jokeltaa

Suomi

Verbi

jokeltaa (54-I) (taivutus[luo])

1. tuottaa verbaalisen ilmaisun hallitsemista edeltävälle iälle ominaista epäselvää ääntelyä

Ääntäminen

• IPA: /ˈjokelt̪ɑːˣ/
• tavutus: jo‧kel‧taa

Käännökset

1. pitää vauvalle ominaista ääntelyä

englanti: babble

Liittyvät sanat

Lähikäsitteet

• mökeltää

Johdokset

• substantiivit: jokellus, jokeltaminen
• verbit: jokellella

Aiheesta muualla

• jokeltaa Kielitoimiston sanakirjassa