Siirry sisältöön

Mohammad Hatta

Wikipediasta
Mohammad Hatta

Mohammad Hatta (12. elokuuta 1902 Bukittinggi, Sumatra, Indonesia – 14. maaliskuuta 1980 Jaava, Indonesia), tunnettu myös nimellä Bung Hatta[1], oli indonesialainen valtiomies, nationalistijohtaja ja Indonesian ensimmäinen varapresidentti sekä pääministeri.[2] Mohammad oli keskeinen hahmo Indonesian itsenäisyystaistelussa ja demokraattisten instituutioiden rakentamisessa, tunnettu erityisesti itämaisten ja länsimaisten arvojen yhdistämisestä sekä osuuskuntatalouden puolestapuhujana.[3][4]

Varhaiselämä ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mohammad Hatta syntyi Minangkabau-perheeseen Bukittinggissä, Länsi-Sumatralla vuonna 1902, missä koulutusta ja yrittäjyyttä arvostettiin.[3][5] Hän sai varhaiskoulutuksensa Alankomaiden Itä-Intiassa ja opiskeli myöhemmin Alankomaissa vuosina 1921–1932.[1] Alankomaissa hän osallistui nationalistiseen politiikkaan toimiessaan Indonesian yhdistyksen, Perhimpunan Indonesian, rahastonhoitajana ja puheenjohtajana. Hänen poliittinen aktivisminsa johti vangitsemiseen, mutta hän palasi Indonesiaan vuonna 1932 pyrkien rakentamaan hyvin koulutetun poliittisen eliitin nationalistisen liikkeen tueksi.[3]

Itsenäisyystaistelu ja yhteistyö Japanin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mohammad vastusti siirtomaavaltaa ja imperialismia, edistäen nationalistista kasvatusta koloniaaliaikana.[5] Vuonna 1942 hän ja Sukarno hankkiutuivat yhteistyöhön japanilaisten kanssa tavoitellakseen Alankomaiden Itä-Intian itsenäistämistä Indonesiaksi Japanin miehityksen tuella. Kaksi päivää Japanin antautumisen jälkeen, 17. elokuuta 1945, Mohammad ja Sukarno julistivat Indonesian itsenäiseksi tasavallaksi. Alankomaat tunnusti Indonesian itsenäisyyden vasta 27. joulukuuta 1949.[2]

Varapresidenttinä ja demokraattiset periaatteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäistymisen jälkeen Mohammad toimi Indonesian ensimmäisenä varapresidenttinä ja puolusti demokratiaa sekä taloudellisia osuuskuntia.[3][5] Hän ajautui kuitenkin ristiriitoihin Sukarnon autoritaarisen hallinnon kanssa, minkä seurauksena Mohammad erosi varapresidentin tehtävästä vuonna 1956. Eron jälkeen hän keskittyi koulutukseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, jatkaen diplomatian ja valtiomiestyön parissa kuolemaansa saakka vuonna 1980.[3][5]

Osuuskuntatalouden puolestapuhuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mohammad oli vahva osuuskuntatalouden kannattaja, korostaen yhteisomistusta, osallistavaa päätöksentekoa ja yhteiskunnallista vastuuta. Hän perusti useita osuuskuntia, kuten maatalousosuuskuntia ja osuuspankkeja, jotka tarjosivat rahoituspalveluja pienviljelijöille ja käsityöläisille. Vuonna 1947 hän oli mukana perustamassa Indonesian osuuskuntaneuvostoa (Dewan Koperasi Indonesia), joka edisti osuuskuntakoulutusta. Hänen vuonna 1965 Lausannessa pitämänsä puhe osuuskuntien merkityksestä kehitysalueilla heijasti hänen visiotaan tasa-arvoisesta ja kestävästä talousmallista, joka on vaikuttanut myös muiden kehittyvien maiden talouspolitiikkaan. Mohammadin ajattelu liittyy nykyiseen degrowth-liikkeeseen, korostaen paikallisia ja ympäristöllisesti kestäviä talousjärjestelmiä.[4]

  1. 1 2 Mohammad Hatta Google Arts & Culture. Viitattu 2.9.2025. (englanniksi)
  2. 1 2 Mohammad Hatta Encyclopedia Britannica. Viitattu 19.4.2015.
  3. 1 2 3 4 5 Mohammad Hatta | Research Starters | EBSCO Research EBSCO. Viitattu 2.9.2025. (englanniksi)
  4. 1 2 Muhammad Syarahil Mutianwar Efendi: Is Mohammad Hatta’s cooperative economic vision still relevant today? Indonesia at Melbourne. Viitattu 2.9.2025. (englanniksi)
  5. 1 2 3 4 Yudhi Andoni: Mohammad Hatta: The Political Role Model for Indonesian Leaders Medium. 3.10.2023. Viitattu 2.9.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mohammad Hatta Wikimedia Commonsissa