Maailmassa eletään nyt kaikkien aikojen vaalivuotta. EU:n parlamenttivaalien lisäksi vaaleja käydään vuoden 2024 aikana kymmenissä maissa. Peräti yli puolet maailman väestöstä voi äänestää vaaleissa kuluvana vuonna.
Tämä artikkeli kokoaa listan mis- ja disinformaation taktiikoista ja teemoista, joita vuoden aikana on todennäköisesti odotettavissa. Kun äänestäjät ovat tietoisia väärän tiedon levittäjien taktiikoista, he osaavat paremmin epäillä vastaan tulevaa harhaanjohtavaa tietoa.
1) Tekoälyllä tehdyt äänifeikit
Synteettistä ääntä tuottavia ohjelmia on kehitetty pitkään. Valheenpaljastaja ennakoi niiden läpimurtoa jo vuonna 2018, mutta tulokset kuulostivat pitkään robottimaisilta. Autenttisten kuuloisten synteettisten äänten luominen tuli kaikkien saataville vasta vuonna 2023. Sen mahdollisti generatiivisen tekoälyn läpimurto.
Esimerkiksi Open AI:n Voice Engine tarvitsee yhtiön omien sanojen mukaan vain 15 sekuntia jonkun puhetta luodakseen siitä synteettisen version. Yllättävintä tässä on se, että synteettinen ääni voidaan myös laittaa puhumaan lukuisilla eri kielillä.
Teknologia siis mahdollistaa aivan kenen tahansa ihmisen äänen nappaamisen koneääneksi, joka voi puhua mitä tahansa kieltä, jota alkuperäinen puhuja ei edes osaa.
Aiemmin uskottavimmat ääniväärennökset ovat kopioineet sellaisten henkilöiden ääniä, joiden puhetta on paljon saatavilla verkossa. Mitä lyhyempi pätkä puhetta riittää synteettisen äänen luomiseksi, sitä laajemmat mahdollisuudet huijareilla on.
Ääniväärennöksen kohteen ei enää tarvitse olla julkkis tai merkittävä poliitikko. Vaikkapa jonkun tuntemattoman, mutta tärkeässä asemassa olevan virkamiehen äänen väärentämisellä voi saada paljon harmia aikaan.
Open AI on vedonnut supervaalivuoteen eikä ole julkaissut ääniteknologiaansa yleiseen käyttöön disinformaation pelossa. Internetistä löytyy silti lukuisia muita palveluita, joilla äänifeikkejä voi tehdä jo nyt – ja niitä todella myös tehdään.
Vuoden 2023 aikana poliitisia ääniväärennöksiä havaittiin ainakin Slovakiassa, Britanniassa, Intiassa, Nigeriassa ja Sudanissa.
Esimerkki: Vain kaksi päivää ennen Slovakian parlamenttivaaleja sosiaalisessa mediassa alkoi levitä edistyspuolueen johtajan Michal Šimečkan ja sanomalehden toimittajan keskustelu siitä, miten ostaa romaneilta ääniä. Toisessa äänitteessä Šimečka sanoi tuplaavansa oluen hinnan, jos voittaisi vaalit.
Sekä puoluejohtajan että toimittajan äänet oli tehty tekoälyohjelmalla, mutta median oli vaikea puuttua asiaan, koska Slovakian vaalisääntöjen mukaan kaksi päivää ennen vaaleja vallitsee vaalihiljaisuus.
Faktantarkistajat tutkivat tallenteet Eleven Labs -firman työkalulla, joka tunnistaa yhtiön omalla ohjelmistolla tehdyt äänihuijaukset.
2) Tekoälykuvat ja -videot
Suuri osa visuaalisesta disinformaatiosta koostuu edelleen kontekstista irrotetuista, mutta sinänsä aidoista kuvista ja videoista. Nämä ovat siis kuvia ja videoita, joiden väitetään liittyvään tuoreisiin uutistapahtumiin, mutta ovat todellisuudessa aiemmin ja usein jopa kokonaan toisessa paikassa kuvattuja.
Kun ihmiset uskovat näinkin helppoja kikkoja, tekoälykuville ei ole toistaiseksi ollut kovin suurta tilausta poliittisessa disinformaatiokäytössä.
Esimerkiksi Ukrainan presidentistä Volodymyr Zelenskyista on tehty lukuisia deepfake-videoita, mutta ne ovat olleet huonosti tehtyjä ja epäuskottavia.
