Siirry sisältöön

Severi Pyysalo

Tämä on lupaava artikkeli.
Wikipediasta

Severi Pyysalo
Henkilötiedot
Syntynyt18. joulukuuta 1967
Pori
Kuollut13. huhtikuuta 2026 (58 vuotta)
Turku
Muusikko
Aktiivisena 1982–2026
Tyylilajit jazz, taidemusiikki
Soittimet vibrafoni
Yhtyeet Perko–Pyysalo Poppoo,
Turgan Trio,
Perko–Pyysalo–Viinikainen Trio
Aiheesta muualla
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

Jaani Pekka Severi Pyysalo (18. joulukuuta 1967 Pori[1] – 13. huhtikuuta 2026 Turku[2][3]) oli suomalainen vibrafonisti ja säveltäjä.[4] Häntä on pidetty yhtenä maailman parhaista vibrafonisteista[5][6] mutta toisaalta kuvailtu melko tuntemattomaksi Pohjoismaiden ulkopuolella.[7] Pyysalo teki yhteistyötä useiden suomalaisten ja ulkomaisten jazzmuusikkojen kanssa ja sävelsi myös taidemusiikkia.

Nuoruus ja opinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turusta kotoisin ollut[8] Pyysalo alkoi soittaa rumpuja kuusivuotiaana, ja kolmen vuoden kuluttua hän aloitti klassisen musiikin opinnot Turun konservatoriossa, jossa hän myös tutustui tulevaan pääinstrumenttiinsa. Konservatoriossa hän opiskeli vuodet 1977–1985.[9] Hän esiintyi ensimmäisen kerran suurelle yleisölle Porin jazzjuhlilla vuonna 1982. Kahden vuoden kuluttua samoilla juhlilla muusikot Paquito D’Rivera ja Sarah Vaughan kuulivat Pyysalon soittoa ja pyysivät häntä soittamaan omissa esityksissään.[10] Jo parin viikon kuluttua Pyysalo esiintyi Yhdysvalloissa D’Riveran kanssa.[4] Samana vuonna julkaistiin Pyysalon ensimmäinen albumi Autumn Leaves Severi Comes.[11]

Vuonna 1986 Pyysalo tuli ylioppilaaksi ja pääsi opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan.[9] Seuraavana vuonna perustettiin hänen ensimmäinen oma yhtyeensä No Hope Band. Yhtyeeseen kuuluivat Pyysalon lisäksi basisti Häkä Virtanen, rumpali Heikki Sandrén, saksofonisti Sonny Heinilä sekä kitaristi Pekka Luukka, ja se keikkaili muun muassa Jazzliiton kiertueella vuosina 1988 ja 1989[12] ja Jazz Middleheim -festivaaleilla Antwerpenissä, Belgiassa vuonna 1989.[13] Samana vuonna No Hope Band kuitenkin myös hajosi, ja seuraavana vuonna syntyi The Front, Pyysalon toinen yhtye. Myös se keikkaili paljon, ja se valittiin pohjoismaisten radioiden jazzpäivillä Kööpenhaminassa heinäkuussa 1991 parhaaksi yhtyeeksi. The Front lopetti toimintansa vuonna 1994.[4]

Vuonna 1987 Pyysalolle myönnettiin Uuden Suomen debytanttipalkinto,[9] ja vuonna 1988 hänet palkittiin Yrjö-palkinnolla.[14]

Vuodesta 1990 alkaen Pyysalo työskenteli Sibelius-Akatemian opettajana.[15]

