Kymmenpiikki
| Kymmenpiikki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Piikkikalat Gasterosteoidei |
| Heimo: | Piikkikalat Gasterosteidae |
| Suku: | Pungitius |
| Laji: | pungitius |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pungitius pungitius |
|
| Katso myös | |
Kymmenpiikki (Pungitius pungitius) on pieni kala, joka on saanut nimensä lajille tunnusomaisista selkäpiikeistä. Nimestä huolimatta piikkien lukumäärä vaihtelee 7–12 välillä, useimmiten piikkejä on yhdeksän. Englanniksi kymmenpiikkiä kutsutaankin ”yhdeksänpiikiksi” (Nine-spined stickleback). Selän ja rinnan piikit sekä kyljissä olevat luukilvet toimivat puolustusrakenteina saalistajia vastaan, mutta niiden merkityksen oletetaan olevan pienempi kuin sukulaislajilla, kolmipiikillä.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kymmenpiikkien ruumiin väritys on useimmiten vihertävänruskea ja kyljet ovat usein raidalliset, mutta värityksessä esiintyy suurta vaihtelua. Kymmenpiikin kokovaihtelu on myös suurta, keskimääräinen koko on noin 3–7 cm, mutta kooltaan huomattavasti isompia kaloja on löydetty erityisesti lammista, joissa kymmenpiikit elävät ainoana kalalajina. Suomen suurin kymmenpiikki (11,5 cm) on pyydystetty Kuusamosta.[3]
Paikallinen sopeutuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sopeutuessaan erilaisiin elinympäristöihin Fennoskandian alueen kymmenpiikit ovat erilaistuneet muutamassa vuosituhannessa niin kooltaan kuin käyttäytymiseltäänkin. Meressä ja järvissä elävät kymmenpiikit ovat jääneet pieniksi ja solakoiksi, kun taas pienissä lammissa elävä muoto on kehittynyt suureksi ja tanakaksi. Meressä elävät pienet kymmenpiikit ovat arkoja parvikaloja, kun taas lampien suuret kymmenpiikit ovat epäsosiaalisia ja pelottomia. Myös aivoissa on muotojen välillä eroa.[4]
Lammissa, joissa ei ole petokaloja, kymmenpiikkiin kohdistuva predaatio on pienempää. Näin ne voivat lisääntyä myöhemmin, jolloin ne ovat suurempikokoisia ja tuottavat enemmän kooltaan suurempaa mätiä kuin meressä tai järvissä elävät lajikumppaninsa. Tällaisissa lammissa kasvaneet kalat voivat myös ruokailla aggressiivisemmin, jolloin lammen rajalliset resurssit ovat paremmin hyödynnettävissä.[4]
Toisistaan eristyksissä olevat lampipopulaatiot ovat kehittyneet konvergentisti eli toisistaan riippumatta samankaltaisiksi sopeutumiksi.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kymmenpiikkien levinneisyys on sirkumboreaalinen, niitä tavataan laajasti pohjoiselta pallonpuoliskolta Jäämeren ja Atlantin valuma-alueilta Kanadan ja Alaskan alueella ja etelään New Jerseyhin asti, Alaskan Tyynenmeren rannikolta sekä Suurten järvien altaalta. Pohjois-Euroopan rannikkoalueilla levinneisyys ulottuu Ranskan Seine- ja Rhône-joilta Pohjois-Venäjälle, mukaan lukien Etelä-Norja ja Itämeren allas. Laajalle levinnyt sisämaassa Itä-Skandinaviassa. Ulottuu itään Siperian halki ja etelään Beringinmeren itäpuolelle ja Ohotanmeren rannikoille Hokkaidōn saaren pohjoiskärkeen Japanissa asti.[1] Suomessa kymmenpiikit elävät kaikentyyppisissä makeissa vesissä, järvissä, joissa, pikku lammissa sekä murtovedessä Itämeren rannikkoalueilla. Se suosii elinympäristönään rehevämpää kasvillisuutta ja sietää myös vähähappisempaa vettä kuin kolmipiikki.
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kymmenpiikki kutee makeassa vedessä; jokisuistojen populaatiot siirtyvät kutemaan puroihin ja vesistöihin. Mäti lasketaan koiraan tekemään pesään kivien tai kasvien sekaan.[1]
Kutuaikana koiras saa komean kutuasun, jossa ruumis muuttuu mustaksi ja vatsapuolen piikit kirkkaan valkoisiksi. Koiras rakentaa pesän vesikasvillisuuden sekaan ja houkuttelee naaraan sinne kosiotanssilla. Naaraan laskettua mätimunat koiras hedelmöittää ne ja jää sitten vartioimaan pesää.
Kymmenpiikki käyttää ravinnokseen lähinnä eläinplanktonia ja pieniä pohjaeläimiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 NatureServe & Ford M.: Pungitius pungitius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Risto Väinölä: Kymmenpiikki – Pungitius pungitius Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ , Juha Merilä, Ennätyksellisen iso kymmenpiikki (Pungitius pungitius) Kuusamon Rytilammesta. Luonnon Tutkija 110(3): 91-93.
- 1 2 3 Merilä, Juha. toim. Niemelä, Jari et al.: ”2. Geneettinen monimuotoisuus”, Ihminen ja ympäristö, s. 27. Helsinki: Gaudeamus (Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd), 2011. ISBN 978-952-495-217-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pungitius pungitius (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
