Siirry sisältöön

Itävallan kansanpuolue

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta ÖVP)
Itävallan kansanpuolue
Österreichs Volkspartei
Perustettu 17. huhtikuuta 1945
Puheenjohtaja Christian Stocker
Varapuheenjohtajat Karoline Edtstadler
Thomas Stelzer
Sophia Kircher
Veronika Marte
Ideologia
Poliittinen kirjo keskusta-oikeisto[3][2]
Toimisto Lichtenfelsgasse 7
A-1010, Wien
Kansallisneuvosto[4]
71 / 183
Liittoneuvosto[5]
23 / 61
Euroopan parlamentti[6]
7 / 18
Kansainväliset jäsenyydet – EPP
– IDU
Kotisivu www.oevp.at

Itävallan kansanpuolue (ÖVP, saks. Österreichs Volkspartei) on itävaltalainen konservatiivinen ja kristillisdemokraattinen puolue. ÖVP muodostettiin vuonna 1945 Itävallan tasavallan uudelleenperustamisen myötä, ja siitä lähtien ÖVP on yhdessä sosiaalidemokraattisen SPÖ:n kanssa ollut yksi Itävallan johtavista puolueista.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodanjälkeiset vuosikymmenet ja Suuri koalitio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itävallan kansanpuolue (ÖVP) perustettiin Wienissä 17. huhtikuuta 1945 seuraamaan edeltäjäänsä, vuonna 1893 perustettua Kristillissosiaalista puoluetta (saks. Christlichsoziale Partei). ÖVP:stä muotoutui konservatiivinen, demokraattinen ja kristillisiin arvoihin pohjautunut puolue, joka ei kuitenkaan edeltäjänsä tapaan ollut sitoutunut katoliseen kirkkoon.[7][8]

Sodan jälkeisessä Itävallassa ÖVP oli maan johtava puolue, ja se hallitsi maata yhdessä sosiaalidemokraattien SPÖ:n kanssa ns. suuren koalition hallituksissa. Maaliskuun 6. päivänä 1966 pidetyissä valtiollisissa vaaleissa ÖVP saavutti ensimmäistä kertaa vuoden 1945 jälkeen parlamentissa ehdottoman enemmistön. Vuosina 1966–1970 ÖVP muodosti yksin hallituksen, minkä jälkeen puolue hävisi vaalit ja joutui oppositioon sosiaalidemokraattien johtaessa maata. ÖVP:n aika oppositiossa kesti aina vuoteen 1986. Tämän jälkeen ÖVP:n ja SPÖ:n suuri koalitio on hallinnut Itävaltaa vuosina 1986–2000 ja 2007–2017.[7][8][9][10]

Kilpailu FPÖ:n kanssa ja Sebastian Kurz

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1999–2006 ÖVP hallitsi ensin yhdessä Itävallan vapauspuolueen (FPÖ) ja myöhemmin hetken aikaa FPÖ:stä irtautuneen Itävallan tulevaisuuden liiton (BZÖ) kanssa.[3] Itävallan parlamentissa ÖVP:llä oli vuoden 2006 vaalien jälkeen 66 paikkaa. Alkuvuodesta 2007 se muodosti yhteishallituksen suurimman puolueen sosiaalidemokraattien kanssa. Yhteishallitus kuitenkin hajosi pian kesällä 2008, ja päätettiin järjestää uudet vaalit syyskuussa 2008. Syyskuun vaaleissa ÖVP:n kannatus romahti 26 prosenttiin, ja puolueen paikkamäärä putosi 66:sta 51:een.[11] Suuren tappion vuoksi puolueen puheenjohtaja Wilhelm Molterer erosi ja tilalle nousi maa- ja metsätalousministerinä toiminut Josef Pröll.

