tupp

Ruotsi

Substantiivi

tupp yl. (2) (yks. määr. tuppen[luo], mon. epämäär. tuppar[luo], mon. määr. tupparna[luo])

1. kukko

Viro

Substantiivi

tupp (gen tupe, part tuppe)

1. tuppi, huotra

   Tal on tupes terav puss. – Hänellä on tupessa terävä puukko.

   Pani mõõga tuppe. – Pani miekan huotraan/tuppeen.

2. (organismin osa) tuppi
3. (anatomia) emätin

   tupe väljalangemine. – emättimen laskeuma/prolapsi

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 22i (k`ülm) külm

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	tupp	tuped
genetiivi	tupe	tuppede
partitiivi	tuppe	tuppi tuppesid
illatiivi	tuppe tupesse	tuppedesse tupisse
inessiivi	tupes	tuppedes tupis
elatiivi	tupest	tuppedest tupist
allatiivi	tupele	tuppedele tupile
adessiivi	tupel	tuppedel tupil
ablatiivi	tupelt	tuppedelt tupilt
translatiivi	tupeks	tuppedeks tupiks
terminatiivi	tupeni	tuppedeni
essiivi	tupena	tuppedena
abessiivi	tupeta	tuppedeta
komitatiivi	tupega	tuppedega

Etymologia

• anatomisessa merkityksessä vrt. vastaavanlaiset saksan Scheide, ruotsin slida ← latinan vagina ("tuppi", "huotra" → "emätin")

Liittyvät sanat

Emätin

• tupekuulid

Aiheesta muualla

• tupp sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)