junailla

Suomi

Verbi

junailla (67) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) järjestää (salaa, taustalla), kieroilla

   Voitko junailla minulle treffit lauantai-illaksi?

Ääntäminen

• IPA: /ˈjunɑi̯lːɑˣ/
• tavutus: ju‧nail‧la

Etymologia

• verbi juna (vartalo juna- + pääte -illa)

Käännökset

1. järjestää, kieroilla

englanti: scheme

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: junaileminen, junailija

Aiheesta muualla

• junailla Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 202 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa