Artikkeli on yli 13 vuotta vanha

Jukolan veljesten joulurymy päättyi ikävästi

Seitsemän veljestä näyttelijät Ilari Paatso (Lauri), Heikki Kinnunen (Aapo), Esko Salminen (Juhani), Heikki Alho (Simeoni), Vesa-Matti Loiri (Tuomas), Arno Virtanen (Timo), Juha Muje (Eero) Turun kaupunginteatterissa 1976
Seitsemän veljestä näyttelijät Ilari Paatso (Lauri), Heikki Kinnunen (Aapo), Esko Salminen (Juhani), Heikki Alho (Simeoni), Vesa-Matti Loiri (Tuomas), Arno Virtanen (Timo), Juha Muje (Eero) Turun kaupunginteatterissa 1976 Kuva: Yle / Antero Tenhunen

Aleksis Kiven kertomus seitsemän veljeksen joulunvietosta Impivaarassa kiteytti suomalaisuroiden juhlaperinteen klassiseksi kaavaksi: ensin humallutaan, sitten painitaan, möykätään ja saunotaan, ja lopulta ilta huipentuu tappeluun ja katastrofiin.

Oheiset audio- ja videoleikkeet ovat Seitsemän veljeksen eri kuunnelma- ja näytelmäsovituksista. Yhdessä ne kattavat impivaaralaisten jouluaaton koko kaaren.

Pirtistä kuuluu löylyn kohina

Aleksis Kivi aloittaa joulukuvauksensa runollisella luontomaalailulla illastavasta teerestä ja varpuja kantelevasta harakasta. Nopeasti siirrytään kesällä valmistuneeseen pirttiin, jossa veljekset aloittelevat jouluateriaansa. Oluesta on tehty tavallista väkevämpää ja päihdyttävämpää.

Juhani filosofoi aterian päälle oloonsa ja oloihinsa tyytyväisenä. Sitten innostutaan koettelemaan voimia painissa ja kapulanvedossa. Tuomas päihittää uhoavan Juhanin kummassakin lajissa.

Juo, veikkonen, Jumalan luoma

Juhani korjaa kunniaansa selättämällä Aapon ja haastaa seuraavaksi Timon. Nuorempi veli painaa Juhanin kuitenkin alleen, kun tältä tippuvat kesken kaiken housut. Uusintaottelu päättyy Timon tappioksi.

Venttaholl, housut putoo!

Kun muita paini-intoisia ei enää löydy, hörpätään lisää oltta, ja Juhani tahtoo tanssia. Eero säestää häntä pilkkalauluillaan.

Sitten kavutaan uudelleen parvelle saunomaan ja olutta juomaan. Eero viskaa Juhanin vaatimuksesta olutta kiukaallekin, jolloin syttyy kärhämä. Tappelun tuoksinassa palava päre putoaa ja sytyttää tuhoisan tulipalon.

Ja ankara oli heidän valkeansa

Pirtti palaa poroksi, ja veljekset pakenevat hankeen. Heidän on kiiruhdettava pakkasessa takaisin kaukaiseen kotitaloonsa Jukolaan, jossa nahkapeitturi nyt asuu vuokralaisena. Öisellä taipaleella heitä ahdistavat ahnaat sudet. Kun veljekset pääsevät turvaan, keskinäiset kinat on unohdettu, ja he vannovat kesän tullen kohottavansa Impivaaraan uuden, entistä ehomman pirtin.

Jukolaan kuin noidannuolet