verenveto
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- synnynnäinen tai kulttuurin tai perinteen tuottama viehtymys johonkin toimintaan
- Verenvetoa vahvistivat suvun perinteet ja ikämiesten tarinat.
- Itselläni oli kodin taustasta johtuen verenvetoa puusepän hommiin.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋerenˌʋet̪o/
- tavutus: ve‧ren‧ve‧to
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | verenveto | verenvedot |
| genetiivi | verenvedon | verenvetojen |
| partitiivi | verenvetoa | verenvetoja |
| akkusatiivi | verenveto; verenvedon |
verenvedot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | verenvedossa | verenvedoissa |
| elatiivi | verenvedosta | verenvedoista |
| illatiivi | verenvetoon | verenvetoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | verenvedolla | verenvedoilla |
| ablatiivi | verenvedolta | verenvedoilta |
| allatiivi | verenvedolle | verenvedoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | verenvetona | verenvetoina |
| translatiivi | verenvedoksi | verenvedoiksi |
| abessiivi | verenvedotta | verenvedoitta |
| instruktiivi | – | verenvedoin |
| komitatiivi | – | verenvetoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | verenvedo- | |
| vahva vartalo | verenveto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. synnynnäinen tai kulttuurin tai perinteen tuottama viehtymys johonkin toimintaan
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- verenveto Kielitoimiston sanakirjassa
