karvoitus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]karvoitus (39)
- erityisesti nisäkkäille ominainen ihosta kasvava keratiinisäikeistä muodostuva, usein osittainen, karvapeite
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑrʋoi̯t̪us/
- tavutus: kar‧voi‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karvoitus | karvoitukset |
| genetiivi | karvoituksen | karvoitusten karvoituksien |
| partitiivi | karvoitusta | karvoituksia |
| akkusatiivi | karvoitus; karvoituksen |
karvoitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karvoituksessa | karvoituksissa |
| elatiivi | karvoituksesta | karvoituksista |
| illatiivi | karvoitukseen | karvoituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karvoituksella | karvoituksilla |
| ablatiivi | karvoitukselta | karvoituksilta |
| allatiivi | karvoitukselle | karvoituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karvoituksena | karvoituksina |
| translatiivi | karvoitukseksi | karvoituksiksi |
| abessiivi | karvoituksetta | karvoituksitta |
| instruktiivi | – | karvoituksin |
| komitatiivi | – | karvoituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karvoitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
karvoitus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”karvoitus”.
