Suomalaiset yritykset ovat kehittäneet thaimaalaisten luonnonmarjojen poimijoiden tuomiseksi järjestelmän, jossa yrityksen ei tarvitse kantaa kaikkia työnantajan vastuita.
Poimijat työskentelevät Suomessa itsenäisinä toimijoina, vaikka käytännössä he ovat täysin riippuvaisia marjayrityksistä.
Alaa ovat säännöllisesti ravistelleet jonkinasteiset skandaalit. Tänä syksynä marja-ala on taas ihmiskauppatutkinnan kohteena ja nyt myös alalla keskeisessä asemassa vaikuttanut virkamies on lahjus- ja virkarikostutkinnan alla.
Hyväksikäytön ehkäisemiseksi säädettiin pari vuotta sitten marjalaki, mutta asiantuntijoiden mielestä siinä on perustavaa laatua olevia puutteita.
Miksi poimijoita kohdellaan Suomessa lainsäädännöllisesti erityistapauksena ja miten heidän oikeuksiaan voitaisiin parhaiten turvata? Tästä teemme selkoa tässä jutussa.
Thaimaa vaatii poimijoille työsuhteita
Thaimaan suurlähetystön mukaan Suomen tulisi aloittaa poimijoiden aseman parantaminen siitä, että yritykset tekisivät työsopimuksen jokaisen poimijan kanssa erikseen.
Myös Teollisuusliitto kannattaa poiminnan muuttamista työsuhteiseksi. Toissijainen keino olisi parantaa pari vuotta sitten voimaan tulleen marjalain tarjoamaa suojaa.
– Työsuhteisuudessa mekin voisimme heitä edustaa ja paremmin auttaa, perustelee sopimusasiantuntija Riikka Vasama.
Vasaman mielestä ilmi tulleet rikosepäilyt osoittavat, että muutoksille on tarvetta.
– On täysin kestämätön tilanne, että alalla tulee ihmiskauppatapaus korkeimmasta oikeudesta ulos ja ja toinen menee oikeudelliseen prosessiin sisälle. Jotain tässä järjestelmässä on rikki.
Työsuhteisuus ei ole patenttiratkaisu
Marjayritysten mukaan työsuhteisuus lisäisi poiminnan kustannuksia merkittävästi, mikä näkyisi myös poimijoiden tilipussissa. Esimerkiksi työlupaa Suomeen ei saa ilmaiseksi.
Työsuhteessa työnantajan kuuluu vastata työsopimuksen mukaisesti palkanmaksusta, ottaa enemmän vastuuta työstä, työturvallisuudesta, hankkia poimijoille lakisääteiset vakuutukset ja esimerkiksi työterveyshuolto.
Ruotsissa kuntatyöntekijöiden liitto Kommunal ja marjanpoimintayritykset ovat sopineet jo vuosia sitten, että poimijat ovat maassa työntekijöinä.
He eivät kuitenkaan ole työsuhteessa marjayrityksiin, vaan useimmiten heidät on palkannut thaimaalainen vuokratyövoimaa välittävä yritys.
Järjestelmällä ei ole onnistuttu korjaamaan alaan liittyviä ongelmia.
Laajan raportin alasta julkaisseen Dagens Arenan mukaan poimijat ovat esimerkiksi jääneet alle minimiansioiden, koska marjanpoimintayritysten maksamasta palkasta niin suuri siivu jää vuokratyöfirmalle.
Sopimukseton työ ei ole työsuhde
Työsopimuslain mukaan työsuhteen olemassaolo ratkaistaan tapauskohtaisesti, tarvittaessa oikeudessa.
Laki edellyttää muun muassa sitä, että työtä johdetaan tai valvotaan ja siitä maksetaan palkkaa tai muuta vastinetta, ja sen tekemisestä on sovittu työntekijän ja työnantajan välillä.
Työ- ja elinkeinoministeriön alainen erityisviranomainen työneuvosto on ottanut aiheeseen kantaa kahdesti 2010-luvulla. Kummallakin kerralla todettiin, etteivät lain ehdot täyty, koska poimijoiden ja yritysten välillä ei ole suoraa sopimussuhdetta.
