Pariisin olympialaiset Ylen kanavilla 26.7.–11.8. Siirry kisasivustolle tästä.
Lopen ampumaradalla käy kirpeän kylmä viima. Taivaalta putoaa välillä jopa muutama lumihiutale, vaikka eletään huhtikuun loppua.
Haulikkoradalta kuuluu huuto, terävä ”hap!”. Seuraa parin sekunnin hiljaisuus, sitten kova pamaus. Tämän jälkeen toinen ”hap”, jota tällä kertaa seuraa kaksi kovaa pamausta.
Huuto tulee skeet-ampuja Eetu Kallioisen suusta, pamaukset hänen haulikon laukauksista ja vaaleanpunainen pölypilvi osuvien haulien hajottamista savikiekoista.
26-vuotias Kallioinen on yksi maailman parhaista skeet-ampujista. Hän sijoittui edellisissä olympiakisoissa Tokiossa neljänneksi, ja voitti viime vuonna MM-hopeaa. Tänä kesänä hän on yksi Suomen suurimmista mitalitoivoista Pariisin olympialaisissa.
Mistä hap?
Ampumaradalla on niin kylmä, että Eetu Kallioinen ja maajoukkuekaverit Tommi Takanen ja Timi Vallioniemi joutuvat menemään sisälle lämmittelemään kierrosten välillä.
Skeetissä sarja koostuu viidestä 25 laukauksen kierroksesta, jotka ammutaan kahdeksasta ampumapaikasta. Savikiekkoja heitetään yksittäin tai tuplana, jolloin kaksi kyyhkystä singotaan ilmoille yhtä aikaa.
Ampuja pyytää kiekkoja selkeällä käskyllä, joka vaihtelee ampujittain. Vallioniemi huutaa ”joo”, Takasen ääntely kuulostaa ”aah”-huudahdukselta, Kallioisella se on ”hap’. Tarina olympiatoivon huudon takana osoittautuu epädramaattiseksi.
– Hap-huudosta on tullut tavallaan kutsuhuutoni savikiekoille.
– Se on jotain, joka on yksinkertaisesti kehittynyt vuosien varrella. Jokaisella on henkilökohtainen ilmaisu, kun hän pyytää kiekkoa. Minulle siitä on tullut ”hap”. Se tuntuu luonnolliselta ja on riittävän selkeä.
Onnistuminen ammunnassa vaatii muutakin kuin teknistä taitoa. Se vaatii henkistä voimaa ja kykyä keskittyä täysillä. Ampumakuplaan pääseminen, jossa mikään ympärillä ei häiritse suoritusta, vaatii rutiinia – ja ”hap”-huuto on osa Kallioisen rutiinia.
Puukivääristä haulikkoon
Eetu Kallioinen on harrastanut metsästystä ja ammuntaa lapsesta asti. Yhdessä isänsä Tero Kallioisen kanssa hän aloitti metsästyksen nelivuotiaana. Tero on niin ikään skeet-ampuja, ja Eetu matkusti usein lastenvaunuissa isänsä kilpailuihin.
Hän poimi pikkupoikana puuaseensa mukaan metsästys- ja kisaseikkailuihinsa. Puuase korvattiin pian oikealla haulikolla.
Vaikka suuri osa vuodesta kuluu kilpa-ammuntaan, metsästys on edelleen tärkeä osa Kallioisen elämää. Joka vuosi hän osallistuu riista- ja lintujahtiin kotonaan Lopella. Metsästyskausien välillä hän käy usein koiriensa kanssa metsälenkillä katsomassa metsästysmaita.
Hän näkee yhtäläisyyksiä metsästyksen ja kilpa-ammunnan välillä.
– Siinä on vähän sama tunne ja jännitys, kun odottaa saalista tai savikiekkoja. Tiedät, ettei ohilaukauksiin ole varaa.
Jos on yksi maailman parhaista skeet-ampujista, voisi olettaa, että saalis on Kallioisen seurassa taattu.
– Pidän itseäni varmana ampujana ja ammun harvoin ohi, joten sen puolesta olen hyvä metsästyskaveri, naurahtaa Kallioinen, jota kysymys hieman huvittaa.
– Harvoin kieltäydyn metsästyksestä, jos minua kysytään mukaan. Mutta toivottavasti seurani on tärkeämpää kuin tarkkuuteni.
Metsästys on nykyään Kallioisen tärkein harrastus, kun ammunnasta on käytännössä tullut hänen työnsä.
Totaalinen keskittyminen
Savikiekko toisensa jälkeen sinkoutuu ilmaan ja Kallioinen osuu lähes kaikkiin. Vuoden aikana ammutaan yli 50 000 laukausta, joista suurin osa on osumia.
Harjoituksissa kaikki menee rutiinilla, suoritus tulee selkärangasta opitun kaavan mukaan. Mutta treeneissä ammunta tapahtuu yleensä ilman paineita, ilman yleisöä, ilman odotuksia ja tulosvaatimuksia. Puhtaan sarjan ampuminen on paljon helpompaa harjoituksissa kuin kilpailuissa.
