Cornelius Cardew

Cornelius Cardew vuonna 1977

Cornelius Cardew (7. toukokuuta 1936 Winchcombe – 13. joulukuuta 1981 Lontoo) oli brittiläinen säveltäjä, pianisti ja äärivasemmistolainen aktivisti.

Cardew opiskeli vuosina 1953–1957 pianon- ja sellonsoittoa sekä sävellystä Royal Academy of Musicissa. Häntä opetti sävellyksessä Howard Ferguson. Cardew pääsi stipendillä opiskelemaan elektronista musiikkia Kölniin. Hänestä tuli Karlheinz Stockhausenin avustaja. Hän teki Stockhausenin kanssa yhteistyötä teoksessa Carré. Cardew painotti 1960-luvun alusta saakka graafista nuotinnusta ja sanallisia esitysohjeita muun muassa teoksissa The Great Learning (1961) ja Volo Solo (1964). Cardew toteutti esittäjänä ja konserttijärjestäjänä muiden muassa John Cagen, Stockhausenin, La Monte Youngin, Terry Rileyn, Christian Wolffin ja Frederic Rzewskin teosten esityksiä. Hän piti Richard Rodney Bennettin kanssa Pierre Boulezin teoksen Structures 1A Britannian-ensiesityksen ja opetteli kitaransoiton osallistuakseen saman säveltäjän Le Marteau sans maîtren Britannian-ensiesitykseen.

Cardew täydensi opintojaan vuonna 1965 Goffredo Petrassin johdolla Italian hallituksen tukemana. Hänestä tuli Royal Academy of Musicin Fellow vuonna 1966 ja hän aloitti siellä sävellyksen opettamisen vietettyään kauden 1966–1967 State University of New Yorkin Centre for Creative and Performing Artsissa. Cardew liittyi vuonna 1966 elektronisen musiikin AMM-improvisaatioryhmään. Hän sai vuonna 1967 valmiiksi teoksensa Treatise, joka koostuu 193 sivusta graafisesti nuotinnettua musiikkia. Vuonna 1968 Cardew perusti Howard Skemptonin ja Michael Parsonsin kanssa kokeellista musiikkia esittäneen Scratch Orchestran. Hän julkaisi orkesterin kokeiluista vuonna 1971 kirjan Scratch Music. Cardew työskenteli myös graafisena suunnittelijana. Hän luennoi kansainvälisesti.

Cardew sai innoitusta Mao Zedongista ja alkoi pitää omaa työtään elitistisenä. Hän hylkäsi 1970-luvulla aiemman tuotantonsa, koska koki sen edistävän kapitalismia. Cardew oli vuonna 1973 Länsi-Berliinissä kaupungin apurahalla. Palattuaan Lontooseen hän toimi yhtyeessä People’s Liberation Music. Vuonna 1974 Cardew julkaisi kirjan Stockhausen Serves Imperialism, jossa hän arvosteli sekä omaa työtään että Stockhausenin ja Cagen työtä. Hän oli antifasististen mielenosoitusten ja sosiaalisen aktivisminsa tiimoilta välillä vangittuna. Cardew vieraantui useimmista kollegoistaan radikalisminsa seurauksena. Hän alkoi tehdä tonaalista musiikkia, kuten Maon, Irlannin republikaaniliikkeen ja työväen taistelun kunniaksi sävellettyjä lauluja. Hänen maolaisiin kappaleisiinsa kuuluvat The East Is Red ja Smash the Social Contract. Cardew oli vuonna 1979 mukana perustamassa Britannian vallankumouksellista kommunistista puoluetta (marxilais-leninistinen). Puolue syytti Neuvostoliittoa revisionismista, koska sen koettiin lopettaneen vallankumouksen edistämisen. Alun perin liikkeessä omaksuttiin maolaisuus ja sittemmin innoitusta haettiin Enver Hoxhasta. Cardew kuoli selvittämättömän yliajon uhrina vuonna 1981. Tuntematon tekijä pakeni paikalta.