Siirry sisältöön

Laura Munsterhjelm

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Laura Heimo)
Laura Munsterhjelm
Henkilötiedot
Syntynyt4. maaliskuuta 1964 (ikä 62)
Helsinki
Ammatti näyttelijäagentti, yrittäjä, näyttelijä
Puoliso Pekka Munsterhjelm
Lapset Fabian Munsterhjelm

Laura Anita Munsterhjelm (o.s. Heimo; s. 4. maaliskuuta 1964 Helsinki) on suomalainen näyttelijäagentti, yrittäjä ja näyttelijä. Hän perusti vuonna 1995 Actors in Scandinavia -näyttelijäagentuurin, jota Helsingin Sanomat on luonnehtinut Suomen ensimmäiseksi näyttelijäagentuuriksi.[1] Munsterhjelm on edustanut suomalaisia ja muita pohjoismaisia näyttelijöitä kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla. Vuonna 2017 hän toimi muun muassa ruotsalaisten Alicia Vikanderin ja Rebecca Fergusonin agenttina.[2]

Näyttelijästä agentiksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munsterhjelm työskenteli 1980-luvulta lähtien näyttelijänä nimellä Laura Heimo. Hän oli samalla osakkaana suomalaisia malleja kansainvälisille markkinoille välittäneessä mallitoimistossa. Munsterhjelmin mukaan kokemus synnytti ajatuksen siitä, että myös pohjoismaisia näyttelijöitä voitaisiin edustaa järjestelmällisesti ulkomailla.[2]

Ajatus omasta näyttelijäagentuurista konkretisoitui vuonna 1994. Munsterhjelmin kanssa samassa suomalaisessa elokuvassa esiintynyt näyttelijä ehdotti hänelle ryhtymistä agentiksi. Munsterhjelm lupasi harkita asiaa, mikäli näyttelijä löytäisi 50 muutakin kiinnostunutta näyttelijää. Muutamaa kuukautta myöhemmin määrä oli koossa, ja Munsterhjelm perusti Actors in Scandinavia -agentuurin vuonna 1995. Ensimmäisiin edustettaviin kuuluivat muun muassa Irina Björklund ja Jonna Järnefelt.[2]

Suomen Kuvalehti kertoi vuonna 2001 agentuurin edustavan noin 50:tä suomalaista ja noin 25:tä muuta pohjoismaista näyttelijää.[3]

Agentuuri laajeni myöhemmin Ruotsiin ja Norjaan. Ruotsalaisista näyttelijöistä Munsterhjelmin asiakkaiksi tulivat muun muassa Eva Röse ja Samuel Fröler sekä norjalaisista Sven Nordin.[2] Röse on kertonut Munsterhjelmin lähestyneen häntä kirjeitse jo 1990-luvulla. Munsterhjelm toimi sittemmin hänen agenttinaan lähes kolmen vuosikymmenen ajan.[4]

Kansainvälinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munsterhjelm suuntautui agenttina varhain kansainvälisille markkinoille. Hän on kertonut alkaneensa käydä Cannesin elokuvajuhlilla alan tapaamisissa 2000-luvun alussa ja olleensa ensimmäinen siellä säännöllisesti käynyt pohjoismainen näyttelijäagentti. Ennen digitaalisten koekuvausten yleistymistä hän matkusti näyttelijöiden esittelymateriaalien ja VHS-nauhojen kanssa tapaamaan kansainvälisiä roolittajia ja tuottajia.[2]

Vuonna 2017 Nordisk Film & TV Fond esitteli Munsterhjelmin Actors in Scandinavia -agentuurin perustajana sekä Alicia Vikanderin ja Rebecca Fergusonin agenttina.[2] Vikanderin kansainvälisen uran aikana Munsterhjelm kuului tämän agenttiverkostoon Skandinaviassa yhdessä Britanniassa ja Yhdysvalloissa toimivien agenttien kanssa.[5]

Munsterhjelm on ollut mukana useiden suomalaisten näyttelijöiden kansainvälisten roolien hankkimisessa. Samuli Edelmann kertoi vuonna 2012 saaneensa roolinsa elokuvassa Mission: Impossible – Ghost Protocol Munsterhjelmin kanssa tehdyn koekuvausnauhan kautta. Munsterhjelm lähetti nauhan Hollywoodiin, minkä jälkeen Edelmann valittiin elokuvaan.[6]

Laura Birn puolestaan kertoi Ylen haastattelussa vuonna 2018 Munsterhjelmin järjestäneen hänelle koekuvauksen brittiläiseen elokuvaan, josta saatu rooli auttoi avaamaan tien myöhemmin Netflix-tuotantoon. Birn arvioi Munsterhjelmin olleen monien suomalaisnäyttelijöiden kansainvälisten roolien taustalla.[7]

Munsterhjelm on korostanut kansainvälisessä työssä näyttelijöiden koulutuksen, kielitaidon ja koekuvausvalmiuksien merkitystä. Hänen mukaansa digitaalisten self tape -koekuvausten yleistyminen on olennaisesti pienentänyt pohjoismaisten näyttelijöiden maantieteellistä haittaa kansainvälisissä roolituksissa.[2]

Audiovisual Producers Finland – APFI palkitsi Munshterhjelmin Hulda-vientipalkinnolla 2026.[8]

Toiminta elokuva-alalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munsterhjelm on osallistunut myös näyttelijäagenttien ammatilliseen järjestäytymiseen. Actors in Scandinavia oli vuonna 2010 yksi kuudesta yrityksestä, jotka perustivat Ruotsissa Sveriges Agent- och Managementförening -toimialajärjestön. Munsterhjelm valittiin järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.[9]