Poppoo ja muut keskeiset yhtyeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyysalo esiintyi ensimmäisen kerran yhdessä saksofonisti Jukka Perkon kanssa Pori Jazzissa vuonna 1986. Pyysalo liittyi Jukka Perko Quartettiin vuonna 1992, jolloin yhtye vaihtoi nimensä Perko-Pyysalo Poppooksi. Yhtyeessä soittivat lisäksi rumpali Marko Timonen ja basisti Eerik Siikasaari. Seuraavana vuonna Poppoolta ilmestyi albumi Garden of Time, joka palkittiin vuoden 1993 Jazz-Emmalla.[16] Vuonna 1995 yhtye keikkaili Australiassa ja julkaisi levyn Uuno Kailas,[10] joka sisälsi Perkon ja Pyysalon Uuno Kailaan runoihin säveltämiä kappaleita, jotka esitti Vesa-Matti Loiri.[17] Vaihdettuaan nimensä The Poppooksi yhtye julkaisi kolmannen levynsä Varia vuonna 1998.[10] Pyysalon ja Perkon yhteistyö on pysynyt tiiviinä, sillä he ovat esiintyneet yhdessä yli tuhat kertaa.[18]

Vuonna 1999 Pyysalo, rumpali Marko Timonen sekä basisti Tuure Koski perustivat yhtyeen nimeltä Turgan Trio.[10] Trio on julkaissut albumin Turgan vuonna 2004. Albumi on äänitetty Jazzliiton kiertueella vuonna 2003, ja se koostuu pääosin Pyysalon ja Kosken sävellyksistä.[19] Toinen Pyysalon tärkeä kokoonpano oli hänen, Jukka Perkon sekä kitaristi Teemu Viinikaisen vuonna 2002 perustama trio, joka konsertoi kirkoissa ympäri Suomea esittäen uudelleensovitettuja virsiä. Trio on julkaissut myös albumin, Kuunnelmia, joka ei kuitenkaan sisällä virsiä, vaan kolmikon omia sävellyksiä.[20]

Muut projektit ja sävellykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyysalo teki yhteistyötä lukuisien artistien kanssa. Vuodesta 1994 hän soitti ruotsalaisen basistin Anders Jorminin yhtyeessä, ja vuonna 1997 hän oli tanskalaisen pianistin Thomas Clausenin kanssa kiertueella Aasiassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, ja hän myös levytti Clausenin kanssa.[4] Hän esiintyi DJ Njassan kanssa vuoden 1997 Helsingin juhlaviikoilla, ja konsertti esitettiin suorana internetissä. Vuonna 2001 hän julkaisi saksofonisti Antti Sarpilan kanssa järjestyksessä toisen suomalaisen Blue Note -levyn New Moods – New Sounds. Lisäksi hän soitti muun muassa UMOn, Winter's Jazz Workshopin, Otra Vezin,[5] McCoy Tynerin, James Newtonin, Zoot Simsin, Frank Fosterin sekä heavy metal -yhtye Kilven kanssa.[10][21] Vuonna 2005 Pyysalo oli mukana The Five Corners Quintetin albumilla Chasin' the Jazz Gone By, ja hän esiintyi myös yhtyeen keikoilla.[11] Pyysalon johtama trio kiersi vuonna 2010 Kauko Röyhkän kanssa esittäen Röyhkän kappaleista jazz-sovituksia.[22]

Pyysalon sävellykset eivät rajoitu pelkkään jazziin. Hän sävelsi vuoden 1995 Helsingin juhlaviikoille teoksen lyömäsoittimille ja vuonna 1996 teoksen Radion sinfoniaorkesterille.[10] Vuonna 2006 kantaesityksensä sai hänen tuohon asti pisin teoksensa, Turun filharmonisen orkesterin tilaama 25-minuuttinen konsertto orkesterille, ja viikkoa myöhemmin kantaesitettiin hänen UMOlle säveltämänsä Funeral Blues.[23] Lisäksi Pyysalo sävelsi musiikin Pikku Kakkosessa lastenohjelmaan Grimmin satuja jonka esitti Sinikka Sokka.[24][25]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valikoitu diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perko–Pyysalo Poppoo/The Poppoo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Garden of time (1993, Ondine Octopus)
  • Uuno Kailas (1995, Ondine Octopus)
  • Varia (1998, Pori Jazz)

Antti Sarpila ja Severi Pyysalo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • New Moods – New Sounds (2001, EMI Blue Note)

Turgan Trio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perko–Pyysalo–Viinikainen Trio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuunnelmia (2004, EMI Blue Note)[27]

