Kouvolan Jaalan kappeliseurakunnan kappalaisen viransijaisena toimiva Henrik Koponen kertoo, että kinkereiden sisältöön on ajan myötä tullut muutoksia.
- Totta kai kinkerien luonne on muuttunut. Ensimmäiset kinkerit olivat osa kirkon kasteopetusta ja kristillistä kasvatusta. Kinkereiden kansansivistyksellisen merkityksen ovat korvanneet kunnallinen kouluopetus ja seurakunnallinen rippikoulutoiminta, Koponen sanoo.
Varsinaista uskonasioiden kuulustelua kinkereillä ei enää Koposen mukaan tehdä.
- Perinnettä säilytetään sillä tavalla, että kun kokoonnutaan kinkereille, niin vähän niin kuin pilke silmäkulmassa kysytään ja kuulustellaan. Mutta ei ihmisten tarvitse sitä jännittää. Se on enemmänkin keskustelua jonkun tietyn kristinuskoon liittyvän aiheen ympärillä, hän kertoo.
Kinkereillä pyrittiin ennen rippikouluun
Kouvolan seurakuntayhtymän seurakunnissa ovat meneillään kinkeriviikot. Jaalassa väki kokoontui tänä talvena yhdeksille kinkereille, joista viimeiset istuttiin Jaalan Huhdasjärvellä Pökölän kylässä. Pökölän kinkereiden emäntä Hilkka Mattila sanoo, että kinkereillä on kylälle ennen kaikkea sosiaalinen merkitys.
- Se on seurakunnan ja kyläläisten kohtaaminen. Kylällä on vain vähän muita tapahtumia, hän kertoo.
Mattilan ollessa nuori, kinkereillä käytiin muun muassa pyrkimässä rippikouluun.
- Tietysti se vähän jännitti, että osaako sitä vai ei. Kristinoppia ja Raamatun historiaa kyseltiin, Mattila muistelee.
Pökölän kinkereille tullut Eeva Virtanen kertoo, että aikoinaan pappi ja kanttori haettiin hevoskärryillä kinkeripaikalle. Heillä oli mukanaan kirkonkirjat, joihin merkittiin keitä kinkereillä oli läsnä.
- Kirkonkirjat olivat niin isot, että pöydälle ei samaan aikaan muuta mahtunutkaan. Ne oli käsin musteella kirjoitettu, Virtanen sanoo.
Kymenlaakso kuuluu Mikkelin hiippakuntaan. Vuonna 2009 hiippakunnassa järjestettiin 601 kinkeritapahtumaa, joissa kävi lähes 9800 ihmistä. Mikkelin hiippakunta onkin Suomen aktiivisin kinkereiden järjestäjä.