Vuonna 2018 Helsinki International Film Festivalin yhteydessä järjestettävän Finnish Film Affairin ohjelmaan kuului Nordic Flair – Focus on Casting -kokonaisuus, jossa pohjoismaisia näyttelijöitä esiteltiin kansainvälisille casting-ammattilaisille. Järjestäjien mukaan idea ohjelmaan oli lähtöisin Munsterhjelmiltä. Hän osallistui tapahtumassa myös kansainvälistä roolitusprosessia käsitelleeseen paneelikeskusteluun.[10]

Näyttelijänura ja muu elokuvatyö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munsterhjelm aloitti näyttelijänuransa nimellä Laura Heimo. Hänen ensimmäisiä elokuvaroolejaan oli Tanja Janne Kuusen komediassa Apinan vuosi (1983). Elokuvan valmistumisen aikaan Heimo oli vielä abiturientti.[11]

Hän näytteli Irinaa Renny Harlinin elokuvassa Jäätävä polte sekä Kustaavaa Kalle Pursiaisen televisioelokuvassa Niskavuoren nuori emäntä (1987). Myöhempiä elokuvarooleja olivat muun muassa Mestari (1992), Ritva Markku Pölösen elokuvassa Kivenpyörittäjän kylä (1995), sivuosa elokuvassa Badding (2000) ja lääkärin rooli Dome Karukosken elokuvassa Leijonasydän (2013). Televisiossa hän on esiintynyt muun muassa sarjoissa Isku suoneen, Jäähyväiset ilman kyyneleitä ja Kirjava silta.[12][13][14]

Munsterhjelm on työskennellyt elokuvissa myös kameran takana. Hän osallistui Jalmari Helanderin elokuvan Rare Exports (2010) näyttelijöiden roolitukseen Actors in Scandinavia -yhtiön kautta.[15] Hän toimi myös yhtenä elokuvan Napapiirin sankarit 2 (2015) osatuottajista.[16]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munsterhjelmin isä oli kauppaneuvos Veijo Heimo. Hänen puolisonsa on vuodesta 1992 ollut elokuvatuottaja ja -ohjaaja Pekka Munsterhjelm.[17] Heidän poikansa Fabian Munsterhjelm (s. 1995) on elokuvaohjaaja.[18]

  1. ↑ 60-vuotias | Harva tietää, että monen Hollywood-elokuvan roolit kulkevat pienen ullanlinnalaisen toimiston kautta – kuka on Laura Munsterhjelm? Helsingin Sanomat. 29.2.2024. Viitattu 29.8.2026.
  2. 1 2 3 4 5 6 7 Pham, Annika: Laura Munsterhjelm: “Education, training and fluency in English are essential” 25.5.2017. Nordisk Film & TV Fond. Viitattu 29.8.2026. (englanniksi)
  3. ↑ Reijo Vahtokari: Julkinen agentti - Laura Munsterhjelm kauppaa ihmisiä. Suomen kuvalehti (10/2001), 9.3.2001. Yhtyneet Kuvalehdet Oy. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Call my agent! Scen & Film. Viitattu 29.8.2026. (ruotsiksi)
  5. ↑ Charles Gant: The Swedish Girl: Alicia Vikander Screen. Viitattu 29.8.2026. (englanniksi)
  6. ↑ Samuli Edelmann mielissään: Pikkupojan unelma toteutui 17.1.2012. MTV Uutiset. Viitattu 29.8.2026.
  7. ↑ Vilkman, Sanna: Laura Birn pitää kiinni yksityisyydestään, eikä usko yhdenkään roolin menneen sivu suun sen takia – "Ainoa, joka voi minua suojella, olen minä" 4.3.2018. Yle. Viitattu 29.8.2026.
  8. ↑ Av-alan palkintoja jaettiin Screen Helsinki -tapahtumassa: Vuoden elokuvatuottajana palkittiin Jossain on valo joka ei sammu -elokuvan tuottaja Ilona Tolmunen Audiovisual Producers Finland – APFI. 29.8.2026. Viitattu 29.8.2026.
  9. ↑ Agenter och managers startar ny förening 24.5.2010. Svenska Filminstitutet. Viitattu 29.8.2026. (ruotsiksi)
  10. ↑ Pham, Annika: Finnish Film Affair: spotlight on Nordic Actors and Finnish projects 13.9.2018. Nordisk Film & TV Fond. Viitattu 29.8.2026. (englanniksi)
  11. ↑ Apinan vuosi Elonet / Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 29.8.2026.
  12. ↑ Jäähyväiset ilman kyyneleitä www.rtva.kavi.fi. Viitattu 29.8.2026.
  13. ↑ Laura Munsterhjelm Elonet.fi. Viitattu 29.8.2026.
  14. ↑ Laura Munsterhjelm IMDB. Viitattu 29.8.2026.
  15. ↑ Rare Exports Elonet / Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 29.8.2026.
  16. ↑ Napapiirin sankarit 2 Elonet / Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 29.8.2026.
  17. ↑ Aminoff-Winberg, Johanna: Ättartavlor för de på Finlands Riddarhus inskrivna ätterna: Tredje delen I–P, s. 432. Helsingfors: Finlands Riddarhus, 2019. ISBN 978-952-68717-3-8
  18. ↑ Slotte, Malin: Han är Finlands Oscarshopp. Hufvudstadsbladet, 20.1.2026. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]