keitin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkei̯t̪in/
- tavutus: kei‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keitin | keittimet |
| genetiivi | keittimen | keittimien keitinten |
| partitiivi | keitintä | keittimiä |
| akkusatiivi | keitin; keittimen |
keittimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keittimessä | keittimissä |
| elatiivi | keittimestä | keittimistä |
| illatiivi | keittimeen | keittimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keittimellä | keittimillä |
| ablatiivi | keittimeltä | keittimiltä |
| allatiivi | keittimelle | keittimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keittimenä (keitinnä) |
keittiminä |
| translatiivi | keittimeksi | keittimiksi |
| abessiivi | keittimettä | keittimittä |
| instruktiivi | – | keittimin |
| komitatiivi | – | keittimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keittime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keitin- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- keitin Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 692 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Verbi
[muokkaa]keitin
- (taivutusmuoto) imperfektin yksikön ensimmäisen persoonan muoto verbistä keittää
