Apuverbi
Apuverbi on verbi, joka esiintyy verbiliitossa finiittisenä (eli tyypillisissä verbin taivutuskategorioissa kuten persoonassa ja aikamuodossa taipuvana) osapuolena yhdessä pääverbin kanssa. Pääverbi on näissä verbiliitoissa tyypillisesti jossakin infiniittisessä muodossa.[1]
Apuverbin ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Apuverbit eroavat ns. leksikaalisista verbeistä monin tavoin. Niiden merkitys ei yleensä ole leksikaalinen (johonkin toimintaan tai asiaintilaan viittaava) vaan enemmänkin kieliopillinen, pääverbin merkityssuhteisiin liittyvä: apuverbeillä voidaan ilmaista esimerkiksi modusta (modaaliverbit), aspektia, aikamuotoa tai pääluokkaa. Suomessa ja useimmissa muissakin uralilaisissa kielissä esiintyvä kieltoverbi luetaan myös apuverbeihin.[2][1]
Apuverbejä on kielessä yleensä suppea määrä, ja niiden käyttäytyminen voi poiketa leksikaalisista verbeistä. Esimerkiksi englannin kielessä apuverbeillä on erityiset kieltomuodot (isn’t ’ei ole’, can’t ’ei voi’), jollaisia leksikaalisilla verbeillä ei ole, ja niiden yhteydessä kysymys voidaan muodostaa sanajärjestystä kääntämällä (he can walk ’hän voi kävellä’ – can he walk? ’voiko hän kävellä?’), kun leksikaalisilla verbeillä tähän tarvitaan apuverbi do (he walks ’hän kävelee’ – does he walk? ’käveleekö hän?’).[2][1] Suomen kieltoverbillä ei ole tempus- eikä modustaivutusta, ei myöskään nominaalimuotoja, se taipuu vain persoonassa.[3]
Apuverbien ja leksikaalisten verbien raja ei aina ole selvä. Esimerkiksi suomen tulla-verbillä on sekä leksikaalista (hän tuli kotiin) että apuverbimäistä käyttöä (meidän tuli tehtyä se).[1] Englannin verbeillä dare ’uskaltaa’ ja need ’tarvita’ on sekä apuverbin että leksikaalisen verbin ominaisuuksia.[2]
Esimerkkejä apuverbeistä eri kielissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen kielessä apuverbeiksi voidaan katsoa kieltoverbi ei sekä olla-verbi, jolla muodostetaan liittoaikamuotoja (perfekti: on tehnyt, pluskvamperfekti: oli tehnyt) tai verbiliittoja (esimerkiksi: on tehtävä, on tehtävissä, on tekevinään, on tekemättä).[4][5]
Ruotsi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsissa tavallisin apuverbi on ha, jonka avulla muodostetaan verbien perfekti ja pluskvamperfekti. Perfektissä apuverbi on preesensissä (har), pluskvamperfektissa taas imperfektissä (hade). Pääverbi on tällöin supiinimuodossa.
Verbi skola merkitsee varsinaisesti ’aikoa’, mutta preesensmuodossa (skall tai ska) sitä käytetään myös futuurin, imperfektimuodossa (skulle) taas konjunktiivin apuverbinä. Ruotsin oppikirjoissa apuverbeinä mainitaan tyypillisesti myös muun muassa måste ('täytyy'), få (preesensissä får, imperfektissä fick, ’saada’), ’’vilja’’ (preesensissä ’’vill’’, imperfektissä ’’ville’’, ’haluta’) ja ’’kunna’’ (preesensissä ’’kan’’, imperfektissä ’’kunde’’, ’osata’, ’voida’).[6] Näiden yhteydessä pääverbi on infinitiivissä: ska göra ’aikoo tehdä, tulee tekemään’, måste göra ’täytyy tehdä’. Verbit få, vilja ja kunna toimivat myös leksikaalisina verbeinä, joilla on normaali verbintaivutus.[7]
Englanti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Englannissa tärkeimmät apuverbit ovat do ’tehdä’, jota käytetään esimerkiksi kysymysten muodostamiseen (does she know? ’tietääkö hän?’), be ’olla’, jolla muodostetaan esimerkiksi progressiivinen preesens (she is leaving ’hän lähtee, hän on lähtemässä’), ja have ’omata’, jolla muodostetaan esimerkiksi perfektimuotoja (she has taken ’hän on ottanut’). Lisäksi englannissa on modaaliapuverbejä, joihin kuuluvat esimerkiksi can (could) ’voida, osata’, may (might) ’saada, saattaa’, will (futuurin ilmaisin), would (muodostaa konditionaalia vastaavia rakenteita), must ’täytyä’, ought to ’pitäisi’ tai used to ’piti tapanaan, (teki) tavallisesti’.[2]
Saksa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksan kieliopeissa apuverbeihin luetaan etenkin sein ’olla’, haben ’omata’ ja werden ’tulla (joksikin)’. Näistä sein- ja haben-verbejä käytetään perfektin ja pluskvamperfektin muodostamiseen (der Winter ist vergangen ’talvi on mennyt’, am Morgen hatte es noch geschneit ’aamulla oli vielä satanut lunta’), werden-apuverbillä muodostetaan passiivilauseita (im Mai wurden viele Feste gefeiert ’toukokuussa vietettiin useita juhlia’, ”toukokuussa tulivat monet juhlat vietetyiksi”) tai tulevaisuuteen viittaavia (futuurin kaltaisia) rakenteita (die Sonne wird es an den Tag bringen ’aurinko tulee tuomaan sen näkyviin’).[8]
Joissakin saksan kieliopeissa apuverbeihin luetaan myös modaaliverbit,[8] joilla muodostetaan esimerkiksi välttämättömyyttä, mahdollisuutta tai luvallisuutta ilmaisevia verbiliittoja: dürfen ’saada, olla lupa’, können ’voida’, mögen ’mahtaa, saattaa’, müssen ’täytyä’, sollen ’täytyä, olla kuulemma’, wollen ’tahtoa’.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 Kielitiede:apuverbi – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 10.11.2025.
- 1 2 3 4 David Crystal: A dictionary of linguistics and phonetics, s. 46. Malden, MA ; Oxford: Blackwell Pub, 2008. ISBN 978-1-4051-5296-9
- ↑ VISK - § 108 Kieltoverbin ja kielteisten liittomuotojen taivutus scripta.kotus.fi. Arkistoitu 7.1.2025. Viitattu 10.11.2025.
- ↑ VISK - § 452 Modaalisia ja aspektuaalisia liittoja: olla tehtävissä, tekemässä scripta.kotus.fi. Arkistoitu 10.1.2025. Viitattu 10.11.2025.
- ↑ VISK - § 450 Predikaatteja: teki, ei olisi tehnyt, voi olla muuttumassa scripta.kotus.fi. Arkistoitu 10.1.2025. Viitattu 10.11.2025.
- ↑ Maja Kaukoranta: ”Apuverbit, Hjälpverb”, Handbok i svensk grammatik, s. 55–58. Otava, 1973. ISBN 951-1-00263-5
- ↑ Wsoy: Klick 8: Texter (Ruotsin oppikirja)
- 1 2 Hilfsverb grammis.ids-mannheim.de. Viitattu 25.6.2026. (saksaksi)
- ↑ Modalverb grammis.ids-mannheim.de. Viitattu 25.6.2026. (saksaksi)
