Manolo Blahnik

Manuel ”Manolo” Blahnik Rodríguez (s. 27. marraskuuta 1942 Santa Cruz de La Palma, Kanariansaaret)[1] on espanjalainen kenkäsuunnittelija. Blahnik on maineikas huippusuunnittelija, jonka naistenkengät maksavat sadoista dollareista tuhansiin dollareihin.[2]
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kanariansaarilla syntyneen ja varttuneen Blahnikin isä oli tšekkoslovakialainen ja äiti espanjalainen. Hänellä on pikkusisko. Äidin suvulla oli banaanitila, ja perheellä oli useita palvelijoita. Koko perhe pukeutui hyvin huolitellusti, ja Blahnik sai luettavakseen äitinsä tilaamia muotilehtiä.[1]
Blahnik lähetettiin 11-vuotiaana sisäoppilaitokseen Villiersiin Sveitsiin. Hän opiskeli Geneven yliopistossa kansainvälistä lakia, mutta vaihtoi sen kirjallisuuteen. Valmistuttuaan vuonna 1965 hän muutti Pariisiin opiskelemaan taidetta ja lavastusta.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Blahnik aloitti uransa teatterilavastajana Pariisissa 1960-luvulla. Hän alkoi suunnitella kenkiä yhdysvaltalaisen muotijulkaisija Diana Vreelandin rohkaisemana. Blahnikin ensimmäinen kenkä oli vaatesuunnittelija Ossie Clarkille vuonna 1971 tehty piikkikorkokenkä, jonka hihna oli nilkan takana. Blahnik avasi ensimmäisen kenkäkauppansa Lontoossa vuonna 1973.[2]
Ensimmäisen Amerikan-myymälänsä Blahnik avasi vuonna 1979 Manhattanin Madison Avenuelle. Aluksi Blahnikin kengät otettiin Yhdysvalloissa vastaan varautuneesti, mutta muutamassa vuodessa ne nousivat suosituiksi myös siellä. Siitä lähtien Blahnikin kenkien tuotoista suurin osa on tullut Amerikasta. Blahnikin kengille runsaasti näkyvyyttä on antanut etenkin Vogue-lehti, jonka päätoimittaja Anna Wintour on Blahnikin kenkien suuri ystävä.[3]
Blahnik on suunnitellut kenkiä monen muotisuunnittelijan mallistoihin, kuten Christian Diorille, John Gallianolle ja Jean-Paul Gaultierille. Hänen kenkiään ovat käyttäneet useat kuuluisat naiset, kuten prinsessa Diana ja Madonna. 1990-luvun suosikkisarja Sinkkuelämää viittasi säännöllisesti Blahnikin kenkiin eli ”Manoloihin”.[2]
Blahnikin kenkätehdas sijaitsee nykyisin Parabiagossa Italiassa. 2000-luvun alussa tehdas tuotti vain noin 80 kenkäparia päivässä. Blahnik suunnittelee itse jokaisen kenkäparinsa, valmistaa niiden lestit ja kaivertaa kantojen muotit käsin. Blahnikin kenkiä myydään erikoisliikkeissä ja suurissa tavarataloissa.[2]
Tyyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useimmat Blahnikin kengistä ovat stilettikorkokenkiä, joissa saattaa olla hyvin korkeat korot. Niitä arvostetaan kauneudestaan, seksikkyydestään ja ainutlaatuisista design-elementeistään, kuten pitkästä ja terävästä kärjestä. Blahnikin ideat perustuvat usein taiteen ja designin historiaan.[2]
Blahnikin kengät olivat jo hänen uransa alussa muita 1970-luvun kenkiä sirompia ja kevyempiä. Blahnik ohensi nilkkahihnoja, kavensi kantapäätä ja varvasosaa sekä palautti stilettikoron uudelleen muotiin. Hänen kengissään oli myös pieniä koristeellisia yksityiskohtia eri paikoissa. Kengät olivat usein jalokivimäisen kirkkaanvärisiä, kuten punaisia, pinkkejä ja keltaisia sekä metallivärisiä.[4] 1980-luvun puolivälissä Blahnik alkoi lisäillä kenkiinsä monimutkaisia solkia sekä kirjottuja kuvioita.[3]
Blahnikin suosion yhdeksi syyksi on sanottu myös Blahnikin ”magneettista” persoonallisuutta, ja hänen kenkäkauppaansa tultiin myös itse suunnittelijaa tapaamaan.[4]
Blahnikin kenkien ajattomuuden syyksi on sanottu sitä, että ne eivät koskaan ole seuranneetkaan muotivirtauksia, vaan Blahnik on tehnyt kenkiä oman makunsa ja luovuutensa johdattamana. Blahnik oli myös edelläkävijä siinä 1900-luvun loppuvuosikymmenien muotiliikkeessä, jossa kengät korotettiin pelkistä vaatemuodin seuraajista itsenäisiksi ja kaikkein tärkeimmiksi asusteiksi.[4]
Tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Blahnik on saanut useita kenkäalan palkintoja. Hän myös suunnitteli kengät vuoden 2006 elokuvaan Marie Antoinette, joka palkittiin parhaan puvustuksen Oscar-palkinnolla.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fox, Chloe: Vogue on Manolo Blahnik. Quadrille, 2017. ISBN 978 178713 199 6