaina heti matolääkekuurin perään. Aloitin kiinteän ruoan tarjoilun perinteisesti ihmisille tarkoitetusta sika-nauta-jauhelihasta, joka olikin poikien mielestä herkkujen herkkua! Perinteisesti alkuun syömisestä tuntuu aiheutuvan pääasiassa vain sotkua, mutta aika nopeasti pennut ovat kehittyneet tekniikassa ja sen myötä siivoamisen tarve vähentynyt. Alkuviikosta kävin hakemassa Mustista ja Mirristä Smaakin lihoja (kanaa, kalkkunaa ja sikaa), niistä pennut ovat maistelleet tähän mennessä kalkkunaa ja sikaa. Kalkkuna meni kuin kuumille kiville, sikaa pennut alkuun vähän vierastivat, mutta sekin alkoi maistua. Lihan kanssa olen tarjonnut turvotettua pentunappulaa, joka ymmärretysti ei pentujen mielestä ole ihan lihan veroista, mutta maistuu hyvin sekin. Päiväruoalla pennut ovat saaneet myös vähän maistella raejuustoa.

Sellainenkin iso juttu pentujen elämään on tullut, että mun omat koirat ovat nyt päässeet mukaan tutustumaan pentuihin. Ensimmäisellä kerralla Mera oli vähän puolustuskannalla, mutta totesi nopeasti mun koirien olevan pennuille vaarattomia. Sara menee joka kerta pentujen luo päästessään ihan zen-tilaan, se oikein huokuu onnea pentujen keskellä – ja pennut myös hakeutuivat ensimmäisenä Saran lähelle. Saralla oli juoksu aika samaan aikaan Meran kanssa, ja Sara on esitellyt imetyshaluja ennenkin, joten olen koittanut olla edelleen tarkkana, etteivät pennut hakeudu imuun. Saralla ei tule maitoa eikä maidontuotantoa ole suunnitelmissa alkaa käynnistelläkään, joten aika haukkana saa olla.

Retasta täytyy mainita, että olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten kivasti se on osannut olla pentujen kanssa. Retan emä Tipu ei erityisemmin välitä pennuista, ja Retta on monessa suhteessa hyvin äitinsä kaltainen, niin etukäteen oli hieman haastava ennustaa, mitä mieltä se on pennuista. Retta on alusta asti ollut hyvin kiinnostunut ja haluaisi kovasti leikkiä, eiköhän se tässä vielä saa leikkikavereita! Nerri on toiminut hienona mallikoirana Retalle, se toimii pentujen kanssa aika varmoin ottein ja noin muuten omiin menohaluihinsa nähden rauhallisesti. Lempi on käynyt muutamia kertoja vähän pentujen luona pyörähtämässä – lähinnä tuijottamassa minua syyllistävästi, että miksi rikon taas Saukin kotirauhaa näin – ja poistuu varsin nopeasti paikalta ällöttyneenä 😀

Pennuilla on käynyt tällä viikolla useampia vieraita. Kasvatinomistajani Iina käväisi pentuja katsomassa alkuviikosta, mutta pennut esittelivät silloin vielä lähinnä unenlahjojaan. Viikonloppuna vieraita on käynyt molempina päivinä, ja tulevina viikkoina on tulossa reilusti lisää. Näin ensimmäisten vierailijoiden perusteella pennut olivat aika seurallisen ja sosiaalisen oloisia, pieniä eroja näkyi suhtautumisessa, mutta täytyy ajan kanssa seurailla, onko kyseessä luonne-eroja vai tuleeko osa porukasta vaan vähän omalla kehityskaarellaan hieman muiden perässä.

