Freelancerina työskentelevän näyttelijä Martti Suosalon kevääseen kuuluu kiertuita pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kiertueiden aikana Suosalo matkaa kaupungista toiseen kiireisellä aikataululla: hotelliöiden ja autossa istumisen väliin mahtuu näytöksiä, jotka ihastuttavat yleisöä kerta toisensa jälkeen.
Jyväskylän kaupunginteatterissa Suosalo vieraili 25. toukokuuta. Mielipuolen päiväkirjan kaksi esitystä vetivät teatterisalin ääriään myöten täyteen. Näytelmä on Nikolai Gogolin kirjoittama monologi, joka vaatii näyttelijältä todella paljon.
Suosalo kertoo, että hän valmistautuu näytöksiin syömällä, nukkumalla ja kantamalla tavaroita autosta teatteriin. Näyttelijä nauttii yksin lavalla olosta. Kontakti yleisöön on myös tärkeä työväline monologien näyttelemisessä.
- Se on ihanaa kun saa kaiken huomion. Siinä on omat hyvät puolensa. Kun on hyvä kirjailija ja hyvä teksti niin kyllä sen vaistoaa, että ihmiset haluavat sitä kuunnella. Niin ei siinä oikeastaan tarvitse muuta kuin puhua teksti selkeästi, sillä se laittaa yleisön mielikuvituksen liikkeelle, kuvailee Suosalo.
Lavakammo kummittelee
Vaikka Suosalo kuuluu Suomen kokeneimpiin näyttelijöihin, tunnustaa hänkin kärsivänsä joskus lavalle nousemisen kammosta.
- Kyllä se yleensä aina tuntuu hieman kauhistuttavalta, että tuleekohan tästä tänään mitään. Mutta kun sinne menee, niin sitten ei voi enää mitään, se on semmoinen ilta kun on.
Suosalo vertaa yksin lavalla olemista mäkihyppäämiseen.
- Aivan kuin mäkihyppääjälläkin näyttelijällä on tietyt kikat, joiden avulla voi yrittää pysyä ilmassa. Ei siihen pysty etukäteen vaikuttamaan. Se tässä ammatissa onkin kiehtovaa, että on erilaisia iltoja ja yleisöjä ja minulla erilaisia päiviä, Suosalo toteaa.
