03/02/2009
TosiMii ”tanssii”
Miimiin vaativana sorttina halusi showhun pari soolokohtausta (:lol:) ne onkin nähtävissä videolla. Liikkeet jäivät ehkä ”hieman” hiomista vaille… (kyllä se kotona osaa… 😉 ) mutta saatiin vedettyä about läpi. Voin kertoa ettei tehnyt hyvää meidän toko-hiljaa-treeneille. Mii ei ollut hetkeäkään hiljaa…
Musiikki valinta osuin tähän vain siksi että tämä on ollut mulle aina tosi tärkeä biisi, ihan kuten Minjakin 🙂
HöpöNaan show
Yh, laihaksi jäi treenisaldo ja sehän näkyy suorituksessa 😉
Niin, Nassella oli oikein ihana mustaglitteritoppi ja vyö päällä, jotka ikävä kyllä eivät ilman kirkkauden ja videon laadun myötä pääse oikeuksiinsa 😦
03/01/2009
Pessihän tanssii!
Neljä viikkoa on lyhyt aika. Se meni siivillä, varsinkin kun yhden viikon ohjaaja oli sairaana ja toisella luki tentteihin niin, että kaikki muu unohtui. Noh, tulos oli tiedossa, mutta pitihän sitä lähteä kuitenkin improvisoimaan ja viemään homma loppuun. 🙂
Tämän projektin parissa oli hauskaa niin ohjaajalla kuin koirallakin. Kiitos Ainolla hyvästä ideasta, jolla löydettiin mekin uusia puolia itsestämme. Mitä ne puolet ovat, niitä voi katsoa tästä lopputuloksesta:
Tanssiako?
Eli loppujen lopuksi kiireessä jäi opettamatta sellainen perusasia koiralle, että oltiin menossa tanssimaan. Noh, eikait toi niin tarkkaa. Ihan ensimmäisellä otoksella ei onnistuttu (en saanut sitä ekalla kerralla irrottamaan ”haamusta”. Olisihan sekin tietysti ollut ihan hyvän näköistä, kun puolet videosta koira riuhtoo ja omistaja hokee irti, irti, IRTI!). Nooh, ainakin esitys oli ”koiran näköinen” :D.
Kuukauden jälkeen
Kaikki ovat varmasti huomanneet, ettei ole pahemmin meidän osalta postauksia näkynyt. Ja postauksien määrä on muuten täysin suoraan verrannollinen myös meidän treenaamisiin xD Yanhe väläytti täällä käydessään, että voisihan sitä joku päivä treenata koiratanssia, ja silloin mulla pälkähti päässä ajatus, että ai niin, tulihan sitä lupauduttua siihenkin.
Vaan koska sanojen syöminen ei kuulu tapoihin, niin esitys oli jostain saatava. Eilen sitä sitten tanssittiin, ei taidolla, ei kyvyillä, ei hienoilla tempuilla ja koreografialla, vaan puhtaalla huumorintajulla, improlla ja iloisella mielellä.
Vaan tässä se on, meidän esitys
Parivaljakko Xirre & Rini kiittää!
Kuukausi mennyt
Noniin, treenattua tuli ihan luvattoman vähän. Koiralla on ollut pennunjälkeinen stressi ja omistajalla saamattomuuskohtaus. Noh, kun sanoin, että meni mihin meni, niin kuukaudessa tanssiesitys on kasassa, niin sehän on kasassa. Loppujen lopuksi vedettiin tanssi kerralla läpi improten. Kivaa oli, ja se on tärkeintä.
Se mikä me ehkä hävitään mielikuvituksellisissa tempuissa peitellään törkeän hienoilla rokkikukkomaskeerauksilla ja puvusteilla ja asenteella \../
Eli tässä meidän tanssiesityksen päätös.
LADIESS AND GENTLEMAN…
02/22/2009
Ei ihan niin hienoa kuin ajateltiin
Nyt näyttäis siltä, ettei meidän temppuvalikoimilla todellakaan tulla loistamaan, mutta sen verran on treenattu tässä kolmen viikon aikana, että nyt Onni osaa seuraavat:
– pönötys (kurre), kellaha (pam), ravista, pujottelu, pujottelukävely, piruetit molempiin suuntiin, peruuttaminen
– jätin sen kintun vuoksi pois kaikki hyppimiseen liittyvät temppuilut, joten niitä ei sitten esityksessä nähdä
Onnin biisi on nyt sitten se Yes Sir.
Nata on oppinut viimeisen viikon aikana vauhdilla, joten sekin tulee tekemään oman esityksensä, joka koostuu tempuista musiikin tahtiin ennemminkin kuin koiratanssista, joudun nimittäin palkkaamaan sitä joka välissä, sillä kestävyyttä saa tuon likan kanssa rakentaa huomattavasti pidempään kuin kuukauden ajan. Se nyt kuitenkin on oppinut seuraavat temput:
– pujottelukävely, piruetit molempiin suuntiin, hyppy vasten, hypyn ojennetun jalan ylitse, hypyn käsien välistä
Tehdään noita sitten Franz Ferdinandin tahtiin jokunen, täysimittaiseen biisiin ei vielä riitä paukut.
Treeniaika on jäänyt hirvittävän lyhyeksi, seitsemän kertaa ollaan ehditty istahtamaan ja treenaamaan kummankin kanssa. Mie olen sairastellut niin etten ensin saanut selkääni suoraksi reiluun viikkoon, sen jälkeen en voinut kumartaa, Onni on sairastellut ja lisäksi tässä on yritetty rakentaa tätä uutta kotia sekä remontoida miekkosen yhdistyksen toimitiloja.