Aika tasaisen oloista porukkaa nämä pojat vielä ovat. Cloud on reipastunut viikon aikana kovasti, se on heti Zidanen ja Noctisin jälkeen seuraavana seurustelujonossa ja syliin kiipeämässä. Se on temperamentiltaan melko rauhallinen, enemmän kuitenkin keskikastia kuin kumpaakaan ääripäätä. Zidane on pojista menevin, leikkisin ja sympaattisin pitkän heiluvan häntänsä kanssa, se on ensimmäisenä paikalla, kun pentujen luo menee eikä se epäröinyt hetkeäkään uusien ihmisten kanssa seurustelua ja sylittelyä. Zidane on tässä porukassa temperamentiltaan vilkkaimman oloinen, mutta kaikkiin kasvatteihini verrattuna on löytynyt monta paljon menevämpääkin pentua. Noctis on myös kova seurapiirimies, heti Zidanen kannoilla seurustelemassa ja syliin kiipeämässä, se ottaa paljon katsekontaktia. Temperamentiltaan se on Zidanea rauhallisempi, mutta hieman menevämpi kuin Cloud. Squall oli ensimmäisten vieraiden kanssa hieman harkitseva, se työsti aika pitkään tuttavuuden tekemistä, mutta tuli lopulta. Vähän vaikea oli ensimmäisen kerran pohjalta sanoa, oliko se vireystilaltaan muita väsyneempi vai onko se perusluonteeltaan mietteliäämpi ja harkitsevampi. Oman porukan kesken Squallia seuratessa se on monessa suhteessa Noctisin kaltainen, mitä temperamenttiin ja touhuiluun tulee, mutta se vähemmän hakeutuu syliin ja ottaa kontaktia. Mielenkiintoista nähdä, osoittautuuko se hieman itsenäisemmäksi tyypiksi vai millaisia piirteitä viikkojen varrella alkaa tulla esille. Tidus on temperamentiltaan porukan rauhallisin, se on selkeästi tuumailija, joka tarkkailee tilanteita vähän kauempaa ennemmin kuin säntää toiminnan keskiöön ottamaan hommat haltuun. Se on kontaktinotossa ihmisiä kohtaan sellainen aika huomaamaton, se ei tee itseään näkyväksi, mutta yhtäkkiä sitä vaan sitten huomaa, että se nukkuu ihan vieressä kiinni. Kokonaisuutena nyt kiinteän ruoan syömisharjoitusten alettua pennut ovat olleet tosi hiljaisia, leikeissä ääntä toki tulee, mutta muuten kukaan ei ole äänekkään oloinen – ei edes Tidus, vaikka se ensimmäisinä viikkoina selkeästi oli porukan äänekkäin. Ehkä sillä oli vain nälkä… Hoitotoimenpiteet ovat myös sujuneet ihan mukavasti, Squallin kanssa piti vähän viimeksi kynsienleikkauksen yhteydessä käydä väsytystaistoa, mutta sitkeydellä ja lempeydellä saatiin homma maaliin.

Tilasin pennuille jo pentupaketit ja kerkesin ne hakeakin, vielä tietysti paketteihin on tulossa täydennyksiä. Tilasin myös Essentialin pentunappulaa, johon pentujen nappularuoka on tarkoitus vaihtaa. Mun pitäisi vielä varata aika pentujen terveystarkastukseen ja silmäpeilaukseen. Suunnittelin ensin, että hoitaisin nämä samalla Tampereen reissulla, kun käydään osteopaatillakin, mutta pennut ovat silloin päivää vaille 6-viikkoisia, ja yleensä klinikat eivät ole alle 6-viikkoisia pentuja huolineet silmäpeilaukseen. Mutta täytynee soittaa ja kysyä, onko se yksi vuorokausi niin merkittävä – virallisesti silmäpeilaukseen ei ole alaikärajaa.

Taas yksi viikko on selätetty, pojat ovat juhlistaneet tänään 3-viikkoissynttäreitään! Kuluneen viikon aikana pennut ovat kehittyneet nukkuja- ja syöpöttelymarsuista vähitellen pieniä koiria muistuttaviksi olennoiksi. Ihan viime päivinä olen hämmästellyt, miten nämä yhtäkkiä jo suihkivat menemään melko ketterästi ja virittelevät leikkejä keskenään!

Mulla on ollut toiminnantäyteinen viikko, joten en ole ennättänyt pahemmin taaskaan bloggailla. Viime viikonloppuna sain Ainon kaveriksi pihatöihin, jotka saatiinkin aika hyvälle mallille. Vanha ruusupuska ei päästänyt meitä helpolla, mutta saatiin sen juuria kaivettua ja kiskottua penkistä, muutama marjapensas sai kyytiä jne. Muutamat juuret pitäisi vielä kaivaa ylös ja tehdä viimeistelyt, sitten piha alkaisi olla valmis aitaa varten. Aidalle alkaisikin piakkoin olla tarvetta, sillä kohta pennut tarvitsevat lisää kirmailutilaa.

