Veikko Koskenvuori, 8, tasapainoilee skeittilaudalla värikkäiden graffitien ja isojen seinämaalausten ympäröimänä. Paikkana ei ole kuitenkaan esimerkiksi hylätty teollisuushalli, vaan Kuopion taidemuseo.
– En ole koskaan ennen skeitannut, joten ei se varmaan kauhean hyvin mennyt. Mutta ihan kivaa oli, Veikko Koskenvuori sanoo.
Museon katutaidetta esittelevään näyttelyyn rakennettu potku- ja rullalautailualue kerää kehuja myös Veikon äidiltä.
– Tämä oli aika erilainen kuin muut näyttelyt, joita olemme käyneet katsomassa. Oli hauska yllätys, että täällä oli lapsille vähän toiminnallisempikin juttu, Heini Koskenvuori toteaa.
Jo yli 7 000 kävijää
Kannun henki -näyttely on vedonnut muihinkin kuin kuopiolaiseen Koskenvuoren perheeseen.
Seinämaalauksista, graffiteista, veistoksista, installaatioista ja dokumentaarisesta aineistosta koostetun näyttelyn on nähnyt jo yli 7 000 ihmistä. Kuopion taidemuseon johtaja Anna Vilkuna uskoo, että näyttely rikkoo edellisen kesänäyttelyn kävijäennätyksen.
Vierailijoissa on runsaasti nuoria.
– Heti, kun avasimme näyttelyn, niin alkoi virrata nuoria. Nuoret miehet eivät yleensä ole se suurin yleisöryhmä, mutta nyt heitä on ollut huomattavan paljon, Vilkuna kertoo.
Taidemuseo on toteuttanut näyttelyn yhteistyössä kuopiolaisen katutaideyhdistys Urbaanin kanssa. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan Mikko Parviaisen mukaan näyttelyn suosio ylitti odotukset.
Myös hän nostaa näyttelyn vetovoiman syyksi nuoret.
– Kadulla nämä eivät välttämättä tarttuisi silmään, mutta täällä niihin keskitytään eri tavalla. Näyttely kerää myös hyvin paljon nuorisoa ja heidän mukanaan tulee aikuisia ja vanhempia.
Vastakulttuurista salonkikelpoiseksi
Viime vuosina katutaidenäyttelyitä on järjestetty ympäri Suomea, luvallisten graffitiseinien määrä lisääntyy ja rakennusten harmaat julkisivut täyttyvät seinämaalauksista.
Kuopion näyttelyyn osallistuvan helsinkiläisen taiteilijan Maikki Rantalan mukaan on kyse julkisen tilan haltuunotosta, ja siitä, että yhä moninaisempi joukko ihmisiä pääsee vaikuttamaan ympäristönsä visuaaliseen ilmeeseen.
Rantala huomauttaa, ettei asukkaita ja yhteisöjä ole perinteisesti otettu kovin voimallisesti mukaan julkisen tilan taiteen tekemiseen.
– Tätä pyrimme muuttamaan omalla katutaidepohjaisella tekemisellämme, joka nousee vahvasti paikallisuudesta ja paikallisista yhteisöistä. Ihmiset pääsevät itse päättämään, miten haluavat ympäristöään koristaa.
Urbaani-yhdistyksen Mikko Parviaisen mukaan katutaiteesta on ollut tullut hyväksyttävämpää kuin aiemmin, ja siinä näyttelyt ovat auttaneet.
Myös Urbaanin kaltaisilla, luvallista katutaidetta edistävillä yhdistyksillä on ollut oma, tärkeä roolinsa kehityksessä.
– Ehkä tekeminen ja työn jälki on kehittynyt ja monipuolistunut, ja sen myötä töitä on päästy tekemään luvallisesti. Myös sellaisia tekijöitä ja yhteisöjä on tullut lisää, jotka ajavat taidemuodon asiaa, Parviainen pohtii.
Restaurointi pahin painajainen
Tilapäisyys on osa katutaiteen ja graffitien henkeä, ja se näkyy myös Kuopion taidemuseossa. Yksi näyttelyn erikoisuuksista on, että teokset on maalattu pääosin suoraan seinille.
Ne peitetään, kun näyttely päättyy elokuun lopussa.
Kuopiolaisen Mikko Parviaisen mukaan luvallisilla graffitiseinillä on mahdollista, että joku maalaa toisen työn päälle jo tunnin päästä sen valmistumisesta.
– Se on osa tätä kulttuuria. Teoksesta otetaan kuvat ja sitten mennään seuraavalla kerralla maalaamaan sen toisen tyypin työn päälle, Parviainen kuvailee.
Helsinkiläistä Maikki Rantalaa ei haittaa, että hänen kreikkalaisesta mytologiasta tuttu, mutta nykyaikaistettu Medusa katoaa seinältä näyttelyn sulkeuduttua.
– Pahin painajaiseni olisi, jos joku tulevaisuudessa lähtisi joskus tekohengittämään eli restauroimaan töitäni. Ne on tehty sille yhteisölle ja sillä tietyllä hetkellä. On vain hauskaa, että tulee uusia tekijöitä ja uusia töitä, Rantala sanoo.