Usein feikkikuva onkin alun perin aito valokuva, mutta sitä on muokattu uusilla tekoälyyn pohjaavilla kuvanmuokkaustyökaluilla. Feikkikuvan ei siis suinkaan tarvitse olla kokonaan tekoälyllä luotu. Pienet muutokset riittävät, ja tulos on kokonaan tekoälyllä tehtyä kuvaa uskottavampi.
Generatiivista tekoälyä käyttävät kuvaohjelmat, kuten Midjourney tai Stable Diffusion, pystyvät kyllä luomaan varsin uskottavan näköisiä kuvia, joten on oikeastaan vain käyttäjien kekseliäisyydestä kiinni, koska jokin vaaleihin liittyvä feikkikuva nousee viraalihitiksi.
Yhdysvalloissa jotkut ovat luoneet tekoälykuvia Donald Trumpista kaulailemassa tummaihoisten kannattajien kanssa. Kuvien tarkoitus on ilmeisesti luoda mielikuvaa Trumpin suosiosta väestöryhmässä, joka on tosiasiassa valtaosin demokraattien puolella.
Esimerkki: Valtaosa deepfake-videoista on pornografiaa, ja tätä on alettu käyttää myös naispoliitikkoja vastaan.
24-vuotias Cara Hunter kampanjoi vuonna 2022 tullakseen valituksi Pohjois-Irlannin kansalliskokouksen jäseneksi, kun hänestä tehty deepfake-pornovideo alkoi levitä verkossa. Videon tarkoitus oli häpäistä hänet ja tuhota hänen poliittinen uskottavuutensa. Hunter tuli täpärästi valituksi, ja on tämän jälkeen puhunut julkisuudessa naispoliitikkoihin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä.
3) Entäs kun puolueet ja ehdokkaat tekevät sen itse?
Erityisen huolestuttava on skenaario, jossa vaikutusvaltaiset poliittiset toimijat ryhtyvät itse laajasti käyttämään deepfakeja viestinnässään. Mihin äänestäjä voi luottaa, jos puolueet ja ehdokkaat käyttävät tekoälyä joko rakentaaksestaan itsestään miellyttävämpiä tai vastustajistaan inhottavampia?
Ruotsidemokraattien johtaja Jimmie Åkesson ainakin haluaa kovasti tavoittaa arabiankielistä yleisöä. Puolue on tuottanut Åkessonista deepfake-videon, jossa puoluejohtaja puhuu omalla (tietenkin synteettisellä) äänellään arabiaa – kieltä, jota hän ei tiettävästi osaa.
Katsoin Googlen ja Metan mainosarkistoista, että puolue on myös halunnut ostaa arabiankielisille videoille näkyvyyttä.
Arabiankielinen Åkesson-video on kuitenkin vain käännös poliitikon alun perin ruotsiksi pitämästä puheesta. Se ei sisällä arabiankielisille yleisölle suunnattua erilaista viestiä.
Sen sijaan republikaanit Yhdysvalloissa ovat käyttäneet deepfake-kuvastoa mustamaalatakseen demokraattien presidenttiehdokasta ja istuvaa presidenttiä Joe Bideniä. Beat Biden -kampanjan video maalailee dystooppista kuvaa Joe Bidenin Yhdysvalloista. Aina välillä ruudun vasemmassa yläkulmassa näkyy haalea teksti, joka kertoo videon kuvien olevan täysin tekoälyllä tehtyjä.
Esimerkki: Toki ehdokas voi myös kohentaa omaa julkikuvaansa tekoälyavusteisesti. Mallia näytti Etelä-Korean nykyisen presidentin Yoon Suk-yeolin kampanjatiimi. Korealaiset nimittäin vaikuttivat pitävän Yoonia kuivakkaana vanhuksena, eikä hän herättänyt intoa äänestäjissä.
Kampanjatiimi keksi luoda ehdokkaasta deepfake-version, jonka kanssa äänestäjät saivat jutella chatissa. Kuinka ollakaan, deepfake-ehdokas olikin nuorekas, nokkela ja huumorintajuinen.
Yoon äänitti deepfake-versiotaan varten yli 3000 lauseen verran omaa puhettaan, mutta kampanjatiimi käsikirjoitti AI-Yoonin vastaukset.
