Suomea Rion olympialaisten 50 kilometrin kävelyssä edustava Aleksi Ojala, 23, on kiinnostunut pienoismallien rakentamisesta pikkulapsesta lähtien.
- Hän näpräilee lentokoneita ja autoja. Se on muuta tekemistä, että hän saa ajatuksiaan pois urheilusta, isä Mika Ojala, 49, kertoo.
Hänen mukaansa Aleksilla oli viime talvena Espanjassakin mukana pienoismalli, mitä hän teki, että aika kului. Tuolloin hän teki kuplavolkkarin.
- Aleksi teki sitä aina pätkä kerrallaan, mitä harjoituksiltaan ehti.
Isän mukaan Aleksi rakentelee pienoismalleja myös Rion olympialaisissa. Hän rakentaa parhaillaan ensimmäisen maailmansodan lentokonetta, jolla saksalainen sotilaslentäjä Manfred von Richthofen ”Punainen paroni” lensi ja pudotteli vastustajia.
- Sellaisen pienoismallin hän otti nyt mukaan, että saa näprätä ja aiheuttaa mielipahaa muille, kun touhuilee liiman ja maalipurkkien kanssa.
- Se on ihan sopivaa hommaa kisaan keskittymiseen, sillä välillä pitää saada ajatukset muualle.
Isän mukaan kotona suurin osa pojan pienoismalleista on nuorukaisen omassa huoneessa. Hyllyillä on muun muassa lentokoneita. Autot ovat sen sijaan palkintokaapin päällä.
- Niitä on myös vähän siellä sun täällä.
- Pienoismalleja on 20-50 välissä, isä sanoo.
Aleksi on perinyt häneltä innostuksen pienoismallien tekemiseen.
- Vuonna 2003 ostin Aleksin kanssa ensimmäisen pienoismallin, lentokoneen, kun menetin työtapaturmassa muutaman sormen. Kaksi sormeani jäi koneeseen, ja ne amputoitiin vasemmasta kädestäni. Kun olin sairauslomalla, nypimme lentokonetta yhdessä. Kun pojan taidot karttuivat, hän on tehnyt niitä itse.
”Siinä mielessä isänsä poika, että melko tapaturma-altis”
Isän mukaan Aleksi oli lapsena vilkas.
- Siinä mielessä isänsä poika, että melko tapaturma-altis. Hänellä on tikkejä siellä täällä ja muutama murtuma. Hän on kauhean helposti haastettavissa ei niin järkevään -toimintaan.
- Kerran harjoitusleirillä pojat tulivat vähän kilpaa polkupyörillä ja eivät huomanneet, että tiessä oli kunnon reikä ja kenelläkään ei ollut luonnollisesti mitään kypärää. Kun he tulivat asfalttiin naama edellä, se ei ollut hyvä juttu. Aleksi saikin ruhjeita ja henkisiä kolhuja. Hän oli aika hurjan näköinen nuori mies, kun tuli Espanjasta alle viisi vuotta sitten.
Tämäkin kasvatti häntä ihmisenä ja urheilijana.
- Kerran saa tyriä, mutta samaa tyrimistä ei kannata tehdä montaa kertaa, isä neuvoo.
Hän on myös itse ottanut haasteita vastaan Aleksilta. Hänen mielestään niistä hulluin on Pirkan hölkän juokseminen Valkeakoskelta Tampereelle, kun Aleksi oli 13-vuotias.
- Tuolloin hän ei saanut osallistua yksin, jolloin minun oli pakko juosta. Reissu oli kuitenkin ihan mukava. Kävi vielä niin hassusti, että samassa kisassa sattui olemaan Aleksin ruotsin opettaja, jonka Aleksi näki lähtöalueella. Hän päätti, että ei voi hävitä ainakaan ruotsin maikalle.
Hävisikö Aleksi ruotsin maikalle?
- Ei.
Kumpi voitti, isä vai poika?
- Se oli tasapeli. Kovin juttu oli se, että minä pääsin maaliin. Aleksilla ei ollut ongelmia.
- Oli meillä kerran sellainenkin veto, että juostaan maraton, mutta onneksi tuli SUL:n kotimaan leiri sille viikonlopulle, kun meidän piti mennä, joten säästyin siitä.
Mutta eikö maratonin veto ole vielä voimassa?
- Voi se olla voimassa, mutta se täytyy katsoa siinä vaiheessa, kun ei ole enää mitään kävelyjä, sillä maraton ja kilpakävely eivät istu keskenään ja tue toisiaan. Se pitää tehdä joko talvella tai siinä vaiheessa, kun Aleksi ei enää välttämättä kävele kilpaa eli uran jälkeen. Sitten minä olen jo niin vanha, että minusta ei ole maratonille.
”Monta kertaa on vitsailtu, että Aleksi on kolmen ällän ylioppilas: lukematta läpi lukion”
Koulussa Aleksi ei ollut ihan kympin oppilas.
