Koripallon MM-kisat päättyvät 10.9. Ylemmät jatkolohkot pelataan loppuun sunnuntaina 2.9. Pudotuspelit käynnistyvät 5.9. puolivälierillä. Ylen verkossa MM-kisoja seurataan tässä artikkelissa.
– Voidaan kyseenalaistaa ennakko-odotukset. Olivatko odotukset realistisia?
Yle Urheilun asiantuntija Pieti Poikolan kysymys tiivistää Suomen koripallomaajoukkueen taipaleen MM-kisoissa. Suomi voitti turnauksen kaksi viimeistä otteluaan. Niissä panoksena olivat sijat 17–32. Ennakkoon spekuloitiin sijoittumisella kahden parhaan joukkoon kivikovassa alkulohkossa ja sijoitusta maailman 16 parhaan maan joukossa.
– Joukkue on rakennusvaiheessa. Susijengi näytti parhaimmillaan maailmanluokan joukkueelta ja oli heikoimmillaan todella kaukana siitä tasosta, Poikola painottaa.
Turnauksen päätösottelu Venezuelaa vastaan oli yksi esimerkki tästä. Suomi dominoi hetkittäin molemmissa kenttäpäissä, mutta virheet pitivät Venezuelan näennäisesti mukana voittotaistelussa päätösneljännekselle asti. Lopulta Suomi otti rutiinivoiton luvuin 90–75.
Suomen turnausta leimasivat pitkät vaikeat jaksot pelien aikana, yksi vastaan yksi -hyökkäämisen ongelmat sekä ongelmat puolustuspäässä. Joukkueen rutiinitaso oli kuitenkin Kap Verdeä sekä Venezuelaa edellä.
1. Päätösottelussa minimisuoritus
Venezuela ei voittanut turnauksessa otteluakaan. Poikola sanoo, että Suomi oli päätösvastustajaansa edellä sekä yksilö- että joukkuetasolla niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin.
– Lisäksi Lauri Markkanen oli suvereeni yksilö tässä ottelussa, vaikka ei parasta matsiaan pelannutkaan, Poikola toteaa.
Kokenut valmentaja painottaa, että Suomen otteista näkyi lopputuloksesta ja pelaamisesta välittäminen. Etenkin alkulohkossa joukkueen kehonkieli sekä yhtenäisyys keräsivät laajalti kritiikkiä. Venezuelaa vastaan joukkue halusi tehdä asioita yhdessä.
– Kentällä oli kuitenkin väsynyt joukkue. Väsymys yhdessä kokemattomuuden kanssa aiheutti huolimattomia suorituksia, Poikola sanoo.
Poikola havainnollistaa, että vain joukkueen kapteeni Sasu Salin oli turnauksessa pelaaja, jolle ei tullut säännöllisesti selkeitä epäonnistumisia. Myös Mikael Jantunen kerää kehuja tasaisuudellaan.
– Kaikille muille tulee ”highlight-suorituksia”, mutta perään saattaa tulla paha epäonnistuminen. Nämä pitivät myös Venezuelan pelissä mukana, Poikola tiivistää.
2. Hyvä joukkuepuolustus ei synny hetkessä
2010-luvulla arvokisojen kestokävijäksi nousseen Susijengin selkärangaksi muodostui tuolloin tiivis ja aktiivinen joukkuepuolustus. Vuosikausia yhdessä olleen joukkueen pelaaminen oli parhaimmillaan saumatonta. Nyt MM-kisoissa nähty joukkue oli ”neitsytmatkallaan”.
– Tämä joukkue ei pystynyt sellaiseen joukkuepuolustukseen, joka olisi mahdollistanut huippumaiden kaatamisen, Poikola sanoo.
Poikola korostaa, että puolustuksen avainrooleissa olivat uudet pelaajat. Kun puolustus ei ollut riittävä selkäranka, vaikeat hetket muodostuivat pitkiksi. Esimerkiksi Australiaa vastaan Suomi hävisi toisella puolikkaalla reilun seitsemän minuutin pätkän pistein 9–27.
Japani käänsi puolessa neljänneksessä 63–73-tappiotilanteen 79–78-johdoksi, kun joukkue kamppaili voitosta Suomea vastaan päätösneljänneksellä. Saksa hyödynsi samaa karatessaan puoliaikatauon molemmin puolin Suomelta.
