Sirkusopetukseen olisi Tampereella enemmän tulijoita kuin Sorin Sirkukseen mahtuu. Moni haaveilee sirkusartistin urasta.
Pihla Koskela tarttuu Sorin Sirkuksen pääoven kahvaan eli yksipyöräisen satulaan kaksi kertaa viikossa, Milja Helminen ja Merja Koskiniemi miltei päivittäin.
Heille elämä on yhtä sirkusta – vai onko?
Pihla Koskela, 14, on rampannut naapurikunnasta Nokialta Tampereen Nekalaan tunnin bussimatkan päästä jo neljä vuotta.
Koulusta tehty tutustumisretki Sorin Sirkukseen teki vaikutuksen ja vei mennessään.
– Me kävimme täällä tutustumassa luokan kanssa. Tämä vaikutti tosi kivalta ja monipuoliselta.
Harrastus on Koskelalle tärkeä.
– Sirkus antaa tietysti kavereita ja vapaa-ajanvietettä.
Milja Helminen, 17, päätyi sirkukseen voimistelun kautta.
Sirkuksessa viehättää erityisesti lajin visuaalisuus.
– Sirkuksessa pääsee tekemään niin paljon kaikkea erilaista. Yhdistyy musiikki, näytteleminen, akrobatia, voima, venyvyys ja liikunta, hän luettelee.
Merja Koskiniemellä, 55, on reilun vuoden ajan ollut ammattititteli, jota ei kovin monella Suomessa ole. Hän on sirkuskoulun rehtori.
Tanssipedagogin tie rehtoriksi on ollut monivaiheinen.
Aluksi Koskiniemi seurasi Sorin Sirkuksen toimintaa erityisesti kriitikon silmin. Hän on toiminut tanssi- ja sirkuskriitikkona parikymmentä vuotta ja kirjoitti aiemmin arvioita myös Sorin Sirkuksen jouluesityksistä muun muassa Aamulehteen.
Myöhemmin Koskiniemen poika innostui lajista.
– Pidin itseni aika ulkokehällä. Jätin pojan tuohon pihaan ja sanoin heippa.
Sorin Sirkuksen osalta äiti jääväsi itsensä kriitikkona, kun poika siirtyi esiintyvien ryhmään. Hän alkoi osallistua vanhempien rinkiin ja talkootyöhön.
– Sitten mua otettiin hihasta ja kysyttiin, että tulenko pitämään tanssitunteja.
Uudelleen Koskiniemeä nykäistiin hihasta, kun edellinen rehtori lopetti tehtävissään.
Työ Helsingin Metropolian kulttuurituotannon lehtorina ja tutkintovastaavana vaihtui rehtorin tehtäviin Sorin Sirkuksessa. Työmatka lyheni 197 kilometristä 900 metriin.
Sirkus antaa tietysti kavereita ja vapaa-ajanvietettä.
Pihla Koskela
Pihla Koskelan sirkusharrastuksen taustalla on viisi vuotta kestänyt tanssiharrastus. Hän nauttii sirkusharrastamisen monipuolisuudesta.
– Varsinkin kun saa valita lisätunteja.
Koskela on yksi reilusta viidestäsadasta Sorin Sirkuksen taiteen perusopetukseen osallistuvasta 4–18-vuotiaasta.
Harrastus on antanut hänelle monta hienoa onnistumisen kokemusta.
– Aina kun oppii jonkun uuden tempun vaikka tuolla mun päälajissa jonkun uuden tempun, niin tulee sellainen että: Yes, vihdoin!
Koskelan laji on tolppa-akrobatia.
– Silloin kun valitsimme lajeja, se tuntui kaikista omimmalta. Se oli kivointa.
Muita harrastuksia ei Pihla Koskelan elämään oikein mahdu. Hän ei haaveile alan ammattilaisuudesta, mutta joskus voisi olla hienoa päästä mukaan esiintyvien ryhmään.
– Riippuu vähän, miten jaksan koulun kanssa.
Sirkuslukio oli paras vaihtoehto.
Milja Helminen
Sirkusartistin urasta haaveileva Milja Helminen käy Tampereen normaalikoulussa lukiota sirkustaiteen linjalla. Linjan opiskelijoilla on kerran viikossa sirkustekniikan tunti, jossa harjoitellaan erilaisia lajeja.