– Moni tekee sen virheen, että yrittää pärjätä paremmin kilpailuissa kuin treeneissä. Ei sinun tarvitse. Jos pystyt ampumaan 125 kiekkoa harjoituksissa, pystyt siihen myös kilpailussa vastaavalla suorituksella. Kyse on vain itseluottamuksesta.
– Mielen ja katseen on oltava sataprosenttisesti siinä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Kun pyydät kiekkoa, päässä ei saa pyöriä yhtään ylimääräistä ajatusta.
Skeet-ammunta on laji, jossa jokainen millisekunti häiriötekijää voi olla ero osumisen ja ohilaukauksen välillä. Siksi keskittyminen on yhtä tärkeää kuin fyysinen taito – ja vahvalla itseluottamuksella on helpompi saavuttaa täysi keskittyminen.
– Keskittyminen on minulle sitä, että pääsen omaan kuplaani. Keskityn täysin siihen, mitä teen, ja silmäni ja ajatukseni ovat vain tornissa, josta heittokone heittää savikiekkoja.
Kallioinen on kehittänyt henkilökohtaisen strategian tilanteesta selviytymiseen ja keskittymisen löytämiseen. Omaan ammuntaan valmistautuminen alkaa henkisesti edellisen ampujan suorittaessa omaa vuoroaan.
– Jotkut onnistuvat pysymään keskittyneinä koko kilpailun ajan. Minun kohdallani näin ei ole. Annan ajatusteni virrata vapaasti kierrosten välillä, mutta kun on minun vuoroni mennä ampumapaikalle, olen sataprosenttisesti keskittynyt.
Vaikeinta on Kallioisen mukaan kaiken ympärillä tapahtuvan poissulkeminen. Yleisön reaktioita ei saa kuunnella, eikä antaa yllättävien tapahtumien häiritä.
Keskiössä on flow-tilaan pääseminen. Eli tilanteeseen, että ammunta sujuu kuin treeneissä, eikä mielessä pyöri muuta kuin savikiekkoihin osuminen.
– Kun olet tuossa mielentilassa, kaikki tulee selkäytimestä, ja toistat vain sen, mitä olet tehnyt harjoitellessa. Menet vain siihen, suoritat ja osut kiekkoihin.
Mutta heti kun itseluottamuksesi alkaa hiipua tai ajatukset pyöriä seuraavan ampumasuorituksen ympärillä, epäonnistut väistämättä.
– Jos alan analysoida ammuntaa liikaa, keskityn helposti väärään asiaan.
Pahin vastustaja omassa päässä
Paineen alla suoriutuminen on asia, joka erottaa ampujat kilpailuissa toisistaan. Tässä on kyse itseluottamuksesta. Ja itseluottamusta Kallioiselta löytyy.
Itseluottamus ei ole ratkaisevaa vain keskittymiskyvyn kannalta. Ennen kaikkea sen puute näkyy suoraan tuloksissa.
– Pahin vastustaja on usein omassa päässä, Kallioinen sanoo.
Monien ihmisten voi olla hankala käsitellä paineita, joita heihin kohdistuu ulkopuolelta, tai paineita, joita omat odotukset luovat. Kallioiselle median käsittelemisestä on tullut osa kisaan valmistautumista.
– Ei pidä pelätä, että joku odottaa sinun menestyvän. Olen kääntänyt paineet positiivisiksi asioiksi. Minusta on kunnia, että joku pitää minua niin hyvänä, että odottaa minulta menestystä. He eivät ole vihamiehiä, vaan he haluavat minun menestyvän.
Olipa kilpailu kuinka suuri tai pieni tahansa, Kallioinen lähtee kisoihin aina samalla asenteella ja samalla tavoitteella. Hän on siellä voittaakseen.
– Pidän itseäni aika itsevarmana ampujana. Kun osallistun kilpailuihin, olen siellä osumassa kaikkiin kiekkoihin. Tiedän, miksi olen siellä ja mitä aion tehdä.
Tavoitteena olympiakulta
200 laukauksen ja yli neljän ampumaradalla vietetyn tunnin jälkeen Eetu Kallioinen alkaa olla viluissaan.
Vaikka sarjojen välissä on ollut tauko, hänen sormenpäänsä alkavat olla tunnottomia. Kylmyys on aiheuttanut myös sen, että savikiekkojen vaaleanpunainen värijauhe on alkanut irrota, ennen kuin heittokone on singonnut kiekot ilmaan.
Kesän tärkeimmässä kilpailussa, Pariisin olympialaisissa, olosuhteet tulevat olemaan täysin erilaiset.
– Menen sinne voittaakseni.
Kolmen vuoden takainen olympianelonen ja viime vuoden MM-hopeamitalisti lähtee Pariisiin yhtenä Suomen suurimmista mitaliehdokkaista.
– Jo lapsena, kun olin noin 10-vuotias ja ajoin pyörällä kouluun, haaveilin olympiakullan voittamisesta. Se on ollut mielessä aika pitkään.
Oli kyseessä sitten olympiafinaali tai kaveripiirin kisailu, jossa voittaja saa kupin kahvia, asenne on sama.
– Tiedän, että minulla on mahdollisuus voittaa, joten menen sinne ollakseni finaalin paras ja osumaan kaikkiin kiekkoihin. Lähden sinne voittaakseni.
