1. Un caffè, per favore!

Ensimmäisessä osassa pääset heti juttelemaan italialaisten kanssa: opit tervehtimään ja kyselemään kuulumisia. Italialaisten kanssa on helppo kommunikoida, vaikka kaikki sanat eivät heti löytyisikään - elekieli auttaa ja sitä käytetään joka tapauksessa!

Tarina alkaa kahvilasta Rooman kuuluisalla, kauniiden suihkulähteiden koristamalla Piazza Navonalla, johon jokainen itseään kunnioittava Rooman-kävijä suuntaa kulkunsa.

Un caffè, per favore!

Ecco il caffè, signora! (Kas tässä kahvinne, rouva!)

- Buon giorno, Giovanni!
- Buon giorno, signora Monti! Desidera?
- Un caffè, per favore, e anche un bicchiere d’acqua.
- Subito, signora! Acqua gassata o naturale?
- Naturale, ma non molto fredda.
- Ecco il caffè e l’acqua per Lei, signora.
- Grazie, Giovanni. Ecco lo scontrino.

Vorremmo due panini! (Haluaisimme kaksi sämpylää!)

- Buon giorno! Vorremmo due panini e due limonate.
- I panini con il formaggio o con il prosciutto?
- Con il formaggio, grazie, come sempre.
- Ecco le bibite. Li riscaldo i panini?
- Sì, grazie. Quant’è?
- Sono quattro euro in tutto.

Quanto pago? (Mitä olen velkaa?)

- Due caffè, per favore! Uno normale e uno macchiato.
- Ecco a voi, signori. Altro?
- No grazie, va bene così. Quanto pago?
- Sono due euro. La cassa è lì in fondo.

Esittäytyminen

Näin esittäydyt italiaksi eli kerrot, kuka olet:

Come ti chiami? Mikä sinun nimesi on?

Mi chiamo Camilla. Nimeni on Camilla.

Sono Camilla. Olen Camilla.

Come si chiama? Mikä (Teidän) nimenne on?

Mi chiamo / Sono Daniele Rosi. Nimeni on / Olen Daniele Rosi.

On hyvä muistaa, että kohteliaaseen esittäytymiseen kuuluu ensin tervehtiminen tai muu, kohtelias reagoiminen vastapuoleen, kuten hauska tutustua, hauska tavata.

Molto lieto (maskuliini) ja molto lieta (feminiini) ovat ilmaisuja, joilla kerrotaan, että on hauska tutustua. Ne taipuvat maskuliinissa ja feminiinissä. Sana lieto / lieta tarkoittaa iloinen, mielissään.

Tervehtiminen

Ciao, Nicola! Hei / Moi / Terve, Nicola!

Salve, ragazzi! Terve  / Moi, kaverit!

Buongiorno a tutti! Päivää kaikille!

Buongiorno, signora! Päivää, rouva!

Buona sera, signor Giovanni! Hyvää iltaa, herra Giovanni!

Voinnin kysyminen

Stai bene, Nicola? Kuuluuko hyvää / Voitko hyvin, Nicola?

Sto benissimo! Erittäin hyvää  / Voin mitä parhaiten!

Ciao, Anna! Hei, Anna! Mitä kuuluu / Miten menee / Miten voit?

Grazie, non c'è male. Kiitos, ei yhtään hullumpaa  / hullummin.

Voinnin kysymiseen voi vastata myös näin:

Benone, grazie. E tu? Erittäin hyvää / hyvin, kiitos. Entä sinä itsellesi / itse?

Buongiorno, signora. Come sta? Päivää, rouva. Miten voitte / Mitä kuuluu?

Grazie, sto bene. E Lei? Kiitos, voin hyvin / hyvää kuuluu. Entä Te itse / Teille itsellenne?

Mistä olet kotoisin?

Sinuttelu:
- Di dove sei, Stella? (Mistä olet kotoisin?)
- Sono di Firenze. (Olen Firenzestä.)

Teitittely:
- Di dove è, signora Cavalli? Mistä olette kotoisin, rouva Cavalli?
- Sono di Torino. Olen Torinosta.

Hyvästely

Buona sera, Antonio. Hyvää illanjatkoa, Antonio.

Buongiorno, signora. A stasera. Mukavaa päivää / päivänjatkoa, rouva. Nähdään illalla / Näkemiin iltaan asti.

Arrivederci! Näkemiin / Nähdään!

Arrivederla, signor Giovanni.

-Näkemiin (yksikön teitittely), herra Giovanni.

Tervehtiminen ja tilaaminen kahvilassa

Kuuntele seuraavien dialogien tervehdykset harjoituksen vuoksi, muutoin voit tutustua tarkemmin niiden sisältöön tämän kappaleen Tarina: dialogit ja sanasto -osiossa.