Sen lisäksi hän viettää kaikki illatkin Nekalassa Sorin Sirkuksen joulushow'n harjoituksissa. Esiintyvä ryhmä treenaa nyt erityisen intensiivisesti.
Tämänvuotisen joulushow'n, Soriferian, ensi-ilta on 22. marraskuuta.
– Kun on sirkuslinjalla, opettajat ymmärtävät, että joutuu treenaamaan paljon. Ensi-iltaviikolla on koeviikko eli joudun olemaan kokeista pois esitysten takia.
Helminen voi onneksi tehdä kokeet myöhemmin. Hän on tyytyväinen koulutusvalintaansa.
– Olen miettinyt sirkusartistin ammattia. En halunnut kuitenkaan vielä tässä vaiheessa hakea minnekään sirkuskouluun ulkomaille, vaan halusin käydä lukion. Tämä sirkuslukio oli paras vaihtoehto.
Kymmenen vuoden kuluttua Helminen näkee itsensä jossakin kaukana, poissa Suomesta, ja toivottavasti töissä sirkuksessa.
Kohtaamiset tuottavat itsellekin aina iloa ja oivalluksia.
Merja Koskiniemi
Sirkuskoulun rehtorin tehtäviin ei kuulu opetusvelvollisuutta, mutta Merja Koskiniemi vetää tanssitunteja mielellään. Näin hän pysyy kiinni koulun arjessa ja oppii tuntemaan harrastajia.
– En ole se outo naama ainakaan meidän vanhemmille oppilaille.
Hän nauttii sirkuskoulun arjesta:
– Ihan jokapäiväisistä pienistä asioista. Talossa kulkiessani törmään näihin meidän upeisiin opettajiin ja oppilaisiin. Joku seisoo käsillään tai heittää keilaa johonkin suuntaan. Ne kohtaamiset tuottavat itsellekin aina iloa ja oivalluksia.
Pientä improvisaatiota tarvitaan joka päivä!
Merja Koskiniemi
Sirkuskoulutus laajenee laajenemistaan Tampereella.
Sorin Sirkuksen koulun taiteen perusopetukseen olisi tulijoita enemmän kuin koulun seinien sisälle mahtuu. Sosiaalinen sirkus tuo taitoja ja iloa muun muassa maahanmuuttajille, pitkäaikaissairaille lapsille sekä vangeille.
Toiveena on, että Tampereen yliopistossa voisi alkaa sirkusopettajien kansainvälinen koulutus kolmen vuoden kuluttua. Suomen lisäksi koulutusta suunnitellaan sirkuskoulujen ja yliopistojen yhteistyönä Ruotsiin, Ranskaan, Irlantiin ja Tsekkeihin.
Millaisena Koskiniemi näkee Sorin Sirkuksen tulevaisuuden kymmenen vuoden kuluttua?
– Me olemme vielä vahvemmin kaikkea sitä, mitä olemme tänä päivänä. Plus että meillä on toivottavasti lisärakennus, joka mahdollistaa toiminnan laajentumisen.
Samalle tontille suunnitellulle rakennukselle ei vielä ole rahoitusta.
Niin, miten se sanonta meneekään? Onko Merja Koskiniemen, Pihla Koskelan ja Milja Helmisen elämä yhtä sirkusta?
Koskiniemi haastaa koko sanonnan mielekkyyden.
– Yleensä silloin ajatellaan, että elämä on yhtä kaaosta. Mutta se ei pidä paikkaansa. Jos elämä olisi yhtä sirkusta minun näkökulmastani, niin siinä olisi otettu turvallisuus ja toiset ihmiset hyvin huomioon. Se olisi myös hyvin suunniteltua.
– No, pientä improvisaatiota tarvitaan joka päivä!
Lue myös:
Haluatko sirkusopettajaksi? Koulutus alkaa Tampereella vuonna 2023
Sorin Sirkuksen rahoitus ensi vuodelle varmistui – antaa lisäaikaa uusien ratkaisujen etsimiseen
"Vaaditaan mielenlujuutta, kun tympäisee" – Sirkuslainen hioo temppuaan kyllästymiseen saakka
15-vuotias akrobaattilahjakkuus taipuu vaikka mihin – "Koskaan ei voi olla liian hyvä"