Sebastian Kurz valittiin ÖVP:n johtoon heinäkuussa 2017. Kurz oli toiminut ulkoministerinä vuodesta 2013 vetäen erityisesti vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana tiukkaa maahanmuuttopoliittista linjaa, mikä oli kasvattanut hänen suosiotaan. ÖVP:n johtajana Kurz ajoi läpi muutokset, joilla hän sai puoluejohtajana enemmän valtaa muun muassa virkanimityksiin ja poliittisiin linjavetoihin. Puolue kääntyi Kurzin johdolla oikeistolaisemmaksi ja otti itselleen aiemmin FPÖ:n esillä pitämiä teemoja. Hän myös nimesi ÖVP:n ”uudeksi kansanpuolueeksi” (saks. Die neue Volkspartei) ja vaihtoi puolueen tunnusvärin mustasta turkoosiksi.[12]

ÖVP voitti Kurzin johdolla Itävallan parlamenttivaalit lokakuussa 2017 nationalistisella ja maahanmuuttovastaisella ohjelmalla,[13] minkä jälkeen se muodosti Itävallan vapauspuolueen kanssa koalitiohallituksen. ÖVP:n Kurz nousi liittokansleriksi, ja hänestä tuli 31-vuotiaana EU-maiden nuorin pääministeri.[14] Hallitus kaatui kesällä 2019 ns. Ibiza-skandaalin johdosta: FPÖ:n johtajasta Heinz-Christian Strachesta julkaistiin video, missä hän näytti olevan valmis korruptioon. Skandaali johti ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin syyskuussa, missä ÖVP saavutti vielä suuremman vaalivoiton saaden noin 37 % äänistä FPÖ:n ja SPÖ:n menettäessä kannatusta.[15]

Tammikuussa 2020 Itävaltaan saatiin lopulta yli kolme kuukautta vaalien jälkeen muodotettua uusi hallitus, jonka muodostivat kansanpuolue ÖVP ja vihreät. Liittokansleriksi nousi taas ÖVP:n puoluejohtaja Sebastian Kurz. Liittokanslerin mukaan hallitusohjelmassa yhdistyisivät molempien puolueiden tavoitteet, sekä maahanmuutto- että ympäristöpolitiikka. ÖVP:llä oli hallituksessa kymmenen ministeriä ja vihreillä neljä.[16] 33-vuotias Kurz oli uuden hallituksensa aloittaessa maailman nuorin pääministeri.[17]

Kurzin kauden jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2021 Sebastian Kurz erosi liittokanslerin tehtävästä ja jätti lopulta politiikan korruptiosyytteiden vuoksi.[18] Hänen seuraajakseen nimitettiin ulkoministeri Alexander Schallenberg,[19] joka otti tehtävän vastaan vain siihen asti, että puolue saisi valituksi uuden johtajan.[20] Toukokuussa 2022 puolueen johtajaksi valittiin Karl Nehammer, joka jo 6. joulukuuta 2021 lähtien oli toiminut liittokanslerina.[21]

Syksyn 2024 parlamenttivaalien voittajaksi nousi Herbert Kicklin johtama FPÖ, mutta koska muut puolueet kieltäytyivät hallitusyhteistyöstä sen kanssa, hallitusneuvottelut aloitti Karl Nehammer. Pitkiksi venyneiden neuvottelujen kariuduttua Nehammer ilmoitti 4. tammikuuta eroavansa liittokanslerin ja puolueen puheenjohtajan tehtävistä. Puolueen uudeksi väliaikaiseksi puheenjohtajaksi nimitettiin Christian Stocker,[22] joka käynnisti neuvottelut FPÖ:n kanssa ja, niiden epäonnistuttua, muodosti maaliskuun alussa lopulta kolmen puolueen koalitiohallituksen.[23] 29. maaliskuuta 2025 ÖVP:n puoluekokous valitsi liittokansleri Stockerin puolueen uudeksi puheenjohtajaksi 98,42 %:n enemmistöllä.[24]

Puoluejohto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karl Nehammer oli Itävallan kansanpuolueen puheenjohtaja vuodesta 2021 tammikuuhun 2025.

Itävallan kansanpuolueen johtajat vuodesta 1945:

PuheenjohtajaKausi
Leopold Kunschak1945
Leopold Figl1945–1952
Julius Raab1952–1960
Alfons Gorbach1960–1963
Josef Klaus1963–1970
Hermann Withalm1970–1971
Karl Schleinzer1971–1975
Josef Taus1975–1979
Alois Mock1979–1989
Josef Riegler1989–1991
Erhard Busek1991–1995
Wolfgang Schüssel1995–2007
Wilhelm Molterer2007–2008
Josef Pröll2008–2011
Michael Spindelegger2011–2014
Reinhold Mitterlehner2014–2017
Sebastian Kurz2017–2021
Karl Nehammer2021–2025
Christian Stocker2025–

