kiva

Suomi

Adjektiivi

kiva (9) (komparatiivi kivempi tai kivampi, superlatiivi kivin tai kivoin) (taivutus)

1. miellyttävä, mukava, hauska, hyvännäköinen

   Olen tutustunut moniin kivoihin ihmisiin tänä kesänä.

   Lapsena oli aina kiva mennä Linnanmäelle.

   kivan näköinen

   Meillä oli tosi kivaa.

   Kivat kengät!

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiʋɑ/, [ˈk̟iʋɑ]
• tavutus: ki‧va

Etymologia

Epävarma alkuperä:

• mahdollisesti liittyy paikkanimiin, joissa sen merkitys on ”kova” ja jolloin se voisi olla kova-adjektiivista erkautunut variantti
• mahdollisesti liittyy sanaan ”kiivas”

Käännökset

1. miellyttävä, mukava

englanti: nice ranska: sympa, chouette ruotsi: härlig, kul, (suomenruotsia, arkikieltä) kiva, skön, underbar saksa: nett, toll

tanska: dejlig venäjä: хороший viro: kena; tore, kihvt

Liittyvät sanat

• kivat sulle
• kliffa

Johdokset

• adverbit: kivasti

Yhdyssanat

• kimppakiva

Aiheesta muualla

• kiva Kielitoimiston sanakirjassa
• kiva Suomen murteiden sanakirjassa
• kiva Tieteen termipankissa
• kiva Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 1105, 1106, 1109 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Ruotsi

Adjektiivi

kiva

Taivutus
Positiivi
predikatiivinen		adjektiivinen
		epämääräinen		määräinen
m.	kiva	m.	kiva	m.	kiva
yl.		yl.		yl.
n.	kivat	n.	kivat	n.
mon.	kiva	mon.	kiva	mon.
Komparatiivi
kivogare
Superlatiivi
kivogast

1. (suomenruotsia) kiva, hyvä, hauska

Etymologia

suomen sanasta kiva

Liittyvät sanat

Synonyymit

• kul

Aiheesta muualla

• kiva Kielitoimiston Finlandssvensk ordbok:ssa (ruotsiksi)

Verbi

kiva (1)

1. riidellä