Artikkelit

Artikkelit ovat pääsanansa mukaan joko maskuliineja tai feminiinejä. Useimmat o-päätteiset sanat ovat maskuliineja ja a-päätteiset feminiinejä, e-loppuiset joko feminiinejä tai maskuliineja. Artikkelit taipuvat yksikössä ja monikossa. Artikkelin muotoa määrää suvun ja luvun lisäksi seuraavan sanan alkukirjain.
Yksikkö.

Yksikön epämääräinen artikkeli

Sekä vokaalilla että konsonantilla alkavien maskuliinisukuisten sanojen epämääräinen artikkeli on un. Jos maskuliinisana alkaa kirjainyhdistelmällä s + toinen konsonantti tai z-kirjaimella, artikkeli on uno. Feminiinissä vastaavaa tapausta ei ole, vaan artikkeli on una eli kaikkien konsonantilla alkavien feminiinisanojen artikkeli on una, vokaalialkuisten un'.

Yksikön määräinen artikkeli

Maskuliinissa konsonttialkuisten sanojen määräinen artikkeli on yksikössä il ja monikossa i. Feminiinissä vastaavat muodot ovat la ja le.

Jos maskuliinisukuisen sanan aloittaa s + toinen konsonantti tai z-kirjain, artikkeli on yksikössä lo.
Vokaalialkuisten sanojen yksikön määräinen artikkeli on sekä maskuliinissa että feminiinissä l’.

Monikko

Monikon määräinen artikkeli

Monikossa maskuliinin muoto on i ja feminiinin le.
Jos maskuliinisukuisen sanan aloittaa s + toinen konsonantti tai z-kirjain - jolloin artikkeli on yksikössä lo - monikon artikkeli on gli. Feminiinissä samaa ilmiötä ei ole.

Monikon epämääräinen artikkeli

Monikon epämääräisenä artikkelina toimii niin sanottu partitiivinen artikkeli (vrt. ranskan kielen des, myös engl. some). Ajatuksena on se, että kyseessä olevia sanoja ajatellaan olevan muutamia tai joitakin kappaleita. Usein artikkelia ei tarvitse lainkaan käyttää. Sitä kuitenkin kuulee käytettävän, juuri sidoksissa partitiivisuuteen, mutta myös näillä, ilman artikkelia olevilla muodoilla pärjää:

Substantiivit ja adjektiivit

Yksikkö

Italian substantiiveilla ja adjektiiveilla on kaksi sukua. Suurin osa sanoista päättyy joko o- tai a-kirjaimeen. Useimmat o-päätteiset ovat maskuliineja ja a-päätteiset feminiinejä, e-loppuiset joko feminiinejä tai maskuliineja.

Usein adjektiivi saa saman päätteen kuin substantiivi, eli adjektiivi seuraa pääsanan sukua (feminiini tai maskuliini) ja lukua (yksikkö tai monikko).

Adjektiivi voi myös saada eri päätteen kuin substantiivi, riippuen siitä, kuinka monta muotoa adjektiivilla on.

un posto interessante
una città interessante

Monikko

Substantiivien ja adjektiivien pääte monikossa on joko -i (maskuliinit, yksikössä e-loppuiset sanat) tai -e (feminiinit).

Painolliseen vokaaliin päättyvät sanat eivät taivu monikossa.

due caffè (kaksi kahvia), due tè (kaksi teetä)

tre città (kolme kaupunkia)

Adjektiivin paikka

Adjektiivi sijoittuu pääsääntöisesti substantiivin jälkeen.

un cornetto caldo

un amico finlandese

Muutamien tavallisimpien adjektiivien paikka on kuitenkin ennen pääsanaa. Näitä ovat esimerkiksi adjektiivit buono, bello, cattivo, grande ja piccolo, jotka taipuvat suvussa ja luvussa.

Prepositiot

Italiassa prepositiot ilmaisevat sen, mikä suomessa sisältyy sijapäätteisiin. Tavallisimmat prepositiot liittyvät ilmaisuihin, joilla kerrotaan:

1. paikka ja aika:

a, in, da, dietro, dopo, tra, verso

2. omistusuhde:

di

3. johonkin liittyminen, kanssa tekeminen tai oleminen:

con

4. tarkoitus, jotakin varten oleminen:

per

Prepositiot ovat myös osana myös monissa eri sanonnoissa ja verbirakenteissa, joissa ne esim. yhdistävät verbejä toisiinsa.