Kauko Röyhkä ja Severi Pyysalo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Pyysalo, Severi hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  2. ↑ Tangokuningatarkin suree: Severi Pyysalo kuoli vain 58-vuotiaana | Tanssiin.fi tanssiin.fi. 13.4.2026. Viitattu 25.4.2026.
  3. ↑ Mattila, Ilkka: Vibrafonisti Severi Pyysalo on kuollut Helsingin Sanomat. 13.4.2026. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 13.4.2026.
  4. 1 2 3 4 5 Severi – story Suomen muusikkojen liitto. Viitattu 28.5.2007. (englanniksi)
  5. 1 2 Severi Pyysalo Quartet 2007. Pori Jazz. Viitattu 27.5.2007.
  6. ↑ Leskelä, Matti: Otra Vez! Quinteto Suomijazz.com. Viitattu 27.5.2007.
  7. ↑ John Kelman: Aviaja 31.1.2006. Alla About Jazz. Viitattu 27.5.2007. (englanniksi)
  8. ↑ Euroopan Turku 775 -gaalakonsertti 7.1.2004. Turun kaupunki. Viitattu 26.5.2007.
  9. 1 2 3 Kuka kukin on 1994, s. 755. Helsinki 1994. ISBN 951-1-12833-7
  10. 1 2 3 4 5 6 Silas, Petri: Severi Pyysalo 2005. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus. Viitattu 27.5.2007. (englanniksi) (Internet Archivessa)
  11. 1 2 Partanen, Markus (toim.): ”Severi Pyysalo”, Rytmihäiriöitä: Uuden Suomi-jazzin nousu, s. 320–321. Like, 2007. ISBN 978-952-01-0001-8
  12. ↑ Jazzliiton kiertuebändit vuosien varrelta Suomen Jazzliitto ry. Viitattu 28.5.2007.
  13. ↑ De jaren 80 Jazz Middelheim. Viitattu 28.5.2007. (hollanniksi)
  14. ↑ Kotimaan toiminta: Valtakunnalliset Jazzpäivät ja Yrjö-palkinto Jazz Finland. Jazzliitto. Viitattu 30.7.2018.
  15. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 333. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5
  16. 1 2 The Poppoo Music Finland. Viitattu 13.7.2007.
  17. ↑ Uuno Kailas Lahden kaupunginkirjasto. Viitattu 26.7.2007.
  18. ↑ Perko-Pyysalo-Viinikainen Trio Iitin musiikkijuhlat. Viitattu 29.7.2007.
  19. ↑ Piiroinen, Jukka: Tuure Koski, Severi Pyysalo, Marko Timonen: Turgan 26.11.2004. Suomijazz.com. Viitattu 26.7.2007.
  20. ↑ Bio 11.4.2005. Teemu Viinikainen. Viitattu 29.7.2007.
  21. ↑ AN: Severi Pyysalo Kilven levyllä 26.1.2006. Findance.com. Viitattu 29.7.2007.
  22. ↑ Komulainen, Matti: Rocklyriikkaa ja jazzia intensiivisellä otteella Turun Sanomat. 13.3.2010. Viitattu 21.4.2010.
  23. ↑ Lehtonen, Matti: Severi Pyysalon uutuusteos kantaesitetään tänään – Sarjakuvasta konsertto orkesterille 21.9.2006. Turun Sanomat. Viitattu 29.7.2007.
  24. ↑ Grimmin satuja Yleisradio. Viitattu 26.7.2007.(arkistolinkki)
  25. ↑ Lindfors, Jukka: Grimmin satuja Yle Elävä arkisto. 24.3.2009. Yleisradio Oy. Viitattu 8.11.2017.
  26. ↑ Severi Pyysalo, Jazz Finland viitattu 25.7.2018
  27. ↑ Suomalaisten jazzlevyjen luettelo Suomijazz.com. Viitattu 23.5.2007.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Severi Pyysalo Wikimedia Commonsissa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Severi_Pyysalo&oldid=23965186”