Tämän viikon puolella olen käynyt treenailemassa omien koirien kanssa, ollaan käyty aikuisten kanssa pitkillä lenkeillä, olen laitellut kotia ja muuten koitettu ottaa rennosti viimeisen lomaviikon kunniaksi. Pentulaatikossa on tullut vietettyä myös monet tovit, mutta alkuviikosta pennut olivat vielä enimmäkseen aika unisia, ihan muutamia minuutteja olivat hereillä ruokailujen jälkeen. Keskiviikkona aloitin pennuille ensimmäisen matolääkekuurin. Pennut eivät isosti arvostaneet tätä merkkipaalua, mutta varsin yhteistyöhaluisesti saatiin lääkkeet kaikille menemään. Matolääkekuuria varten tuli punnittua pennut. Cloud painoi 1160g, Zidane 1015g, Noctis 1210g, Squall 1430g ja Tidus 1340g. Mun pennuiksi ikäisekseen vielä aika maltillisen kokoisia, mutta varsin tasaisesti kaikki ovat kasvaneet.

Tässä loppuviikosta olen laittanut pentuhuonetta uusiksi, sillä monesti tässä kolmen viikon paikkeilla alkaa olla ajankohtaista laajentaa pentujen oleskelutilaa. Siirsin vierassängyn toiseen huoneeseen, levittelin lattialle pissa-alustoja ja virittelin viime syksynä ostamani vähän jykevämmän pentuaitauksen rajaamaan pentuhuonetta. Pennut ovat useamman kerran päässeet hereillä ollessaan tutkimaan huonetta, mutta olen nostellut pennut vielä nukkumaan laatikkoon. Siellä on varmaan sen verran tutummat hajut, että sinne on hyvä nukahtaa – isommassa tilassa valtaosa porukasta saattaa nukahtaa pentukasaan, mutta aina joku vaeltaa pitkin huoneen reunoja eikä meinaa löytää sisaruksia. Hauska pentuja on seurata – miten ne tavallaan näkevät jo, mutta eivät ihan vielä ymmärrä kaikkea näkemäänsä.

Saran olen muutaman kerran päästänyt pentujen luo, ja se on ollut onnesta ihan soikeana pentujen luo päästessään. On niin liikuttavaa seurata, kun se pesee pentuja ja haluaa olla niiden lähellä. Mera on ollut niin huolettoman oloinen pentujensa kanssa, että kertaalleen otin Saran pentuhuoneeseen samaan aikaan Meran kanssa, mutta siinäpä Mera sitten tuumasikin, että oikeastaan Saran ei tarvitse tulla vielä pentujen lähelle. Ei tullut mitään konfliktia eikä edes pahaa ääntä, Mera vaan asettui pentulaatikon kulkuaukon eteen portsariksi. Sara osoitti taas ihan mielettömän hienoa tilanteen lukua, se käänsi päänsä poispäin ja kävi makuulle mun jalkoihin – kertoi kaikin tavoin, ettei ole uhka. Sittemmin en ole Saraa päästänyt pentujen luo, odotellaan, että Merakin on valmis päästämään sinne muita. Yleensä tässä noin kolmen viikon iässä pennut alkavat olla jo niin meneväisiä, että emokoirien vahtivietti niistä hellittää. Saran lisäksi Nerri odottaa myös malttamattomana pentujen luo pääsyä, hauska kyllä nähdä, mitä meidän Retta tuumaa pennuista!

Noin muuten Mera on kyllä hoitanut pennut ihan moitteettomasti, mutta samanlaista suurta paloa pentujen hoitoon sillä ei enää ole kuin ensimmäisinä viikkoina. Selkeästi pentujen hoito väsyttää, sillä välillä Mera nukkuu niin sikeästi, ettei se herää edes siihen, kun siirryn huoneesta toiseen. Mun ollessa kotona Mera ei oikein viihdy enää pentujen luona muuten kuin imetyksen ja siivoamisen ajan, pakollisten toimien jälkeen se mieluiten tulisi viettämään aikaa samaan tilaan meidän kanssa. Yöt Mera nukkuu edelleen pentujen kanssa samassa tilassa, aamulla meidän herättyä se kyllä heti ilmoittaa, että on valmis tulemaan aikuisten seuraan.

Pennuilla tuntuu jo pienet hampaiden alut suussa, ja nyt, kun ensimmäinen matolääkekuuri on annettu, on ohjelmassa seuraavaksi kiinteän ruoan syömisen harjoittelu tässä tulevan viikonlopun aikana. Olen aloittanut kiinteän ruoan tarjoilun jauhelihasta, jonka sekaan olen hieman myöhemmin sotkenut vähän turvotettua nappulaa. Nämäkin pennut on suunnitelmissa kasvattaa pääasiassa raakaruoalla, mutta tarjoilen nappulaa vähän ohessa.

Kuvien ottaminen pennuista ei ole ottanut onnistuakseen tälläkään viikolla. Toisaalta pennut alkavat nyt olla siinä iässä, että videoista saa irti kuvia paljon enemmän. Josko valokuvaus onnistuisi seuraavan kerran viimeistään sitten, kun päästään harjoittelemaan ulkoilua.