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Austria Parties and Elections in Europe. 2017. Viitattu 4.2.2018. (englanniksi)
  2. 1 2 Kansainvälisen keskusta-oikeistolaisen allianssin jäsenet idu.org. Viitattu 12.6.2020.
  3. 1 2 Terry, Chris: Austrian People' Party (ÖVP) demsoc.org. 3.2.2014. The Democratic Society. Arkistoitu 8.4.2019. Viitattu 1.9.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Aktueller Sitzplan des Nationalrates parlament.gv.at. 14.11.2019. Itävallan parlamentti. Viitattu 28.12.2019. (saksaksi)
  5. ↑ Aktueller Sitzplan des Bundesrates parlament.gv.at. 19.12.2019. Itävallan parlamentti. Viitattu 28.12.2019. (saksaksi)
  6. ↑ MEPs: Austria europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 28.7.2019. (englanniksi)
  7. 1 2 The Austrian People's Party. Itävallan kansanpuolue. Arkistoitu 1.9.2019. Viitattu 1.9.2019. (englanniksi)
  8. 1 2 Solsten, Eric (toim.): Austria: A Country Study: Government and Politics – The Austrian People's Party 1994. Country Studies US. Viitattu 1.9.2019. (englanniksi)
  9. ↑ Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 118. Otava, 1966.
  10. ↑ Deutsche Welle (www.dw.com): Austria establishes grand coalition alliance for another five years | DW | 12.12.2013 DW.COM. Viitattu 24.2.2020. (englanniksi)
  11. ↑ Austria The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. Arkistoitu (englanniksi)
  12. ↑ Alenius, Jari: ”Ihmelapsi” ja ”musta Messias” – tällainen on Itävallan tuleva 31-vuotias liittokansleri is.fi. 16.10.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 5.10.2019.
  13. ↑ Pääkirjoitus: Itävalta siirtyi EU:n itäisten nationalistien rintamaan hs.fi. 17.10.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 19.10.2017.
  14. ↑ Kokkonen, Yrjö: Äärioikeisto hallitusvastuuseen Itävallassa – erittäin kunnianhimoinen ilmasto-ohjelma yle.fi. 18.12.2017. Yle Uutiset. Viitattu 18.12.2017.
  15. ↑ Kurz jyräämässä Itävallan vaaleissa, oikeisto­populistien kannatuksessa raju lasku is.fi. 29.9.2019. Ilta-Sanomat. Viitattu 5.10.2019.
  16. ↑ Itävallan uuden hallituksen ohjelma on yhdistelmä tiukkaa ulkomaalaispolitiikkaa ja ympäristönsuojelua Yle Uutiset. Viitattu 24.2.2020.
  17. ↑ Sebastian Kurz vie Sanna Marinilta nuoruusennätyksen – Itävallan vaalit pidettiin jo syyskuussa, mutta hallitussopu syntyi vasta nyt Yle Uutiset. Viitattu 24.2.2020.
  18. ↑ Itävalta | Itävallan liittokansleri Sebastian Kurz eroaa, ei kuitenkaan myönnä korruptiota Helsingin Sanomat. 9.10.2021. Viitattu 2.5.2026.
  19. ↑ Itävalta | Alexander Schallenberg nimitettiin Itävallan uudeksi liittokansleriksi korruptioskandaalin vuoksi eronneen Sebastian Kurzin tilalle Helsingin Sanomat. 11.10.2021. Viitattu 2.5.2026.
  20. ↑ Bundeskanzler Schallenberg stellt sein Amt zur Verfügung Die Presse. 3.12.2021. Viitattu 2.5.2026. (saksaksi)
  21. ↑ Nehammer Karl, MSc | Parlament Österreich www.parlament.gv.at. Viitattu 2.5.2026. (saksaksi)
  22. ↑ Itävallassa tapahtumarikas hallituskriisi – liittokansleri Nehammer erosi tehtävistään, Yle.fi, uutiset 4.1.2025, viitattu 5.1.2025
  23. ↑ Itävalta | Itävalta sai uuden hallituksen – Vaalivoittaja ei mahtunut mukaan Helsingin Sanomat. 3.3.2025. Viitattu 2.5.2026.
  24. ↑ 98,42 Prozent: ÖVP kürte Stocker zum Parteichef news.ORF.at. 29.3.2025. Viitattu 2.5.2026. (saksaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Itävallan_kansanpuolue&oldid=24026839”