virtaama
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]virtaama (10)
- tilavuusvirta, virtauskanavan (putken, uoman, vesistöalueen tms.) poikkileikkauksen läpi kulkevan nestemäärän tilavuus aikayksikössä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | virtaama | virtaamat |
| genetiivi | virtaaman | virtaamien (virtaamain) |
| partitiivi | virtaamaa | virtaamia |
| akkusatiivi | virtaama; virtaaman |
virtaamat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virtaamassa | virtaamissa |
| elatiivi | virtaamasta | virtaamista |
| illatiivi | virtaamaan | virtaamiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virtaamalla | virtaamilla |
| ablatiivi | virtaamalta | virtaamilta |
| allatiivi | virtaamalle | virtaamille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | virtaamana | virtaamina |
| translatiivi | virtaamaksi | virtaamiksi |
| abessiivi | virtaamatta | virtaamitta |
| instruktiivi | – | virtaamin |
| komitatiivi | – | virtaamine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | virtaama- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