- Monta kertaa on vitsailtu, että Aleksi on kolmen ällän ylioppilas: lukematta läpi lukion.
Isän mukaan Aleksi panosti koulua enemmän urheiluun.
- Hän kuitenkin kävi lukion läpi ja opiskelee tällä hetkellä tietokonealaa Huittisissa. Hän ei olekaan lyönyt ihan ranttaliksi, mutta ehkä paremminkin olisi voinut mennä. Ketään ei kuitenkaan voi pakottaa opiskelemaan.
Isän mukaan Aleksilla oli myös känkkäränkkäpäiviä.
- Välillä häntä oli vähän vaikea hallita, mutta välit hänen kanssaan säilyivät, kun tiesi, mitä tekee. Hän ei ollut mikään mahdoton, mutta kitisee turhista asioista.
Isä sanoo, että tällaisia piirteitä ilmenee edelleen.
- Jos hän on parikin päivää kipeä ja täytyy olla vuodelevossa tai makailla sohvalla, hän on silloin aika rasittava kaveri. Hän ei pääse silloin purkamaan energiaansa.
Kun Aleksi on rasittava kaveri, mitä hän tekee silloin?
- Kitisee ja nyppii turhista asioista ja on rasittava.
Mitkä ovat turhia asioita?
- Hän takertuu epäoleellisiin. Hänen pitää päästä purkamaan patoutunut liikunnan tarve johonkin. Jos hän ei pääse sitä purkamaan, hän tunkee sen johonkin muualle. Silloin hän on hankala. Silloin maalitauluina ovat omat vanhemmat, mutta hänen kanssaan pärjää.
Isän pitää muistuttaa kotitöistä
Kotitöihin Aleksi on isän mukaan osallistunut vaihtelevasti.
- Hän laittaa astioita astianpesukoneeseen, siivoilee ja ulkoiluttaa satunnaisesti koiraansa.
Silloin tällöin isän kuitenkin pitää häntä muistuttaa kotitöistä.
- Kun Aleksi asuu pitkiä aikoja talvisin Espanjassa, hän tiskaa siellä, pesee pyykkiä ja laittaa ruokaa pakon edessä, ei välttämättä vapaaehtoisesti.
”Pekingin MM-kisoissa Aleksin yksi tähtihetki oli, kun hän kävi lähtöviivalla kättelemässä espanjalaista kilpakävelijää”
Aleksi osallistuu ensimmäistä kertaa olympialaisiin Riossa. Urakka on haastava 50 kilometrin kävelyssä.
- Odotan, että Aleksi on hyvällä mielellä, nauttii kisasta ja on kauhean tyytyväinen maaliin pääsystä. Aleksi on vielä nuori kaveri, ja se on hänelle tutustumismatka.
Viime vuonna Pekingin MM-kisojen 50 kilometrin kilpailussa hän joutui keskeyttämään.
- Pekingin MM-kisoissa Aleksin yksi tähtihetki oli, kun hän kävi lähtöviivalla kättelemässä espanjalaista kilpakävelijää Jesús Ángel Garciaa, joka on ensimmäisen kerran ollut arvokisojen lähtöviivalla 1992, jona vuonna Aleksi on syntynyt. Garcia on lähtöviivalla myös Riossa. Aleksi puhuikin, että hän yrittää, että jos taas pääsisi puhumaan mestarin kanssa jossain vaiheessa, isä sanoo ja lähtee vaimonsa kanssa kannustamaan Aleksia Rioon.
Hän kehuu Aleksia ahkeraksi, yritteliääksi ja peräänantamattomaksi.
- Hän tekee sen, mitä valmentaja Reima Salonen pyytää ja Aleksilta odottaa.
Salonen on vuoden 1982 Euroopan mestari.
- Aleksi pääsi hänen tekniikkaoppiinsa jo melko nuorena. Kun juoksupuolelta tullut edellinen valmentaja Kauko Karra ilmoitti selkeästi, että hänen eväänsä on syöty, piti lähteä hakemaan asiantuntijaa kävelyyn. Reima oli silloin sitä mieltä, että hän voisi katsoa asiaa eteenpäin.
Ei päässyt juoksulajeissa SM-kisoihin, kävely toi pelastuksen
Aleksi kokeili sisulisäikäisenä kaikkia mahdollisia urheilulajeja. Hän harrasti ennen kävelyuraansa muun muassa kestävyysjuoksua: 800 ja 2 000 metriä.
- Juoksupuolella hän ei saanut 14-vuotiaana SM-kisoihin tulosrajoja, mutta kävelyssä hän sai ja pääsi osallistumaan SM-kisoihin, mikä oli kova juttu.
- Kun Reima tuli puhumaan hänelle yhdessä kilpailussa, että hän oli seurannut hänen menoaan ja voisi tehdä yhteistyötä, arvokisamenestyjän puhuminen oli iso asia 14-15-vuotiaalle.