Pentujen luonteet vaikuttavat vielä aika tasaisilta. Hoitotoimenpiteet on saatu kaikkien kanssa tehtyä ja kaikki ovat aika reippaan oloisesti tehneet tuttavuutta avartuneeseen tilaan. Ääntä kuului etenkin ensimmäisellä kerralla pentuhuoneeseen tutustuessa vähän enemmän, mutta se tasoittui huomattavasti toisella kerralla. Cloud on pistänyt silmään aika leikkisän oloisena pentuna, se on pysynyt aika rauhallisen oloisena. Zidane on tällä viikolla ollut pennuista ehkä seurallisin, se heilutti mulle häntää iloisesti yhtenä päivänä seurustelemaan tullessaan. Noctis ja Squall ovat aika tasaiset keskenään, molemmat kokoonsa nähden varsin vauhdikkaita ja irtosivat kauimmas tutkimaan uusia paikkoja. Tidus ei ole nyt ollut ihan niin äänekäs kuin aiemmin, se on myös melko leikkisän ja rauhallisen oloinen. Squall on nyt ollut sylissäkin aika meneväinen ja ehkä hieman jännittyneen oloinen, muut ovat rauhoittuneet syliin otettaessa paremmin.

Vähän onneton bloggausviikko ollut, tunnustan. Tämä viikko on tuntunut raskaalta, on ollut kauhea ikävä Poldia ja olen potenut lomamorkkista – etten ole saanut aikaiseksi oikein mitään, ja toisaalta loman lopun vääjäämätön lähestyminen alkaa ahdistaa. Tuntuu, etten saa omista ajatuksista kiinni ja on vähän hukassa. Sitä kai surutyö teettää.

Eilen oli jotenkin poikkeuksellisen vaikea ilta, itketti ja tuntui vaikealta olla itsensä kanssa. Menin pentulaatikkoon istumaan, ja jotenkin pentujen pitäminen sylissä yksi kerrallaan vähän helpotti oloa, oli hieman helpompi hengittää ja olla siinä hetkessä. Noctis oli varmaan vähän nälkäinen, se nuuskutteli mun kasvoja pitkään ja nuoleskeli, mutta se teki sen sellaisella intensiteetillä, että ihan nauratti.

Alkuviikosta pennuilla oli vähän masuvaivoja, mitä vähän osasin odotellakin, sillä viime viikonloppuna kiinnitin huomiota, että pennut kitisivät huomattavasti aiempaa enemmän. Onneksi mitään päiväkausien ripuliepisodia ei tullut, yhtenä päivänä pentulaatikon alunen oli tosi sotkuinen, mutta sen jälkeen tilanne tasoittui. Olen aiempien pentueiden kanssa huomannut, että hurjat painonkehitysharppaukset yleensä enteilevät ripulia ennemmin tai myöhemmin, ja mun pennuilla aika tyypillisesti juuri noin 1,5vkon ikään on ajoittunut ylensyönnin aiheuttama ripuli. Parin edellisen pentueen kanssa siltä vältyttiin, kun olen pyrkinyt nostamaan emän ruokintaa suunnitelmallisesti ja pikkuhiljaa, mutta tällä kertaa jostain syystä se ei toiminut. Pääasia, ettei ripulia tosiaan kestänyt tämän pitempään.

Kuvien ottamisen osalta viikko on ollut surkea – alkuviikosta satoi vettä ja oli tosi pimeää. Keskellä viikkoa olisi ollut muutama kaunis päivä, mutta molempina mulla oli aika paljon muuta ohjelmaa suunniteltuna. Kuvia ei siis ole tullut otettua, mutta videokuvaa olen muutamana päivänä napannut muistoksi ja tänne blogiinkin jaettavaksi.

Pennut ovat vaikuttaneet luonteiltaan edelleen aika tasaisilta, toki tässä vaiheessa pennut nukkuvat edelleen niin paljon, ettei luonteista voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Cloud on edelleen aika rauhallisen oloinen, se ei tee itsestään isoa numeroa ja on varsin tyytyväinen pentu. Zidane kiinnittää huomioni edelleen ihanalla rentoudellaan ja hiljaisuudellaan kaikissa tilanteissa, se on edelleen jotenkin tosi sopeutuvan oloinen pentu. Mustat pojat Noctis ja Squall ovat aika tasaiset myös, molemmat ovat antaneet viitteitä minuun päin kontaktin ottamisesta ja ovat nukahtaneet mun viereen, yleensä pää painettuna jalkaa vasten. Squall on liikkeissään nopeampi kuin Noctis. Tidus kertoo edelleen äänellään tyytymättömyyttään asioihin, mutta rauhoittuu mukavasti syliin ja on muuten aika rauhallisen oloinen.