Prepositiot ovat myös osana myös monissa eri sanonnoissa ja verbirakenteissa, joissa ne esim. yhdistävät verbejä toisiinsa:

un pazzo da legare   umpihullu

andare a fare dello sport  mennä liikkumaan/urheilemaan

cominciare a piovere  alkaa sataa

finire di studiare  lopettaa/päättää opiskelu

smettere di sfumare  lopettaa tupakoiminen

Verbien taivutus

Säännölliset verbit

Italian verbit jaetaan kolmeen eri taivutusryhmään eli konjugaatioon. Suurin ryhmä on ensimmäinen, niin sanotut -are -päätteiset verbit. Jokaisella ryhmällä on oma tunnusvokaali, joka näkyy perusmuodon lisäksi monikon toisessa persoonassa. Verbin perusosaan liitetään persoonapääte. Kaikkien ryhmien persoonapäätteet ovat samat yksikön ensimmäisessä ja toisessa sekä monikon ensimmäisessä persoonassa.

HUOM! Monikon kolmannessa persoonassa paino on ensimmäisellä tavulla. Tämä koskee kaikkia niin säännöllisiä kuin epäsäännöllisiä verbejä.

Kurssin seuraavan osan (osa 2) lopussa on ensimmäinen kielioppitesti, jonka avulla voit testata myös tässä jaksossa oppimiasi kieliasioita.

Tutkimusten mukaan Välimeren kansojen lapset säilyttävät pitkään kykynsä käyttää elekieltä – kyvyn, joka meillä kaikilla on noin yhden vuoden ikään asti.

Il linguaggio dei gesti - Italialaisten elekieli

Kanssakäyminen on italialaisen kulttuurin olennainen piirre. Puhumisen ohella siihen kuuluu myös monimerkityksinen elekieli, jolla voi ilmaista yllättävän monia asioita. Tutkimusten mukaan Välimeren rannoilla asuvien kansojen lapset säilyttävät paljon pidempään kykynsä käyttää myös elekieltä – kyvyn, joka meillä kaikilla on noin yhden vuoden ikään asti.

Eleitä on kahdenlaisia: toiset niistä kerrotaan ilmeilemällä, toisiin tarvitaan ainakin yhtä kättä kasvonilmeiden lisäksi. Useimmat eleet toimivat ilman sanallista viestintää, mutta joihinkin kuuluu myös osuva kommentti. Monet italialaisten eleistä ovat kansainvälisiä ja ymmärrettäviä muissakin kulttuureissa.

Vasemman ranteen osoittaminen toisen käden sormella merkitsee melkein missä tahansa Euroopassa: mitähän kello on? Näitä eleitä kutsutaan ‘ilmehtiviksi’ (gesti mimici). Kännykkäkulttuuri varmasti verottaa tämän eleen hyötykäyttöä merkittävästi...

Toisaalta on olemassa eleitä, jotka tunnetaan vain tietyillä Italian alueilla, tai joiden merkitys saattaa yllättäen muuttua seudulta toiselle. Nämä eleet ovat luonteeltaan symbolisia (gesti simbolici), ja ne voivat korvata kokonaisia puhutun kielen lauseita. Erityisen runsaasti eleitä on koottu Napolin seudulta. Vaihtelua esiintyy siellä pienelläkin alueella niin paljon, että voidaan puhua elekielen murteista! Elokuvan keinoin napolilaisia eleitä ja ilmeitä on ikuistanut kuuluisa koomikko Totò (Antonio de Curtis, 1898-1967), jonka elehtimiseen liittyi usein sanallisen ilmaisun vääntelyä.

Yleisimmät eleet liittyvät ravintoon, mielialan ilmaisuun ja erilaisiin varoituksiin. Meille vieras keskustelutilanteiden ele on käsi kevyesti eteen päin vietynä, sormet supussa - suppua liikutetaan kiihtymysasteen mukaan ylös alas... Mitä kaikkea tähän liittyykään? Vain italialainen sen tietää, mutta mitä tahansa henkilökohtaisesti koetusta voimakkaasta ihmettelystä tai insisteeraamisesta ärsyyntymiseen asti.

"Minun on nälkä" ilmaistaan painamalla oikea käsi kohti vatsaa kämmenpuoli alaspäin ja sormet suorina. Oikean käden etusormen pyörittäminen poskea vastaan taas merkitsee ‘Onpas herkullista’: tämä ele on tavallinen varsinkin lasten kanssa puhuttaessa.

Mitä mielialaa ilmentää kevyesti nyrkkiin puristettu käsi, jota muka purraan? Raivoapa hyvinkin. Kun käsivarret ovat suorina eteenpäin ja molemman käden etusormet viedään muutaman kerran lähelle toisiaan kuin pienet sarvet, ele ilmaisee varoituksen: “Varo, nämä toimivat yhdessä!” eli "Täältä pesee!".

Hauskimpia eleitä on käden vieminen pään tasolle korvan tuntumaan ikään kuin vääntämään isoa mutteria tai kelaa. Tämä pieni vääntöele kertoo, että jollakulla ei kaikki ole ihan kotona.

Tärkeimmät eleet on siis hyvä tunnistaa Italiassa liikuttaessa. Vaikka eleillä voi päästä pitkälle, kieliopintoja niiden takia ei saa hylätä!

Italian peruskurssi