Joillekin oululaisille on tuottanut tänä kesänä päänvaivaa eri järjestöille kuukausilahjoittajia hankkivat feissarit. Etenkin Oulun keskustan kävelykadun Rotuaarin lähistöllä heihin ei voi olla törmäämättä.
Feissaus on kansalaisjärjestöjen tapa hankkia jäseniä ja kuukausilahjoittajia omiin järjestöihinsä kasvotusten käydyn keskustelun avulla. Suurimpia vaikuttajia feissauksessa Oulussa ovat Suomen Punainen Risti, Amnesty, Unicef, Kirkon ulkomaanapu ja Greenpeace.
Sosiaalisessa mediassa onkin käyty kiivasta keskustelua feissareiden suuresta määrästä. Yksi keskusteluun osallistuneista on oululainen Juuli Rautasiipi, joka kertoo ymmärtävänsä, että feissarit tekevät vain työtään. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että feissareita on jo liikaa keskustassa.
– Alkaa ahdistamaan kun huomaa lähestyvänsä tällaista feissarirysää. Niiden määrää voisi rajottaa. En ole törmännyt vastaavaan Turussa tai Helsingissä asuessani tai vieraillessani.
Järjestöt pyrkivät kohteliaisuuteen tapaamisissa
Kaikkien järjestöjen koordinaattoreiden mukaan on olemassa herrasmiessääntö, jonka mukaan järjestöt puhuvat keskenään ja pyrkivät välttämään isoja keskittymiä yleisillä paikoilla.
Amnestyn Oulun, ja Lahden varainhankintakoordinaattori Sara Snellman, sekä Suomen Punaisen Ristin F2F-aluekoordinaattori Tuomas Mattila kertovat, että feissareita on esimerkiksi Rotuaarilla yhdestä järjestöstä maksimissaan kolme.
– Me olemme myös tehneet itsesäätelyä sen suhteen, ettei keskusta mene ihan tukkoon, Mattila lisää.
Kolme feissaria yhdestä järjestöstä kuulostaa kohtuulliselta määrältä. Mutta kun järjestöjä on kolme tai enemmän pienessä Oulun keskustassa, voi osaa ohikulkijoista alkaa ahdistamaan.
– Pyrimme aina kohteliaisuuteen, mutta ihmisestä ei välttämättä näe ulospäin, miten hän suhtautuu tilanteeseen. Aina tulee niitä, jotka kokevat kohtaamisen epämiellyttävänä, Snellman toteaa.
Syöpäsäätiön feissari Sohvi Haapsamo kertoo, että Oulussa on todella vähän hyviä paikkoja feissaukseen Rotuaarin lisäksi. Muualla keskustassa ei liiku yhtä paljon ihmisiä.
– Minua ärsyttää välillä kun meitä on täällä näin paljon. Se myös hankaloittaa meidän mahdollisuuksia saada lahjoittajia.
Muutama muu feissari liittyy keskusteluun ja päivittelee samaa ongelmaa. Esimerkiksi Helsingissä feissarit pystyvät levittäytymään isommalle alueelle eikä määrä näytä niin suurelta.
Amnestyn varainhankintakoordinaattori Sara Snellmanin korviin negatiivista palautetta feissareista kuuluu harvoin.
– Minulle on tullut lähinnä positiivisia kommentteja. Ihmiset, jotka lähtevät mukaan tukemaan meitä, ovat olleet hyvillä fiiliksillä.
Snellman kertoo, että ulkopuolista säätelyä feissareiden toiminnalle ei ole. Tämä tarkoittaako käytännössä sitä, että feissareita saa olla esimerkiksi Rotuaarilla miten paljon tahansa. Varainkeruuseen tarvitaan kuitenkin keräyslupa poliisihallitukselta.
Facebook keskusteluissa on ehdotettu esimerkiksi feissareille omaa aluetta tai standia, mutta se olisi Snellmannin mukaan hieman hankalaa.
– Kaduilla saa kerätä vapaasti, kunhan se ei ole kenenkään omistamaa aluetta. Kadulla oleva ihminen harvoin uskaltaa tulla feissarin luokse vaikka olisikin kiinnostunut. Me otamme ensiaskeleen heitä kohti.
Feissareiden määrän lisääntymistä selittää osakseen se, että esimerkiksi Unicef palautti oman toimintansa Ouluun neljän vuoden tauon jälkeen.
Työ houkuttelee erityisesti opiskelijoita
Työaika ja vuorot ovat sopivia nuorille, sekä opiskelijoille, sillä yleensä noin viisituntiset työvuorot sijoittuvat iltapäivään. Järjestöillä palkka on yleensä noin 12 euroa tunnilta, ja vuoroja on viikoittain kahdesta viiteen.
Sohvi Haapsamo kertoo pitävänsä työstään.
– Tämä on oikein hyvä kesätyö. Ja minun kampanjani on mielestäni todella tärkeä, joten teen tätä työtä todella mielelläni.
Feissarin on osattava suhtautua Haapsamon mukaan työhönsä positiivisesti.
– Pitää löytyä sinnikkyyttä, reippautta ja positiivisuutta. Ja sitä, ettei suhtaudu työhönsä liian tunteella. Jos saa huonoa palautetta, pitää vaan jatkaa ja uskoa omaan toimintaan.
Ihmisten suhtautuminen feissareihin vaihtelee Haapsamon mukaan laidasta laitaan. Feissarit osaavat odottaa välillä myös töykeitä kommentteja. Haapsamo toivoisikin ihmisiltä yleistä kohteliaisuutta.
– Osa sanoo, että teet todella tärkeää työtä. Mutta osa on todella töykeitä. Se on kyllä ollut tiedossa alusta asti, joten siihen on osannut asennoitua niin, ettei sitä ota liian raskaasti.
Oulun kaduilla liikkuessa huomaa, että moni feissari puhuu englantia. Esimerkiksi Oulussa Suomen Punainen Risti työllistää useamman henkilön joka on kansainvälisessä maisteriohjelmassa Oulun yliopistossa. Ulkomaalaisten määrään on Suomen Punaisen Ristin aluekoordinaattori Tuomas Mattilan mukaan yksinkertainen syy.
– Hakijoista valtaosa on englanninkielisiä. Totta kai sillä on vaikutusta jos yhdeksän hakijaa kymmenestä puhuu englantia. Me palkkaamme kuitenkin ne ihmiset, jotka ovat työtehtävään parhaita – huolimatta siitä, mitä kieltä he puhuvat.
Amnestyn aluekoordinaattori Sara Snellman kertoo, että he työllistävät paljon nuoria. Hänen mielestään työntekijältä pitää löytyä kiinnostusta ja paloa asioiden muuttamiseen maailmalla.
– Pitää uskoa järjestön toimintaan ja totta kai pitää uskoa myös itseensä.