BioSensor-ohjelmaa on vielä muutama päivä jäljellä, viimeisen kerran se tehdään sunnuntaina. Pennut ovat mukavasti käsittelyssä rentoutuneet, ainoastaan osiossa, jossa pentu käännetään pää alaspäin, sekä Tidus että Squall pistävät hanttiin, Tidus vähän enemmän kuin Squall. Noctis ja Zidane ovat pääosin olleet rentoina lähes joka päivä kaikissa osioissa, joku yksittäinen päivä oli, kun ne vastustelivat enemmän, mutta se taisi olla silloin, kun pennuilla oli masuvaivoja, joten on voinut liittyä siihenkin. Cloud on ääntelemättä antanut tehdä kaikki osiot, mutta se on ihan aavistuksen jännittyneen oloinen. Vastaavanlaisia eroja on näkynyt aiemmissakin pentueissa, pojat eivät oikeastaan sen osalta eroa aiemmista pentueistani enkä BioSensorin pohjalta ole tehnyt pentujen luonteista johtopäätöksiä – ovathan ne vielä tosi pieniä tässä vaiheessa.

Aino kävi tiistaina Tipun ja Keksin hoidosta hakiessaan moikkaamassa pentuja. Meran mielestä Aino oli tietenkin tullut vain ja ainoastaan Meraa katsomaan ja rakastamaan, joten sen oli vaikea ymmärtää, miksei se voinut pentulaatikossa istua Ainon sylissä ja rakastaa palavasti.

Omista koirista etenkin Sara odottaa kaihoisasti joka päivä, joko se tänään pääsisi pentuja hoitamaan. Mera ei ole ainakaan huoneen portilla vahtinut pentuja yhtään, ja toisaalta juuri vahtimisajatusten heräämisen ennaltaehkäisemiseksi en haluakaan kokeilla liian aikaisin, joko toinen aikuinen koira pentujen luona olisi Meran mielestä ok. Olen Saralle vähän lupaillut, että ensi viikolla se joku päivä pääsee pentuja nuuskuttelemaan. Yleensä emäkoirien tarve pentujen vahtimiselle vähenee siinä pentujen ollessa noin 3vkon ikäisiä, kun niillä on kunnolla silmät auki ja pennut alkavat liikkua enemmän.

Squall on toistaiseksi pennuista ainoa, jolla on silmät auki, Cloudilla ja Noctisilla ne ovat hieman viirullaan. Zidanen ja Tiduksen silmät ovat vielä kiinni, mutta silmäluomet ovat kyllä sen näköiset, ettei niilläkään silmien aukeaminen ole kuin ajan kysymys.

Onnea pikkupojat – tänään on juhlittu 1-viikkoissynttäreitä! Kuten kuvasta näkee, täällä on juhlittu hyvin rankasti.

1-viikkoissynttäreiden kunniaksi leikkasin pennuilta ensimmäistä kertaa kynnet ja pidettiin pieni valokuvaustuokio. Kynsien leikkaus sujui varsin mutkattomasti, pennut olivat syönnin päälle sen verran koomaisia, että päästivät kasvattajapolonsa varsin vähällä. Sen sijaan valokuvaushommissa sai taas pitää kielen keskellä suuta ja myönnytellä herrasväkeä yhteistyöhön – heitä ei voi ainakaan näiden kahden kokemuksen perusteella sanoa linssiluteiksi. Yleensä näin pienten pentujen kuvaaminen on aika helppo homma, kun pennut pääasiassa nukkuvat, mutta näiden poikien yhteistyöhalu laskee merkittävästi, kun velipojat ja/tai mamma eivät ole kyljessä kiinni. Sain kuitenkin kaikista ainakin jonkinlaiset potretit, laitan ne jakoon tähän alle jonkinlaisten ensimmäisten kuvausten kera.

Cloud on aika tomeran oloinen poika, vaikkei isosti pidä itsestään meteliä. Se on monessakin suhteessa aikalailla keskikastia – ei erityisen äänekäs, muttei täysin hiljainenkaan; ei ei erityisen nopea liikkeissään, muttei jää paikalleen. Se on varsin tyytyväisen oloinen, viihtyy sylissä ja eri asennoissa.