Mutta, otetaan nyt sitten se viimeisen viikon kiri.
(toivottavasti)
02/19/2009
Laiskiaiset
Mihin tämä kuukausi on mennyt???!!??? Enää puolet jäljellä, ei edes sitäkään eikä mitään valmista ole edes tiedossa. Tosin onko sitä koskaan meidän tekemisessä? No EI! 😆 Anyway ollaan nyt vaan haettu sitä iloa tehdä yhteistyötä kaikessa tekemisessä, joten jospa siitä ois apua tanssitreeneissäkin.
Temppuilua ollaan vahvistettu. Vieraatkin on testanneet Pessin käskytystä noissa liikkeissä ja kyllä se tekee, jos palkka on kohdillaan ja äänessä tarpeeksi voimaa komentamaan. Tänään Pessi esiintyi jo työpaikan väelleni vähän temppuilemalla. Hyvä keskittymiskyky sillä ainakin oli. 🙂
Ja jos joku voisi vinkata, miten se ryömiminen opetetaan, olisin hyvin onnellinen? 🙂
02/17/2009
Meilläkin treenataan!
Tai ehkä oikeammin viihdytetään itseämme vakavan tokotreenin lomassa.
Pujottelu alkaa sujua oikein mallikkaasti, aina silloin kun Humppa ei tarjoa perusasentoa. Samoin ympäri-ämpäri -temput ovat hyvin muistissa (ja tulevat aikamoisen komennushaukun kera).
Uutena harjoiteltiin mun ympäri kiertämistä, ihan namivedätyksellä. Hyvin menee jakeluun kun nakki viuhuu nenän edessä 😀
Ongelma on nyt semmoinen, että meillä ei vieläkään ole musaa eikä hajuakaan koreografiasta, vaan pelkkiä yksittäisiä temppuloita… Ei kukaan sattuis tietämään mitään hyvää, vauhdikasta, Humppamaista biisiä…?
02/15/2009
Ongelmat ei tule koskaan yksin
Miksei meistä ole kuulunut… no, treeneissä on käynyt vaivihkaa niin, että Natan kanssa ollaan vain pikkuisen temputeltu, sillä se tarvitsee kovasti aikaa ja lyhyitä treenejä, eikä kestä toistoja. Välillä emme puhu edes samaa kieltä, joten olen jättänyt sen stressaamisen sivuun ja ottanut vain pieniä treenipätkiä, mutta niillä ei todennäköisesti päästä siihen pisteeseen, että meillä olisi esitystä kuun lopussa. Mutta haasteen kannalta en ole heittänyt toivoani, sillä Onnista on kuoriutunut mahtava tanssikoira! Se oppii uudet temput nopeasti.
Mutta.
Niin, mutta. Se ontuu, tiistai-iltana koko vasen etunen meni käytöstä, hartian seutu tuntui kipeältä ja keskimmäisten varpaiden väli aristi kovasti. Todennäköisesti se liukastui pihassa ja venäytti kinttunsa, mutta lepopäiviä se on tuon jälkeen saanut viettää.
Tiistaiaamuna ennen ontumisepisodia ehdittiin treenata molempien koirien kanssa piruetteja sekä aloitettiin pomppu-nimisen tempun treenaaminen. Pomppu tarkoittaa temppua, jossa minä ojennan (vuorotellen kumpaakin) jalkaani ja koira hypähtää sitä vasten. Yksinkertaista? Joo, mutta täytyy nyt ottaa huomioon mun olemattomat opetustaitoni ja koirien pitkä mitään tekemättömyys, joten tuommoisessakin on meille haastetta tarpeeksi.
Onni pujottelee jo jalkojen välistä melko hyvin, mutta välillä se tahtoo tarjota seuraamista eikä irtoa vasemmasta jalasta.
Kun tuo tassu tokenee, niin katsotaan, mitä vielä ehditään opettelemaan, ei näillä tämänastisilla tempuilla kummoisia tansseja ole esittää.
Meidän musiikkivalikoimamme on vain kasvanut, tanssiesssa kuunnellaan niin Jetiä, the Strokesia, Leonard Cohenia kuin noita edellä mainittujakin. Mutta uskon, että me teemme Onnin kanssa M.A. Nummisen Yes Sir, Olen Boogie -käännöscoveriin koreografian, alkeellisia ideoita on jo syntynyt kappaletta kuunnellessa ihan spontaanisti, joten se lienee luonnollisin vaihtoehto. Vielä pikkuisen tuo MacGyverin tunnari polttelis, mutta jätän sen ehkä myöhemmälle. Jos Natan kanssa ehdimme tehdä esityksen, sen musiikki tullee olemaan melko aivotonta jumputusta, ettei tarvitse tavallaan tulkita mitään.
Voitaisiin nyt tämän kirjoittamisen inspiroimana kokeilla Onnin tassun kestävyyttä saman tien ja kokeilla, muistaako Nata mitään pyörähtelemisestä. Tavoitteet on jotenkin tipahtaneet (no, en kyllä osaa sanoa, missä vaiheessa ne ehti noustakaan) kunnianhimon kadottua ja Onnin kintun kipeydyttyä.
Mutta me taistelemme! Nyt tanssimaan. Kintun ehdoilla.
