Tasan neljä vuotta sitten sosiaalisen median tunniste #metoo oli viikon vanha. Siitä oli nopeasti tullut seksuaalisen häirinnän vastaisen massaliikkeen symboli. Lopulta #metoon ympärille kasvoi tavattoman voimakas kansainvälinen ilmiö, joka muutti maailmaa.
Tänä kesänä ja syksynä seksuaalinen häirintä on noussut jälleen keskusteluun Suomessa. Tällä kertaa #metoo ei kuitenkaan ole tullut meille samanlaisena maailmanlaajuisena aaltona kuin neljä vuotta sitten. Vuoden 2021 #metoot ovat olleet aiempaa rajatumpia ja kotimaisempia ilmiöitä.
Ensin oli punk. Nälkä-julkaisussa oli kirjoitettu punk-piirien syrjinnästä, seksismistä ja sovinismista jo vuonna 2018. Mutta vasta tänä vuonna siitä kasvoi aidosti valtakunnallinen puheenaihe Instagramin #punkstoo-tilin kautta.
Sen jälkeen ovat seuranneet Instagramissa ainakin #hippiestoo, #metaltoo, #suomirapstoo ja #visualartstoo. Keskiviikkona Yle julkaisi laajan artikkelin seksuaalisesta häirinnästä pelastusalalla. Juttu sai alkunsa Instagramin #emergencyservicestoo-tilistä.
Nämä kaikki ilmiöt kertovat siitä, että häirinnän uhrit eivät koe saaneensa oikeutta. Joko he eivät ole uskaltaneet puhua tai heidän kokemuksensa on sivuutettu. Ylen artikkelissa kerrotaan muun muassa ensihoidon kesäsijaisena työskennelleestä naisesta, jonka vanhempi kollega raiskasi. Raiskaaja sai jatkaa työpaikalla, raiskattu ei.
Keskustelu häirinnästä jää kohinan tasolle, ellei se johda rakenteiden tarkasteluun. Siksi on kysyttävä, mitkä asiat mahdollistavat seksuaalisen häirinnän ja väkivallan.
Kenties Suomen seuraava suuri #metoo-keskustelu koskee sinun alaasi.
Silloin toiset kysyvät: "Miksi vasta nyt?" Toiset saattavat kokevat epäreiluna, että juuri heidät nostetaan tikun nokkaan: "Onhan tätä muuallakin".
Tarvitaanko tosiaan jokaiselle alalle oma #metoo-pienoismaailmansa? Tutkija, kansanedustaja Veronika Honkasalo (vas.) kokee, että keskustelu esimerkiksi Ruotsissa on ollut Suomea laajempaa: länsinaapurissa on nähty esimerkiksi työelämän ja ay-liikkeen #metoo. Samaan aikaan Suomessa ei ole käyty laajamittaista keskustelua seksuaalisesta häirinnästä esimerkiksi politiikassa.
Suomessa suuri osa #metoo-kohuista on liittynyt kulttuurialaan. Se ei välttämättä tarkoita, että seksuaalinen häirintä olisi nimenomaan kulttuurille ominaista. Neljä vuotta massaliikkeen synnyn jälkeen jokaisen pitäisi jo ymmärtää, että seksualisoitua vallankäyttöä on tapahtunut kaikkialla siellä, missä on valtaa. Siitä todistaa myös Ylen selvitys pelastusalalta.
Olisi oikein, että keskusteluun nousisivat edes pahimmat pesäkkeet. Valitettavasti näin tuskin on. Suuri mediajulkisuus hakeutuu helposti tarinallistettavan ja omaksuttavan aiheen ympärille.
Myös uhreista ääneen pääsevät vain harvat. Ahdistavan kokemuksen jakaminen edes anonyymisti vaatii vahvuutta ja rohkeutta. Joku saattaa kokea siitä jopa voimaantumisen tunnetta. Samaan aikaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevat eivät välttämättä saa ääntänsä kuuluville missään. Missä on esimerkiksi Suomen musliminaisten #metoo?
On kuitenkin on oltava kärsivällinen. Edes suurimmat massaliikkeet eivät yleensä pura epäkohtia niin nopeasti kuin toivoisimme. Pikakelaus #metoo-kampanjan neljään vuoteen osoittaa, että liike on sittenkin ollut poikkeuksellisen vaikutusvaltainen.
Se on muuttanut lakeja: pelkästään Yhdysvaltojen eri osavaltioissa #metoon on arvioitu johtaneen yli 200 uuteen lakiesitykseen. Suomessa keskustelu on heijastunut seksuaalirikoslain uudistukseen. Tarkoitus on muuttaa esimerkiksi raiskauksen määritelmä suostumusperusteiseksi.
Se on muuttanut valtarakenteita: Yhdysvalloissa New York Times -lehti laski vuonna 2018 #metoon johtaneen yhteensä 201 vaikutusvaltaisen miehen syrjäyttämiseen. Lähes puolet heidän korvaajistaan oli naisia. Seksuaalinen häirintä ei tietenkään ole pelkästään miesten toimintaa, jossa naiset ovat uhreja. Julkisuuteen tulleissa paljastuksissa ovat kuitenkin painottuneet miehet, jotka ovat harjoittaneet seksuaalista vallankäyttöä tyypillisesti nuorempia naisia kohtaan.
Se on muuttanut asenteita. 24 maata koskeneessa tutkimuksessa arvioitiin #metoon lisänneen ilmoituksia seksuaalirikoksista 10 prosentilla. Myös Suomessa poliisin saamat ilmoitukset seksuaalirikoksista ovat lisääntyneet, vaikka seksuaalinen väkivalta ei rikosuhritutkimuksen perusteella ole lisääntynyt. Kyse on jo pidempään jatkuneesta kehityksestä, jossa #metoo on osatekijä.
Olemme oppineet siitä, mikä ei ole sopivaa ja mikä on mahdollisesti jopa laitonta.
Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen professori Anu Koivunen pitää #metoota sukupolvikokemuksena. Hänen mielestään ilmiö on valtavirtaistanut puhetta seksuaalisesta häirinnästä. Koivunen pitää kampanjan ansiona myös sitä, että häirintäjuttuja on entistä vaikeampi kuitata yksittäistapauksena.
Tampereen yliopiston nuorisotutkimuksen professori Päivi Honkatukia puolestaan katsoo #metoon muuttaneen Suomessa sitä, miten nuoret puhuvat seksuaaliseen häirintään liittyvistä kysymyksistä. Hänen mukaansa nuoret eivät enää pidä häirintää asiana, joka on vain kestettävä ja salattava.
Tietysti #metoo on synnyttänyt myös median ylilyöntejä, valheellisia some-tuomioistuimia ja velvollisuudentunnosta laadittuja häirinnän vastaisia ohjeistuksia. Mutta puutteineenkin se on johtanut aitoon epäkohtien korjaamiseen aikana, jolloin ontot identiteettipolitiikan kohut tulevat ja menevät.
Siksi on todennäköisesti vain hyvä, jos seuraava #metoo-keskustelu koskee sinun alaasi – tai minun.
Juttua varten on haastateltu myös nykykulttuurin tutkimuksen yliopistonlehtori Tuija Saresmaa Jyväskylän yliopistosta sekä viestinnän ja median tutkimuksen professori Kaarina Nikusta Tampereen yliopistosta.
Voit keskustella aiheesta 29.10. kello 23:een asti.