Poikola havainnollistaa, että jokaiselta pelaajalta vaaditaan hyvää puolustamista henkilökohtaisella tasolla, jotta joukkuepuolustus toimii. Nyt Suomen pelaajat hävisivät liikaa yksi vastaan yksi -tilanteita.
Hän nostaa esimerkkipelaajaksi 19-vuotiaan takamiehen Miro Littlen, josta Poikola povaa todella hyvää yksi vastaan yksi -puolustajaa. Okinawassa Little hävisi monenlaisia yksi-ykkösiä.
– Vastustajat rokottivat häntä korille leikkauksissa, yllättävissä suorissa ajoissa korille sekä screenitilanteissa, Poikola listaa.
Kokemus on mestarivalmentajan mukaan arvokas. Nuoret pelaajat oppivat, mikä on puolustajana oikea etäisyys maailman huipputason pelaajaan. Puolustajan on oltava tarpeeksi lähellä, mutta otettava oikealla hetkellä sopivasti etäisyyttä, ettei vastustaja kirmaa ohi.
– Seuraavassa turnauksessa Miro ei häviä noita tilanteita, vaan hän on pelaaja, joka niissä pysäyttää vastustajan, Poikola ennustaa.
Joukkuepuolustamisella oli hetkensä, sillä ajoittain myös Saksa oli hankaluuksissa Suomen puolustuksen kanssa.
– Parhaita joukkueita vastaan näkyi kuitenkin heti, kun yksi pelaaja oli hetkellisesti väärässä paikassa, Poikola kertaa.
3. Vääriä valintoja hyökkäyksessä
Puolustamisen ongelmat heijastuivat myös Suomen hyökkäyspeliin. Kun Suomi ei saanut pallonriistoja tai kontrolloituja puolustuslevypalloja, joukkue ei päässyt riittävästi nopeisiin hyökkäyksiin. Hidas hyökkääminen oli vaikeaa.
– Suomen oli todella vaikeaa löytää sitä juttuaan hyökkäyksessä, millä olisi jatkuvasti syntynyt etu vastustajaan nähden. Tämä näkyi flow'n puutteena, Poikola analysoi.
Kun rytmi puuttui, pelaajat tekivät vääriä valintoja lupaavissakin tilanteissa. Joukkue menetti edun, joka oli saatu luotua.
– Joko he yrittivät antaa koriin johtavaa syöttöä liian aikaisin helpon syötön sijaan, syöttivät vastustajan käsiin tai pysäyttivät pallon liikkeen, Poikola luettelee.
Samalla hän muistuttaa, että etenkin kahdessa viimeisessä pelissä, ja ajoittain myös Japania vastaan, Suomen hyökkäys rullasi. Joukkue sai aikaan pidempiä syöttöketjuja, kun vastustajan puolustus oli huonossa asemassa.
Poikola sanoo, että Suomen joukkueen taso määrittyy tulevaisuudessa kahden asian kautta.
– Ensimmäisenä, miten hyviksi pelaajiksi Little, Jantunen, Elias Valtonen ja Oliver Nkamhoua kehittyvät. Lisäksi on ratkaisevaa, löytyykö vaihtopelaajista riittävää laatua pitämään pelin tasoa yllä 40 minuuttia, Poikola pohtii.
Tässä MM-rupeamassa Suomelta ei löytynyt pelaajaa, joka olisi heikoilla hetkillä pystynyt ratkaisemaan yksilötaidollaan. Poikola sanoo, että aiemmin Petteri Koponen oli tämä pelaaja.
– Pallon pystyi heittämään ”Petskulle”, ja jotain syntyi.
Poikola uskoo, että Little voi tulevaisuudessa olla maajoukkueen takakentällä tällainen pelaaja. Taito-ominaisuudet ja fysiikka mahdollistavat nousun korkean tason pelaajaksi.
– Kisat osoittivat, miten tärkeää olisi, että takakentällä olisi joku, joka voi luoda tyhjästä, Poikola kertaa.
Hän uskoo pelaajien ja valmennuksen saaneen elintärkeää oppia MM-turnauksesta. Poikola painottaa, että joukkue olisi pelkästään tämän turnauskokemuksen pohjalta valmiimpi kohtaamaan Saksan ja Australian kaltaiset maat uudestaan.
Ensi kesänä Suomella on edessä karsintaturnaus Pariisin olympialaisiin. Poikola luottaa Susijengin tasonnostoon.
– Pelaajista esimerkiksi Miro ja Elias ovat lahjakkuuksia, joilla on edellytyksiä kehittyä nopeasti, Poikola arvioi.