Zidane on kenties pienen kokonsa ansiosta jotenkin tosi symppis tyyppi! Se on porukan hiljaisimmasta päästä ainakin tässä vaiheessa ja siitä huokuu hereillä ollessaan rauhallisuus. Se viihtyy sylissä ja erilaisissa asennoissa, harvemmin valittaa mistään ja on muutenkin hyvin elämäänsä tyytyväisen oloinen.

Noctis on myös positiivisella tavalla herättänyt huomioni tämän ensimmäisen viikon aikana. Se pitää harvemmin ääntä, on aika rauhallisen ja tyynen oloinen, liikkeissään ennemmin harkittu kuin kovin hätäilevä. Toki Noctis on myös pentueen isoimpia, mikä monesti tässä vaiheessa vaikuttaa tapaan, miten pennut liikkuvat. Se viihtyy myös hyvin sylissä ja erilaisissa asennoissa.

Squall on tällä hetkellä pentueen äänekkäin. Se narisee, jos joku ei juuri nyt ole isommin sen mieleen, ja jos mammakoira on hukassa, se ennemmin jämähtää paikalleen rääkymään kuin aktiivisesti etsisi äitiä 😀 Squall oli syntymän jälkeen pennuista vikkeläjalkaisin, mutta se on nyt tasoittunut – kenties isohkoa kehoa on vähän raskaampi liikutella. Squall on viihtynyt hyvin sylissä, alkuun se ei halunnut olla selällään, mutta sekin on tasoittunut viikon aikana.

Tidus on meidän toinen äänenkäyttäjä, joka on oikea mielensäpahoittaja – ympärillä oleville ei jää epäselväksi, jos joku asia ei juuri nyt ole mieleen. Valokuvaussessiot ja BioSensor ovat tällä hetkellä suurimpia pahan mielen aiheuttajia, narinan lisäksi Tidus myös murisee hywin pelottawasti. Muuten Tidus on aika rauhallisen oloinen. Sekään ei aluksi halunnut olla sylissä selällään, mutta se on tasoittunut viikon aikana.

Torstaiaamuna havahduin aamulla paniikinomaisesti unesta muistaessani, etten ollut varannut pennuille vieläkään aikaa eläinlääkärille töpötodistusta varten, vaikka se piti hoitaa jo alkuviikosta! Eläinlääkärin tekemää töpötodistusta varten pennut voivat olla maksimissaan 10pv ikäisiä eli aikaa tätä varten oli maanantaihin asti. Toki jos aikaa ei mistään olisi järjestynyt, niin homma hoituisi tarvittaessa geenitestillä, mutta olen kokenut tämän eläinlääkäriltä todistuksen hakemisen helpommaksi, niin sitten ei tarvitse pelata virallisten geenitestinäytteenottojen kanssa. Saimme luottoklinikalta ajan jo torstaille, joten käytiin hoitamassa homma pois alta – samalla pennut pääsivät ensimmäiselle automatkalleen. Automatka sujui hiljaisesti pentujen nukkuessa, aluksi ne vähän kitisivät, mutta luulen niiden reagoineen enemmän varjossa olleen auton viileään lämpötilaan kuin itse autoiluun.

Mera oli reissussa mukana tietenkin. Se tervehti iloisesti töpö vispaten hoitajia ja myöhemmin eläinlääkäriä, mutta sille tuli kauhea hätä pennuista siinä vaiheessa, kun eläinlääkäri alkoi tarkistaa niiden häntiä. Ihan hyvin se rauhoittui tutkimisen ajaksi, kun käskin sen istumaan ja odottamaan, mutta lähtöä tehdessä sen piti monta kertaa käydä tarkkaan haistelemassa, että korissa oli yhtä monta pentua kuin tullessa. Onhan se hyvä, että on tällainen huolehtiva mamma ❤

Muuten täällä on mennyt mukavasti. Viikonlopun ajan meillä on vilinää vähän enemmän, kun kasvattini Keksi (E. Naroona) ja Tipu (E. Shaula) tulivat hoitoon Ainon Ranskan miniloman ajaksi. Molemmat ovat olleet täällä meillä niin monta kertaa, etteivät ne oikeastaan tunnu edes hoitokoirilta vaan oman lauman sujuvalta jatkumolta. Keksiä kovasti kiinnostaisi pentuhuoneen äänet ja tuoksut, mutta tässä vaiheessa pennut ovat vielä niin pieniä, ettei kiusata Meraa vielä innokkaiden hoitotätien vierailuilla. Pikkuhiljaa tässä suunnitellaan pikkupoikien sosiaalistamisohjelmaa ja sen myötä tulevia viikkoja eteenpäin, toivotaan, että tulevatkin viikot menevät näin mukavasti poikien kasvun osalta!