Myös niin sanottu marjalaki lähtee siitä, että luonnonmarjoja poimivat ulkomaalaiset eivät ole Suomessa marjayritysten työntekijöinä.
Helsingin yliopiston työoikeuden professorin Ulla Liukkusen mielestä tämä on kuitenkin lähtökohtaisesti virheellinen oletus.
– Kysymys siitä, onko kyse työsuhteesta se ratkaistaan työsopimuslain mukaisesti, eikä näitä laissa asetettuja kriteereitä voida tulkita eri tavalla marjanpoimijoiden kohdalla.
Kuka lähtisi käräjöimään?
Miten olisi mahdollista, että poimijat olisivat Suomessa yritysten kutsumana, liikkuisivat heidän järjestämillään autoilla ja asuisivat heidän tarjoamassaan majoituksessa kerätessään luonnonmarjoja yrityksen tarjoamilla välineillä, mutta mistään ei olisi sovittu?
Voisi ajatella, ettei mitenkään, mutta tämän osoittaminen vaatisi sitä, että joku poimijoista veisi asian oikeuden ratkaistavaksi.
– Jos tulee riitaa siitä, missä oikeussuhteessa työtä tehdään, se on käräjäprosessi. Voi mennä 5–8 vuotta kunnes asia on ratkaistu, sanoo Lapin yliopiston työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetoja.
Poimijat tienaavat Suomessa ainakin hyvinä marjakesinä sikäläisittäin isot rahat, ja pääsy takaisin Suomeen on kutsujayritysten hyväntahtoisuuden varassa. Usein samoille yrityksille ahertavat samat poimijat vuosi toisensa jälkeen.
Kynnys työnantajan haastamiseen vieraan maan oikeusjärjestelmässä on korkea.
Jos poimijan katsottaisiin olevan työsuhteessa, hänen asemaansa ei enää suojaisi marjalaki, vaan siihen sovellettaisiin muuta suomalaista työlainsäädäntöä. Tämä on todettu myös marjalaissa.
”Suojalain pitäisi koskea kaikkia”
Työoikeuden professori Ulla Liukkusen mielestä thaipoimijoiden oikeudellinen erityisasema on perusoikeuksien, yhdenvertaisuuden ja syrjintäkiellon näkökulmasta ongelmallinen.
Tämä on jäänyt lakia laadittaessa osin huomiotta.
– Pyritään kehittämään lainsäädäntöä, jolla esimerkiksi marjanpoimijoiden asemaa pyritään kohentamaan, mutta tuotetaan ratkaisuja, joilla varsinaiseen kysymykseen marjanpoimijoiden heikosta oikeusasemasta ei kokonaisvaltaisesti vastata, Liukkunen sanoo.
Liukkusen ja Jaana Paanetojan mukaan marjalailla tavoiteltu erityinen suoja haavoittuvassa asemassa työmarkkinoilla oleville poimijoille on tarpeen, mutta lain muotoilu jättää toivomisen varaa.
– Jos halutaan erityissuojaa, sen pitäisi olla kaikkia tässä asemassa tänne tulevia ja täällä työtä tekeviä koskeva suojalaki – ihan riippumatta siitä, onko kysymys työsuhteesta tai sen ulkopuolelle jäävästä työskentelystä, Paanetoja sanoo.
Suomeen saapui lähes 4 000 thaipoimijaa viime kesänä. Se, mitä tulevana kesänä tapahtuu, riippuu paljon tämänhetkisen esitutkinnan etenemisestä ja siitä, miten Thaimaassa sitä tulkitaan.
Vaihtoehtoisia maita marjanpoimijoiden tuomiseen ei kovin helposti löydy, sillä tuhansien poimijoiden tuominen tarvitsee paljon etukäteistyötä maassa, josta poimijat tulevat.
Katso videolta, miten thaipoimijat tulevat Suomeen ja miten heidän arkensa täällä on järjestetty:
