Kun Salossa Kiikalassa päivä vaihtuu illaksi, lähtee Juri Suvitie mökin pihalta kohti hämärtyvää metsää.
– Viedään laite metsään ja haetaan aamulla pois, Suvitie sanoo.
Kyse on Luonnontieteellisen keskusmuseon tänä vuonna käynnistämästä laajasta lepakkoseurannasta. Tarkoitus on seurata ultraäänitallentimien avulla kesän ajan, mitä lepakkolajeja on missäkin päin Suomea.
Ympäri maata on yhteensä 44 tutkimuspaikkaa, joista vastaavat vapaaehtoiset. Salolainen Juri Suvitie on yksi heistä.
– Olen ollut pitkään luontoihminen ja seurannut lepakoita satunnaisesti kymmenisen vuotta. Lepakoita on pyörinyt täällä mökillä aina. Niitä on ollut mielenkiintoista seurata laiturin nokassa, Suvitie kertoo.
Lepakko suunnistaa korvillaan
Luonnontieteellisen keskusmuseon lepakkoseurannan suunnittelija Miina Suutarin mukaan lepakkoseurantaa on tehty Suomessa jo pitkään, mutta pienemmällä mittakaavalla. Aikaisemmin lepakkoja on seurattu pääosin vain rengastuksilla ja talvipaikkaseurannoilla. Tänä vuonna lepakkoseurantaa on alettu tekemään vapaaehtoisten huoltamilla ultraäänitallentimilla.
– Ympäristöministeriö myönsi lepakkoseurannoille aiempaa isomman rahoituksen, jolla olemme hankkineet laitteita. Lisäksi seurannan parissa työskentelee kaksi henkilöä aiemman yhden sijaan, Suutari kertoo projektin synnystä.
Tallentimet poimivat lepakon ultraääniä eli korkeita ääniä, joita ihminen ei kuule. Lepakko muodostaa äänihuulillaan ultraäänen. Kun ääni törmää esteeseen, se kimpoaa takaisin lepakon luo. Näin lepakko suunnistaa kuulonsa avulla.
Kun seurantakausi loppuu lokakuussa, laitteet lähetetään takaisin museolle analysoitavaksi. Siellä tietokone tunnistaa ultraäänien perusteella lajit. Epävarmat äänet tunnistetaan manuaalisesti.
– Äänitallenteista pystyy kertomaan lajin, aktiivisuuden ajan ja arvioimaan, onko niitä vähemmän vai enemmän. Yksilöiden määriä ei pystytä kuitenkaan tällä tekniikalla mittaamaan, Suutari huomauttaa.
Ilmastonmuutoksen indikaattori
Lepakoita seurataan samoista syistä kuin lintujakin. Seurantojen avulla saadaan selville lepakkokantojen muutoksia. Ne luovat myös tietopohjan suojelutyölle.
– Suojelemalla lepakoita pystytään suojelemaan kokonaisia ekosysteemejä, Suutari sanoo.
Pitkäaikaisella seurannalla kerätään dataa, jonka avulla seurataan, missä lajien levinneisyysrajat menevät ja muuttuvatko ne mahdollisesti vuosien varrella.
Suutarin mukaan lepakot ovat myös hyviä indikaattoreita luonnon tilasta. Ne voivat olla alttiita esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksille.
– Pitkäaikaisella seurannalla voidaan saada selville, miten ilmastonmuutos vaikuttaa lajien levinneisyyksiin tai levittäytyykö Suomeen uusia lajeja. Sitten samalla voidaan pohtia, mistä se voisi johtua, Suutari selostaa.
Kiinnostava naapuri
Suutarin mukaan lepakot ovat maailmanlaajuisesti laajalle levittäytynyt lajiryhmä. Suomessa on 13 lepakkolajia. Niillä on tärkeitä ekologisia tehtäviä, esimerkiksi tuhohyönteisten tai hyttysten syöminen.
– Lepakoihin kohdistuu välillä ennakkoluuloja ja pelkoja, esimerkiksi tautien levittämisestä, mutta ne ovat yleisesti ottaen aika aiheettomia.
– Ne ovat oikeastaan kivoja ja kiinnostavia naapureita. Jos lepakko tulee mökillä vastaan, niin se on vain mukava asia, Suutari kertoo.
Jokainen Suomen lepakkolaji on kuitenkin rauhoitettu. Jos ne eivät tarvitse apua, niihin ei saa koskea tai niitä ei saa siirtää.
Suomen kaikki lepakot ovat hyönteissyöjiä. Juri Suvitie arvioikin, että lepakkojen takia mökillä ei ole yhtä paljon hyttysiä kuin muualla. Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa, sillä Luonnontieteellisen keskusmuseon mukaan yksi lepakko voi pyydystää yön aikana noin 2 700 pientä hyönteistä.
Suvitien mökin pihapiirissä sijaitsee itse rakennettu lepakon pönttö, joka toimii päiväpiilona noin 150 lepakolle. Itse seurantalaite on kuitenkin reilun matkan päästä pöntöstä.
– Lepakoilla ei ole varsinkaan nykyaikana hirveästi piilopaikkoja, missä olla päivisin. Rakensin pöntön omaksi iloksi. Alkuun siinä ei ollut oikein ketään, joku vuosi oli kolme ja nyt niitä on sitten paljon enemmän, Suvitie kertoo.
Hieman auringonlaskun jälkeen lepakot lähtevät saalistamaan. Suvitie tarkkailee aika ajoin pöntön vieressä lentoon lähteviä lepakoita.
– Yleensä ne lähtevät suoraan tuonne metsään päin. Pari tekee mökin edessä kunniakierroksen.
Suurin osa palaa yöllisen saalistusretken jälkeen takaisin pönttöön viettämään päivänsä.