Viime viikko oli yhtä tunteiden vuoristorataa. Tuntuu tavallaan hassulta, että vaikka surussa elämä tuntuu hetkellisesti pysähtyvän paikalleen, se vääjäämättä kuitenkin jatkuu.

Poldin yllättävän lähdön jälkeen esitin Meralle nöyrän toiveen, että antaisi minulle edes yhden päivän aikaa surra ennen kuin mun on pakko kasata itseni pentuja varten. Mera oli kiltti tyttö ja kuunteli. Keskiviikkona lämmöt pysyivät tasaisesti 38 asteen tuntumassa, käytiin aamulla vähän pitemmällä lenkillä, kun oma pää kaipasi metsän rauhaa ja hiljaisuutta. Alkuillasta kävin vielä Ainon lauman kanssa toisen lenkin, siltä tosin jätin Meran Lempin kanssa kotiin, ettei tulisi liian rankkaa päivää Meralle. Yöllä Mera taas kertaalleen herätti kulkemalla hetken levottomasti, mutta muuten nukuttiin ihan hyvin, mikä teki ihan hyvää, sillä Poldin kuoleman jälkeisenä yönä ei uni juuri tullut.

Torstaiaamuna mittari näytti ensimmäisellä mittauksella tasan 37, siitä vajaan tunnin päästä 36,6. Käytiin tunnin verran lenkkeilemässä, ilmoittelin meidän agitreeniryhmälle, että illan treenit jäävät väliin. Sitten vaan odoteltiin. Iltaa kohti Mera alkoi läähätellä enemmän, mutta oli muuten aika rauhallinen ja nukkui paljon. Pääosin mulla aiemmat nartut ovat lämpöjenlaskusta noin 12h päästä alkaneet synnyttää, joten odotin synnytyksen ajoittuvan yölle. Puolenyön lähestyessä Mera alkoi pedata sohvan päällisiä, joten siirryttiin pentuhuoneen puolelle. Vajaan tunnin ajan Mera petaili aika tiiviisti ja läähätteli kovasti, mutta muuten tilanne ei näyttänyt isommin edistymisen merkkejä, joten oikaisin itseni vaaka-asentoon pentuhuoneen sängylle. Yö oli aika pitkä, lyhyesti torkahtelin välillä. Mera kävi välillä petaamassa ja oli vähän levoton, mutta sekin asettui aamuyön puolella nukkumaan.

Hieman kuuden jälkeen päästin Meran käymään takapihalla pissalla, mutta Mera ei sen jälkeen enää asettunutkaan nukkumaan vaan alkoi pihistä. Kerettiin lyhyt tovi istua pentulaatikossa, kun vedet tulivat, ja siitä alkoikin ensimmäisen pennun odotus. Meni yllättävän pitkään ennen kuin Mera alkoi ponnistaa, ja omat epäilykseni tämän syystä vahvistuivat, kun ensimmäisenä ei näkynytkään pennun kuonoa tai päätä vaan tassu – pentu oli tulossa perätilassa. Toisella ponnistuksella sain pennun tassusta otteen, ja siitä alettiin pikkuhiljaa hivuttaa pentua ponnistusten tahdissa ulos. Pennun lantion saaminen ulos on haastavin vaihe, sen jälkeen pennusta yleensä saa vähän paremman otteen, ja rintakehän jälkeen loppu tulee ikään kuin itsestään.

Klo 7.35 syntyi töpöhäntäinen red merle poika

Klo 8.01 pitkähäntäinen blue merle poika

Klo 8.32 töpöhäntäinen (1/4) musta trikki poika

Klo 8.58 töpöhäntäinen (ihan lyhyt töpö) musta trikki poika

Klo 9.45 töpöhäntäinen red merle poika

Röntgenkuvassa oli näkynyt selkeästi viisi kalloa ja rankaa. Tällä kertaa tuli tällainen epätodennäköisyyksien pentue – ei yhtään tyttöä ja kaikki pennut syntyivät perätilassa. Ensimmäistä, neljättä ja viidettä pentua piti auttaa ulos, toinen ja kolmas tulivat ilman mun avustusta. Mera hoiti oman osuutensa hienosti, ensimmäisen kohdalla kokemattomuus näkyi, mutta toisen pennun synnyttyä homma hoitui jo kuin vanhalta tekijältä.

