Yksi peräti kuudestasadasta tarinasta kertoo Kälviän kruununmakasiinista. Lisäväriä siihen tuli maanantaina, kun Jorma Porkola kertoi isänsä isoisän puumerkistä kivijalassa.
– Hän oli tarinan mukaan sen siihen vihoissaan hakannut, kun hän oli joutunut pakkotöihin kruununmakasiinia tekemään. Rakennustöihin velvoitettiin manttaalin mukaan, kertoo Porkola.
Kälviältä mukana uusilla Genius Loci- eli Paikan henki -sivuilla on tarinoita myös mm. kirkosta ja tapulista.
Hän oli tarinan mukaan sen siihen vihoissaan hakannut, kun hän oli joutunut pakkotöihin kruununmakasiinia tekemään.
Jorma Porkola
– Tässä Kälviän tapulin kohdalla pitäisi oikeastaan kaksikin kertaa kumartaa, koska siinä yhdistyy tämän alueen kaksikin kuuluisinta kirkonrakentajaa eli Jacob Rijf plus sitten tämä Heikki Kuorikoski, sanoo projektitutkija Anne Ruuttula-Vasari.
Monet eri tieteenalat löivät kättä
Hanke lähti liikkeelle seitsemän vuotta sitten. Aluksi maaseudulla, syrjässä pääreiteiltä sijaitsevia kohteita haluttiin mukaan kehitteillä olevien pyhiinvaellusreittien verkostoon. Tavoitteena oli löytää hengellisiä ja henkisiä kohteita. Vuosien varrella tavoite ja toiminta laajeni. Kokkolan yliopistokeskuksessa löivät kättä alue- ja maantieteilijät, historioitsijat ja it-ala. Nyt sivuilla voi kohteiden välillä liikkua virtuaalisesti tai ottaa älypuhelimen retkelle mukaan kertomaan tarinoita.
– Tämä on hyvin monen eri tieteenalan ihmisen yhteistyö. Samalla koetetaan koko ajan säilyttää yhteyttä sinne tapahtumapaikan juuritasolle, kuvailee Anne Ruuttula-Vasari.
Alueen asukkaat ovat saaneet ja saavat yhä itse jättää nettisivuille tarinoita ja paikkatietoja. Mukana on murhetarinoita, kertomuksia maasta, merestä ja henkisyydestä: kirkoista, kirkkopoluista ja piilopirteistä, laivanrakennuksesta, aarteista, jopa kummituksista.
– Tämä ei ole mikään yliopistollinen historiakäsitys Keski-Pohjanmaasta vaan keskipohjalaisten käsitys tästä alueesta.
Paikkojen ja tarinoiden kerääminen jatkuu, vaikka iäkkäimmät perinnetiedon taitajat eivät itse käytä nettiä. Projektitutkija Anne Ruuttula-Vasari näkee siinä mahdollisuuden.
– Tämä voisi olla yksi tapa, joka yhdistää perheitä. Näppärät nuoret voisivat käydä yhdessä mummun kanssa käydä katsomassa sivuja ja tehdä yhdessä paikkamerkkejä.
