Kuuliaisuus
.jpg)
Kuuliaisuus[1] (kiin. 孝, xiào) vanhempia ja ylempiä henkilöitä kohtaan on hyve kungfutselaisuudessa ja laajemmin kiinalaisessa ja itäaasialaisessa kulttuurissa. Se on yksilön moraalin ja yhteiskunnallisen sopusoinnun perusta. Perheessä kuuliaisuus tarkoittaa paitsi omien vanhempien myös itseä iäkkäämpien perheenjäsenten tottelua, kunnioitusta ja huolenpitoa.[2]
Xiaojing eli ’Kuuliaisuuden kirja’ on yksi kungfutselaisuuden 13 teoksen kaanonista. Sen mukaan kuuliaisuus ei merkitse sokeaa tottelemista, vaan kunnioitusta ja huomioon ottamista. Vastavuoroisesti vanhempien ja ylempiarvoisten henkilöiden on pidettävä huolta lapsistaan ja alempiarvoisistaan. Ajatus kuuliaisuudesta pohjautui alun perin Kiinan yhteiskuntarakenteeseen, joka oli hierarkkinen ja patriarkaattinen. Kungfutselaisuudessa se kohotettiin hyveeksi, joka nähtiin lähimmaisenrakkauden tai veljeyden (ren) perustana. Song-dynastian kaudella kuuliaisuudesta tuli yksi kahdeksasta hyveestä, joita kansalaisilta ja virkamiehiltä erityisesti vaaditiin.[1][2] Monet kungfutselaisuuden tulkitsijat ovat ihailleet kuuliaisuutta tavalla, jossa se nousee jopa rehellisyyden tai henkilökohtaisen vastuun yläpuolelle.[3]
Japanissa käsitteen merkitys kasvoi 1600-luvun alusta lähtien, kun kungfutselaisuus omaksuttiin Edo-kauden Tokugawa-hallinnon viralliseksi aatesuunnaksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Kallio, Jyrki: Kungfutselaisuus kookospähkinän kuoressa Suomi-Kiina-seura. Viitattu 7.10.2025.
- 1 2 3 xiao Encyclopaedia Britannica. Viitattu 7.10.2025.
- ↑ Lamberg, Mikko: Olennaisia katkelmia Kiinan aatehistoriasta – Avain kungfutselaisuuteen on Jyrki Kallion suomennostyön taidonnäyte Kulttuuritoimitus. Viitattu 7.10.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta kuuliaisuus Wikimedia Commonsissa
- Mestari Kongin keskustelut, jakso 1/17: Kunniallisuus ja kuuliaisuus Yle Areena
- Filial Piety (孝) in Chinese Culture Aris Teon (englanniksi)
