kuolain
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuolain (33)
- (usein monikollinen) suitsiin yhdistettävä hevosen suussa oleva metallinen suukappale, jolla ohjataan hevosta ajettaessa tai ratsastettaessa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuolain | kuolaimet |
| genetiivi | kuolaimen | kuolaimien kuolainten |
| partitiivi | kuolainta | kuolaimia |
| akkusatiivi | kuolain; kuolaimen |
kuolaimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuolaimessa | kuolaimissa |
| elatiivi | kuolaimesta | kuolaimista |
| illatiivi | kuolaimeen | kuolaimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuolaimella | kuolaimilla |
| ablatiivi | kuolaimelta | kuolaimilta |
| allatiivi | kuolaimelle | kuolaimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuolaimena (kuolainna) |
kuolaimina |
| translatiivi | kuolaimeksi | kuolaimiksi |
| abessiivi | kuolaimetta | kuolaimitta |
| instruktiivi | – | kuolaimin |
| komitatiivi | – | kuolaimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuolaime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuolain- | |
Huomautukset
[muokkaa]- käytetään samassa tarkoituksessa sekä yksikössä että monikossa
- monikollinen kuolaimet lienee perinteisempi tai vanhahtavampi
