Artikkeli on yli 14 vuotta vanha

Seurakunnat vetävät kirkonkirjojaan pois arkistoista

Viitisenkymmentä seurakuntaa on vetänyt omien kirkonkirjojensa kopiot pois maakunta-arkistoista. Syynä on arkistolaitoksen päätös pitää 100 vuotta nuoremmat kirkonkirjat tutkijoiden ulottuvilla, kun taas seurakunnissa niitä ei tutkijoille anneta. Sukututkijat puolestaan uhkaavat seurakuntia kanteluilla.

Tuija Korhonen katsoo arkistossa kirkonkirjaa
Kuva: Yle

Vielä vuosi sitten sukututkijoiden käytössä olivat aina 1960-luvulle ulottuneet kirkonkirjat.

Nyt 100 vuotta nuoremmat kirkonkirjat ovat seurakunnissa lukkojen takana, sillä kirkkohallituksen mukaan niissä voi olla arkaluontoisia henkilötietoja eikä niitä pidä enää antaa sukututkijoille.

Tilanne on erikoinen, sillä maakunta-arkistoissa samanikäisiä kirkonkirjoja saa edelleen tutkia.

- Minun tietooni ei ole tullut, että täällä käyneet sukututkijat olisivat käyttäneet saamiaan tietoja väärin tai jonkin toisen ihmisen loukkaamiseksi tai vahingoksi, napauttaa Mikkelin maakunta-arkiston johtaja Tytti Voutilainen.

- Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä arkistolaitoksen käytäntöön.

Tutkimusluvan saantia on arkistoissa kuitenkin kiristetty, ja myös sukututkijoiden on nykyisin tehtävä omasta tutkimuksestaan entistä tarkempi selvitys.

Seurakunnat päättävät kirkonkirjoistaan

Osalle seurakuntia arkistojen lupakäytäntöihin tehdyt tiukennukset eivät riitä.

Tästä on osoituksena se, että jo viitisenkymmentä seurakuntaa on vetänyt omien kirkonkirjojensa kopiot pois maakunta-arkistoista.

Mikkelin maakunta-arkiston johtaja suhtautuu asiaan rauhallisesti.

- En pidä sitä epäluottamuslauseena. Kirkkolain mukaan seurakunnat päättävät itse kirkonkirjojensa käytöstä.

Taustalla kirkkohallituksen suositus

Omien kirkonkirjojen kopiot on vedetty takaisin mm. Mikkelin seudun yhdessätoista seurakunnassa.

Asiaa ei seurakunnissa sen enempää pohdittu, vaan kirkkohallituksen asiasta antama suositus pantiin heti täytäntöön.

- Ei tarvitse sitten jälkeenpäin miettiä, että mitä jos jotakin sattuu, perustelee kansliasihteeri Tuija Korhonen Mikkelin seudun keskusrekisteristä.

Nyt alle 100 vuotta vanhoista kirkonkirjoista saa Mikkelissä tietoja vain tilaamalla, maksamalla ja jonottamalla.

Korhosen mukaan sukututkimuksessa säällinen jonotusaika on kolme kuukautta.

- Meillä tietojen saanti kestää nykyisin ehkä puolitoista kuukautta.

Sukututkijoilla eri taksa

Jonottamisen lisäksi sukututkimuksesta joutuu myös maksamaan tavallista enemmän.

Seurakunnat perivät sukututkijoilta 33 euroa tunnilta tiedoista, joista perunkirjoitusta varten joutuisi maksamaan vain 4,5 euroa sukupolvelta.

Sukututkijat ovat asiasta suivaantuneita. Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtajan Pasi Kuusiluoman mukaan sukututkijoiden kohtelusta voidaan tarvittaessa kannella joko oikeuskanslerille tai eduskunnan oikeusasiamiehelle.

- Molemmat ovat virkamiesten laillisuusvalvojia. Jompi kumpi ottaa asiaan kantaa saadessaan asiasta tutkimuspyynnön.

Kuusiluoma kuitenkin toivoo, että asioista voitaisiin kirkkohallituksen kanssa vielä keskustella.