Kokkolalainen Eija Porkola on kerännyt, koonnut ja säilönyt aittoihinsa toinen toistaan upeampia perinnetekstiilejä. Yli 40 vuoden ajan hän on tallentanut kokoelmaansa erilaisia käyttötekstiilejä, kodin komistuksia ja naisväen taidonnäytteitä.
En edes ymmärrä millä tekniikalla värit on värjätty. Liki satavuotiaat ikkunassa roikkuvat verhot ovat saaneet osakseen auringonpaistetta jo vuosien ajan.
Eija Porkola
Suurin osa säilyneistä on peräisin 1800-luvun puolivälin ja 1900-luvun alun ajalta. Joitakin aarteita on jopa 1700-luvulta saakka.
– Nämä ovat niitä aarteita, joita pitää tuleville sukupolville säilyttää.
Varastoista löytyy upeita, täyteläisen värisiä silmikkoraanuja, taitavasti kudottuja pirtanauhoja, muhkeita lämpimiä ryijyjä, taljalla vuorattuja vällyjä jalkojen päälle vedettäväksi. Katossa roikkuu morsiustaivas upeine monivärisine fransuineen ja tuvan komistus kerrossänky on puettu juhlan kunniaksi silmikkoraanuun, pitsiseen juhlalakanaan sekä kirjailtuun pyyheliinaan.
Yksi ihana tekstiili on iso muhkea kirkkohuivi, joka reessä vastasi kunnon takkia ja lämmitti. Toinen ehdoton erikoisuus löytyy Eija Porkolan kokoelmista. Pirtalaudoilla kudotut hevosen ohjakset. Tiilenpunaiset joissa kulkee väkäskoristelu ja hevosen pään vieressä ovat suuret tupsut. Nämä taidetekstiilit ovat pullollaan kädentaitoa, perinnekäsityötä ja suvussa kulkeneita salaisuuksia.
Värien runsaus mykistää
– En edes ymmärrä millä tekniikalla värit on värjätty. Liki satavuotiaat ikkunassa roikkuvat verhot ovat saaneet osakseen auringonpaistetta jo vuosien ajan. Muheva punainen ei ole yhtään haallistunut. Punainen on juhlan väri, muistuttaa Porkola.
Rohkeasti ovat emännät, talon tyttäret ja muu naisväki värejä käyttäneet. Väreinä on käytetty tulista punaista, syvää vihreää, meren sinistä, auringon keltaista, riemukkaan oranssia ja ihan karkkipinkkiäkin löytyy. Tummempina sävyinä kulkevat harmaat, vihreät, ruskeat ja jopa musta. Rohkeasti aikalaisten käytössä on ollut koko värien kirjo.
Pohjalainen perinnetekstiili on eritoten rannikkoseudun ylpeys. Porkola on kerännyt omia kokoelmiaan Keski-Pohjanmaalta sekä Uudestakaarlepyystä, Munsalasta ja Vöyriltä.
Joulukirkkoon matkattiin näyttäytymään
Voi sielun silmin nähdä, kuinka upea korskuva liinaharja on vetänyt kukkamaalattua rekeä perässään. Riehakasta ravia on kannustanut pöllyävä, vitivalkoinen lumi. Kirkon eteen kurvatessa riemukkaitten vihreä-punaisten vällyjen alta kömpii esiin turkiksin ja ryijyin vuorattuja punaposkista talon väkeä. Vaatteet oiotaan ja ylväästi astellaan kirkonpenkkiin ja istahdetaan omalle paikalle.
– Tultiin meiltä, eikä meidän takaa, sanotaan, jos ei nyt ääneen, niin mielessä kuitenkin.
Perinnetekstiileillä haluttiin esitellä niin omia käsityötaitoja, kuin myös varallisuutta. Haluttiin kenties kertoa kuinka meillä osataan, voidaan ja ehditään.
– Ilokseni huomaan sen, että yhä useammin nuoria ihmisiä kiinnostaa perinnetekstiilien kauneus, sekä halu tehdä käsitöitä, toteaa Eija Porkola.