4) Tuo hävisi! Minä voitin! Tuo huijasi!
Viimeistään Donald Trumpin varsin onnistuneen Stop the Steal -kampanjoinnin jälkeen väitteet vaalivilpistä ovat tulleet jäädäkseen. Noin kolmasosa yhdysvaltalaisista uskoo, että Joe Biden ei oikeasti voittanut Yhdysvaltain presidentinvaaleja vuonna 2020 – vaikka hän sai 7 miljoonaa ääntä enemmän kuin vastaehdokkaansa Trump. Republikaaneista noin kaksi kolmasosaa uskoo Trumpin väittämiin.
Vaalivilppiväittämillä on pitkät perinteet Yhdysvalloissa, ja ne toistuvat nykyään odotetusti lukuisien maiden vaaleissa. Suomessakin niitä on kuultu, mutta ne eivät ole levinneet kovin laajalle.
Disinformaation tuottajat iskevät muutenkin kiinni äänestysprosesseihin, kuten äänestyslippuihin, niiden säilytykseen tai laskentaan. Tarkoitus on kylvää epäluottamusta demokratiaan ja sen käytäntöihin.
Esimerkki: AFP tarkisti eduskuntavaalien aikaan levitetyn väitteen, jonka mukaan äänestyspaikoilla olisi käytössä lyijykyniä siksi, että äänestäjän kirjoittaman numeron voisi myöhemmin kumittaa ja kirjoittaa toisen numeron tilalle.
Väite ei pidä paikkaansa. Vaalipaikoilla saa käyttää monenlaisia kyniä, kuten lyijy- tai kuulakärkikyniä. Tussit on kielletty, koska numero voisi näkyä paperin läpi. Suomessa ei ole koskaan havaittu lyijykyniin liittyvää vaalivilppiä, ja muutenkin vaalivilppi on Suomessa äärimmäisen harvinaista.
5) Poliittisiin teemoihin liittyvä disinformaatio
Kuten yleensäkin mis- ja disinformaatiossa, ajankohtaiset poliittiset teemat ovat aina käyttökelpoisia. EU-parlamenttivaaleissa tällainen on itse Euroopan unioniin ja sen omaan lainsäädäntöön liittyvät huhut, vääristellyt tiedot ja suoranaiset valheet.
Eurooppalainen faktantarkistajien ja tutkijoiden yhteenliittymä EDMO (European Digital Media Observatory) on tarkkaillut eurooppalaista disinformaatiota kuukausittain vuoden 2023 toukokuusta lähtien.
EDMOn mukaan juuri EU-aiheinen disinformaatio nousi esille sen tuoreimmassa raportissa huhtikuulta 2023. EU:n toimintaan liittyvässä disinformaatiossa muun muassa väitettiin, että EU tai sen jäsenvaltiot olisivat sekaantuneet sotatoimiin Ukrainassa.
Hiljattain EDMO julkaisi tutkimuspaperin, joka käsittelee vuoden 2023 aikana Euroopassa käytyihin vaaleihin liittyvää disinformaatiota. Vaaleja oli yhteensä 13 kappaletta 12 maassa. Tutkimus tehtiin analysoimalla yli tuhat vaaleihin liittyvää faktantarkistusartikkelia. Raportti tunnisti neljä laajaa disinformaation pääteemaa: sota Ukrainassa, talous, ilmastonmuutos ja sosiaaliset kysymykset.
EDMOn listaus eurooppalaisen disinformaation teemoista käy hyvästä muistilapusta tämänkin vuoden vaaleihin:
– Äänestysprosessiin liittyvät asiat
– Sota Ukrainassa
– Ilmastonmuutos
– EU, sen instituutiot ja lait
– Talous (verotus, inflaatio, ruoan ja energian kriisit)
– Sukupuoleen (gender) sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin liittyvät asiat
– Maahanmuutto, pakolaiset sekä rasismia ja muukalaisvihaa levittävät harhaanjohtavat tarinat
– Uskonto
– Eliniänodote, terveys, covid-19
– Ulkomaan uutiset ja turvallisuusuhat
– Poliitikkojen nykyiset ja aiemmat kytkökset
Lähde: EDMO
Juttu on osa faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa käsittelevää Valheenpaljastaja-sarjaa, jota on julkaistu vuodesta 2015 lähtien. Lue ja kuuntele aiempia juttuja täältä.