Synnytyksen päätyttyä vaihdettiin pentulaatikkoon puhtaat aluset, käytin Meran takapihalla ja pesulla ja jätin sen siksi aikaa itsekseen pentuja hoivaamaan, että kävin omien koirien kanssa pienellä aamukiepillä. Mera oli tosi väsynyt urakan päätteeksi, eikä mikään ihme. Otettiin porukalla parin tunnin päikkärit.

Pojat ovat lähteneet hyvin kasvamaan ja ovat kaikki elinvoimaisen oloisia. Blue merle poika oli syntyessään pienin ja on sitä edelleen, mutta kaikilla painot ovat lähteneet hyvin nousuun, eivätkä ne pahemmin pudonneetkaan ennen kuin Meralla alkoi tulla maitoa kunnolla. Mera on tunnollisesti ja hienosti hoitanut pentunsa, ensimmäisinä päivinä se piti patistella lähtemään pentulaatikosta ulos tarpeilleen, nyt se lähtee jo vähän halukkaammin ja viettää hetkittäin aikaa pentulaatikon ulkopuolellakin. Jos pentulaatikosta kuuluu pienikin inahdus, Meralla on kauhea kiire tarkistamaan, että siellä on kaikki kunnossa.

Hanna kävi meillä viikonloppuna Meraa ja pentuja moikkaamassa, samalla vietettiin pentujen nimiäisiä. Päätettiin nimetä pennut Poldin muiston kunniaksi Final Fantasy -pelisarjan miespuolisten päähenkilöiden mukaan. Poldi oli Hannallekin tärkeä koira – Hanna toimi Poldin lainaohjaajana rallytokossa silloin, kun Poldi vielä asui edellisen omistajan luona. Alla kuvat meidän poikaviisikosta työnimineen!

Cloud, vasemmanpuoleisessa kuvassa 1pv ikäisenä, oikeanpuolimmaisessa 4pv iässä. Painoa oli syntyessä 410g, tänään 505g.

Zidane, vasemmanpuoleisessa kuvassa 1pv ikäisenä, oikeanpuolimmaisessa 4pv iässä. Syntymäpaino oli 320g, tänään 420g.

Noctis, vasemmanpuoleisessa kuvassa 1pv ikäisenä, oikeanpuolimmaisessa 4pv iässä. Noctis painoi syntyessään 415g, tänään 550g.

Squall, vasemmanpuoleisessa kuvassa 1pv ikäisenä, oikeanpuolimmaisessa 4pv iässä. Syntymäpaino 440g, tänään 585g.

Tidus, vasemmanpuoleisessa kuvassa 1pv ikäisenä, oikeanpuolimmaisessa 4pv iässä. Syntymäpaino oli 450g, tänään jo huimat 600g.

Mustat pojat Noctis ja Squall ovat valokuvaajan painajaiset ainakin näin sisätiloissa kuvatessa kuvausaparaatista riippumatta – molemmilla hirveä meno päällä eikä kasvoissa yhtään muuta väriä kuin mustaa. Heidät erottaa tässä kohtaa lähinnä hännän pituudesta, Noctisin häntä on patukka ja Squallin häntä tosiaan hyvin lyhyt töpö, siinä on ehkä 2-3 nikamaa. Red merle -pojat erottaa helpommin, Cloudilla on isot punaiset merkit kasvoissa ja rungossa isoja punaisia läiskiä, Tidus muistuttaa pienine läiskineen pantteria.

Pennut ovat olleet aika tyytyväisen oloisia pääosin, varsin hiljaista sakkia. Toki ääntä kuuluu, jos äiti on hukassa, maitoa ei tule riittävän nopeasti, yritetään ottaa kuvia tai jotain muuta tyhmää. Mutta nopeaa on pentujen kehitys, kovasti täällä harjoitellaan jo murisemista ja erilaisia muita ääniä, korvat liikkuvat jne. Välillä pennut myös kovasti ponnaavat itseään jaloilleen hetkellisesti, mutta jalat eivät tietenkään tässä vaiheessa vielä kanna tukevaa keskivartaloa. Eilen aloitin pennuille BioSensor-ohjelman.

Aika rauhallista täällä tässä vaiheessa on, pennut lähinnä syövät ja nukkuvat. Meralla on kova ristiriita, jos teen lähtöä omien tyttöjen kanssa lenkille, kun sen mieli tekisi tietysti mukaan, mutta emonvaisto jarruttaa lähtemistä. Menee vielä tovi ennen kuin Mera pääsee mukaan pitemmille lenkeille, nyt käydään vasta pikkuisia kieppejä pari kertaa päivässä.