Hattulan hallinnollinen tilanne kärjistyi tällä kaudella erittäin sotkuiseksi. Taustalla on kahden viranhaltijan irtisanominen, potkuja seuranneet lukuisat tutkintapyynnöt ja vakava luottamuspula sekä toisistaan poikkeavat käsitykset maankäytön oikeudenmukaisuudesta.
Voit lukea lisää tästä Ylen artikkelista.
Hattula irtisanoi helmikuussa rakennustarkastajan ja kaavoituspäällikön. Osa luottamusmiehistä tuomitsee irtisanomiset jyrkästi ja näkee viranhaltijoiden joutuneen ajojahdin kohteeksi.
Poliisin selvitettävänä on tutkintapyyntöjä, joita ovat tehneet niin kunta kuin irtisanotut viranhaltijat. Kunnan tarkastuslautakunta on varoittanut, että kunta joutuu maksumieheksi, jos irtisanomiset tuomitaan laittomiksi. Viranhaltijat ovat valittaneet potkuistaan hallinto-oikeuteen.
Riitely kunnan hallintoelimissä on jatkunut jo pitkään tällä kaudella. Yle julkaisi jo joulukuussa artikkelin, jossa Hattulan hallinnollista kriisiä käytiin läpi.
Yle kysyi kunta-alan asiantuntijoiden näkemyksiä Hattulan tilanteeseen.
“Ei luoteta siihen, millä asialla ihmiset ovat”
Tampereen yliopiston kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori, hallintotieteiden tohtori Jenni Airaksinen pitää Hattulan tilannetta äärimmilleen kärjistyneenä.
– Ilmeisesti aika monta asiaa on mennyt pieleen. Kärjistyminen näkyy siinä, että kriisi koko ajan laajenee ja syvenee. Laantumisen ja ratkaisun merkkejä ei näy.
Työnsä puolesta Airaksinen on kiinnostunut johtajuuskriisien syistä ja seurauksista. Hän seuraa aktiivisesti muutamia kuntia. Eniten niistä on ollut julkisuudessa Hattula.
Airaksinen pitää näin vakavaksi menneen tilanteen ratkaisemista vaikeana.
– Ei voida ajatella, että kaikki ihmiset vaihdetaan ja aloitetaan puhtaalta pöydältä. Sellaista puhdasta pöytää ei ole olemassa. Siellä on nyt epäluottamusta puolin ja toisin. Ei luoteta siihen, millä asialla ihmiset ovat.
Oikeustieteen professori Asko Uoti Itä-Suomen yliopistosta on seurannut Hattulan tilannetta jo pidempään. Hänelle välittyy kuva, että Hattulassa kunnallinen päätöksenteko ja demokratia eivät kaikilta osin toimi asianmukaisesti.
Erityisesti Uoti ihmettelee, että yhden miehen yritykselle annettiin isompi rooli viranhaltijoiden erottamisen perusteluissa kuin virkavastuulla toimivalle tilintarkastajalle. Vastuullinen tilintarkastaja kiinnitti huomiota vain siihen, onko rakennusvalvonta resursoitu riittävästi, mutta ei viitannut väärinkäytöksiin tai rikolliseen toimintaan.
– Jos tilintarkastajan aineisto tukisi tätä, tilanne olisi erotettujen viranhaltijoiden osalta huomattavasti vakavampi. Perusteet irtisanomisille tuntuvat melko erikoisilta, Uoti pohtii.
Raporttiin haastateltavien valinta kummastuttaa Uotia. Jos raporttiin on haastateltu kahta ihmistä ja toisella heistä on intressi päästä viranhaltijoista eroon, se saa kokonaisuudessa ison merkityksen.
– Herää kysymys, että minkälaisin tutkimusmenetelmin ja miten puolueettomasti ja riippumattomasti raportti on tehty. Raportissa ei myöskään perustella ja yksilöidä sitä, että viranhaltijat olisivat rikkoneet virkavastuutaan.
Kunnallista itsehallintoa käytetty laveasti
Asko Uoti toteaa, että kunnalliselle itsehallinnolle on Suomessa jätetty aika paljon tilaa. Se perustuu luottamukseen ja sallii paikallisista olosuhteista lähteviä ratkaisuja.
– Hattulan tapauksessa vaikuttaa siltä, että tätä oikeutta ja mahdollisuutta ei ole käytetty ihan asianmukaisesti, vaan siinä näyttäisi olevan tiettyä tarkoitushakuisuutta.
Uoti korostaa, että yleisenä periaatteena on pitää rakentaminen ja maankäytön ohjaus erillään valvonnasta.
Hän pitää poikkeuksellisena sitä, että Hattulan johtoryhmässä on mukana luottamushenkilö. Vaikka kuntalaki ei tähän ota kantaa, kysymys on poliittisen ja ammatillisen johdon lähtökohtaisesti erilaisista rooleista.
– Usein poliitikoilla tämän tyyppiset asiat tuntuvat menevän sekaisin. Minusta luontevaa ja tarkoituksenmukaista on, että johtavat luottamushenkilöt eivät kuulu johtoryhmään.
Uoti pitää Hattulan tilannetta varsin poikkeuksellisena. Hän sanoo, että yksittäisiä tapauksia kunnan hallinto-ongelmista tulee silloin tällöin, mutta tässä laajuudessa niitä on aika vähän.
Jos kunnan hallinto ja toiminta ovat poikkeuksellisen suurissa vaikeuksissa, valtioneuvostolla on mahdollisuus puuttua kunnan tilanteeseen Lex Kittilän kautta. Se edellyttää, että kunta ei pysty selviytymään vaikeuksista omin toimenpitein. Kynnys valtion puuttumiseen on korkea.
– Jos ongelmat vaikuttavat kunnan tehtävien hoitoon ja kuntalaisiin, silloin se voi olla paikallaan. Ehkä vielä ei olla ihan siinä tilanteessa, mutta riippuu siitä, mihin nämä prosessit johtavat. Tällä menolla se ei välttämättä kauhean kaukana ole.
Uudella valtuustolla kovat paineet
Jenni Airaksinen katsoo, että Hattulan tapauksessa jo käynnissä olevat oikeusprosessit on käytävä läpi. Uudelta valtuustolta hän odottaa pelisääntöjen ja odotusten määrittämistä yhdessä viranhaltijoiden kanssa. Tällä voidaan vähentää sitä, että kriisiytyneet tilanteet leimaavat myös tulevaa valtuustokautta.
Airaksinen on havainnut, että monessa kunnassa johtamisympäristö on joko luottamushenkilöiden tai viranhaltijoiden näkökulmasta vaikea. Se näkyy kuntien johtajapestien tuulisuutena. Hän toivoo, että johtajasopimukset tehdään kunnolla, jotta kuntiin saadaan hyviä viranhaltijajohtajia.
– Samalla, kun kehitetään kuntaa, kannattaa pyrkiä kehittämään myös kunnan toimintakulttuuria.
Airaksinen on huolissaan Hattulan tämänhetkisestä toimintakyvystä. Riitaisassa tilanteessa ihmisten on vaikea hyödyntää osaamistaan ja ajatella yhdessä. Se luo isoja paineita uudelle valtuustolle.
– Syksyllä pitää ajatella, miten tästä eteenpäin, eikä palata menneisiin. Olen kuitenkin aika toiveikas. Jos ihmiset pystyvät saamaan asiat solmuun, kyllä he pystyvät ne myös setvimään.
