mander

Latina

Verbi

mander

1. passiivin konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä mandō

Viro

Substantiivi

mander (gen mandri, part mandrit)

1. manner, mantere

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 2e (n`umber) number

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	mander	mandrid
genetiivi	mandri	mandrite
partitiivi	mandrit	mandreid
illatiivi	mandrisse	mandritesse mandreisse
inessiivi	mandris	mandrites mandreis
elatiivi	mandrist	mandritest mandreist
allatiivi	mandrile	mandritele mandreile
adessiivi	mandril	mandritel mandreil
ablatiivi	mandrilt	manderitelt mandreilt
translatiivi	mandriks	manderiteks mandreiks
terminatiivi	mandrini	mandriteni
essiivi	mandrina	mandritena
abessiivi	mandrita	mandriteta
komitatiivi	mandriga	mandritega

Liittyvät sanat

• mandriline
• mandritevaheline
• mandrijää, mandririik, mandrilaam

Aiheesta muualla

• mander Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• mander sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)