Nykyisellään melko pieniä yleisömääriä tavoittavat liberaalit ja kriittiset tiedotusvälineet eivät tuntuisi muodostavan merkittävää uhkaa Kremlin julkisuudenhallinnalle.
Silti viime aikoina on ollut nähtävissä merkkejä siitä, että Vladimir Putinin hallinto saattaa kiristää otettaan kriittisestä mediasta.
Putinin ystäviin lukeutuva miljardööri Alisher Usmanov erotti omistamansa Kommersant Vlast -aikakauslehden päätoimittajan duuman vaaleja koskevan uutisoinnin takia.
Oppositiohenkisen Novaja Gazetan työntekijöiden palkanmaksu on kärsinyt siitä, että keskuspankki on aloittanut tutkimukset lehden pääomistajiin kuuluvan Aleksandr Lebedevin pankkia vastaan. Viranomaiset ovat jäädyttäneet tilin, jolta Lebedev on rahoittanut lehteä.
Moskovan syyttäjänviranomaiset puolestaan tutkivat Dozhd-kaapelikanavaa, jota valtapuolueen Yhtenäisen Venäjän kansanedustaja on syyttänyt Putinin vastaisten mielenilmausten sponsoroinnista.
Gazprom korottaa ääntään
Valtio-omisteisen kaasumonopolin Gazpromin mediayhtiö on vaihtanut jäseniä Eho Moskvy -radioaseman hallituksessa, mitä päätoimittaja Aleksei Venediktov on epäillyt pyrkimykseksi vaikuttaa radioaseman toimituspolitiikkaan.
Eho Moskvy on Venediktovin johdolla pyrkinyt pitämään yllä itsenäistä linjaa ja päästämään radioaalloille niin hallituksen vastustajia kuin kannattajiakin.
Taustalla voi olla normaali vaaleihin liittyvä hermostuneisuus ja sen aiheuttamat virkamiesten ylilyönnit.
Viranomaisten äkkipikaisuutta eivät ainakaan ole vähentäneet viimeaikaiset suurmielenosoitukset, joissa on vaadittu duuman vaalien uusimista ja pääministeri Vladimir Putinin eroa.
Toisaalta voi olla, että toimituksia yksinkertaisesti halutaan taas muistuttaa itsesensuurin eduista.
Oligarkkien käsistä valtion kontrolliin
Vapaimmillaan Venäjän media lienee ollut 90-luvun alkupuolella, kun tiedotusvälineillä oli Neuvostoliiton jäljiltä vielä laajat yleisöt ja toimitukset olivat yhtäkkiä itsenäistyneet kommunistisen puolueen kontrollista mutta eivät vielä joutuneet markkinavoimien armoille.
Hintojen vapauttaminen vuonna 1992 johti kuitenkin sanomalehtien paino- ja jakelukustannuksien jyrkkään nousuun samaan aikaan, kun ankarat talousvaikeudet pakottivat ihmisiä muutenkin rajoittamaan lehtitilauksia.
Talousvaikeuksiin ajautuneet tiedotusvälineet joutuivatkin pian oligarkkien, Venäjän yksityistämisprosessissa rikastuneiden suurliikemiesten, omistukseen.
Oligarkit käyttivät omistamiaan lehtiä ja televisiokanavia poliittisen pääoman hankkimiseen ja toistensa mustamaalaamiseen niin sanotuissa informaatiosodissa.
Kun Vladimir Putin nousi presidentiksi vuonna 2000, hän halusi pian suitsia oligarkkien vaikutusvaltaa.
Tärkeät televisiokanavat saatettiin jälleen valtion eriasteiseen kontrolliin ja Kremlille ystävälliset oligarkit hankkivat hallintaansa useita muita tiedotusvälineitä.
