Siirry sisältöön

erhe

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

erhe (48)

  1. (ylätyyliä) erehdys, virhe, rikkomus; synti

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈerheˣ/
  • tavutus: er‧he

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erhe erheet
genetiivi erheen erheiden
erheitten
partitiivi erhettä erheitä
akkusatiivi erhe;
erheen
erheet
sisäpaikallissijat
inessiivi erheessä erheissä
elatiivi erheestä erheistä
illatiivi erheeseen erheisiin
erheihin
ulkopaikallissijat
adessiivi erheellä erheillä
ablatiivi erheeltä erheiltä
allatiivi erheelle erheille
muut sijamuodot
essiivi erheenä erheinä
translatiivi erheeksi erheiksi
abessiivi erheettä erheittä
instruktiivi erhein
komitatiivi erheine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo erhee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
erhet-

Etymologia

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • erhe Kielitoimiston sanakirjassa
  • erhe Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 776 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”erhe”.