Suomessa ollaan nyt aivan uuden tiedon äärellä. Vuoden alusta alkaen kaikkien eduskuntaa ja ministeriöitä lobbaavien on pitänyt rekisteröityä kansalliseen avoimuusrekisteriin.
Rekisterin verkkopalvelusta kuka tahansa voi tarkistaa mikä organisaatio on huhti-kesäkuun aikana lobannut mitäkin kansanedustajaa, ministeriä, ministerin esikuntaa tai korkeaa virkamiestä ja missä asiassa.
Tämän Pohjoismaiden ensimmäisen avoimuusrekisterin ensimmäinen raportointikausi päättyi lauantaina.
Tieto lobbaamisesta Suomessa lisääntyy rekisterin kautta merkittävästi, arvioi akatemiatutkija Juho Vesa Helsingin yliopistosta.
– Kuka vaikuttaa ja mihin asioihin, keneen vaikutetaan ja millä tavoilla ja missä vaiheessa poliittisia prosesseja vaikuttamista tehdään, Vesa selventää.
Vesa on avoimuusrekisterin neuvottelukunnan jäsen ja häntä kuultiin lain valmisteluvaiheessa.
Vesa sanoo, että rekisterin kautta aikaisempaa näkyvämmäksi tulee esimerkiksi se, mitkä tahot vaikuttavat hallitusohjelmaneuvotteluissa. Kun ilmoituksia lobbauksesta alkaa kertyä, voidaan alkaa tarkastella myös esimerkiksi sitä, näkyvätkö eturyhmien näkemykset heidän lobbaamiensa kansanedustajien kannoissa tai hallituksen esityksissä.
Avoimuusrekisteri täydentää kuvaa suomalaisesta lobbauskentästä
Lobbarien tulee ilmoittaa vaikuttamistoiminnastaan puolivuosittain valtiontalouden tarkastusviraston rekisteriin. Kyse ei ole tapaamispäiväkirjasta, eli rekisteristä ei käy ilmi, montako kertaa tai milloin jokin toimija on tavannut vaikkapa ministeriä tai jotakin tiettyä virkamiestä.
Rekisterin tiedot vahvistavat muutamia tutkimuksessa havaittuja suomalaisen lobbauskentän piirteitä, Vesa sanoo. Esimerkiksi sen, että lobbareista aktiivisimpia ovat erilaiset etujärjestöt ja kansalaisjärjestöt sekä muutamat suuryritykset. Elinkeinoelämän etujärjestöt ovat yleisesti ottaen yrityksiä aktiivisempia lobbareita, Vesa sanoo.
Aiemmin pieni joukko eturyhmiä kytkettiin tiiviisti mukaan lainvalmisteluun komiteoiden ja työryhmien kautta. Nyt näiden sisäpiirin toimijoiden asema valmistelussa on muuttunut, mikä on lisännyt epävirallista vaikuttamista ja lobbarien määrää. VTV:n rekisteriin on ilmoittautunut yli 1 000 toimijaa.
UPM:llä on oma ilmoitustyökalu
Metsäyhtiö UPM-Kymmene Oyj:llä on kevään ja alkukesän aikana ollut paljon asiaa etenkin omistajaohjausministeri Anders Adlercreutzille (r.) ja kansanedustaja ja SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtmanille (sd.) sekä kansanedustaja Janne Jukkolalle (kok.).
Yhtiö on alkukevään ja kesän aikana pyrkinyt vaikuttamaan vihreiden, RKP:n, perussuomalaisten, SDP:n ja kokoomuksen kansanedustajiin. Virkakunnasta vaikuttamiskohteina ovat olleet työ- ja elinkeino-, ympäristö-, maa- ja metsätalous- ja valtiovarainministeriöt.
Kaikki nämä tiedot selviävät avoimuusrekisteristä.
Viestintäpäällikkö Tarja Pennanen UPM:stä kertoo, että yhtiössä on haluttu painaa ilmoituskynnys mahdollisimman alas.
– Voi olla, että sattuu olemaan yhteisillä juhlilla ja juttelee aluksi vaikkapa kansanedustajan kanssa niitä näitä, mutta sitten puhe saattaa siirtyä aiheeseen, joka koskee meidän päävaikuttamisaiheita. Kyllä se kuuluu silloin raportoinnin piiriin, Pennanen selventää käytäntöjä.
Hän toivoo, että avoimuuden lisäämisen ohella avoimuusrekisteri hälventäisi lobbaamiseen liitettyjä ennakkoluuloja. Hän kuvailee lobbausta ”tulkkaamiseksi”.
– Eli päättäjille lobbari tulkkaa sitä, miten sääntely-ympäristö ja tekeillä oleva sääntely vaikuttaa käytännössä meidän liiketoimintaan. Ja sitten taas yrityksen sisällä on tärkeä tulkata sitä, että mihin suuntaan sääntely on mahdollisesti menossa ja miten se meidän liiketoimintaan vaikuttaa.
Lobbarien pitää ilmoittaa vaikuttamisesta myös silloin, jos esimerkiksi kansanedustaja on lähestynyt lobbaria tiedustellakseen toimijan kantoja ja näkemyksiä.
UPM on rakentanut työntekijöilleen oman työkalun, johon jokainen vaikuttamistoimintaa tekevä jättää omat ilmoituksensa. Omasta järjestelmästä VTV:n järjestelmään ilmoitukset siirtää yhteiskuntasuhteiden tiimi.
Pienelle toimijalle hallinnollinen taakka on merkittävä
Lähes yhtä suurella aktiivisuudella on keväällä ollut liikkeellä Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry. Kuusi henkeä työllistävän ja 16 jäsenen etujärjestön vaikuttamistoimintaa hoitaa pääasiallisesti toimitusjohtaja Elina Ussa.
Kevään aikana FiCom on tavannut useassa digialaa koskevassa asiassa esimerkiksi työ- ja elinkeinoministerin valtiosihteeri Mika Nykästä ja pääministerin valtiosihteeri Risto Artjokea. Järjestö on tavannut ja pitänyt yhteyttä myös moniin virkamiehiin eri ministeriöissä ja eduskunnan kansliassa.
Ussa käy itse täyttämässä järjestönsä tiedot rekisteriin. Hallinnollinen taakka on ollut huomattava.
– Se työmäärä, joka siitä tuli, niin se on kohtuullisen kova pienelle järjestölle, jossa on aika rajatut resurssit ja mahdollisuudet hankkia ulkopuolista apua esimerkiksi rekisterin ylläpitoon sisäisesti, Ussa sanoo.
Ussa toivoo, että avoimuusrekisteri tuottaa toivottua lisäarvoa, jotta etenkin pienten järjestöjen ilmoittamiseen käyttämä aika ja resurssit eivät valu hukkaan. Avoimuusrekisterilain valmisteluvaiheessa järjestöt kantoivat huolta etenkin hallinnollisen taakan kasvusta.
Viranomainen: On maineriski olla ilmoittamatta lobbaustaan
Valtiontalouden tarkastusviraston valvontapäällikkö Jonna Carlson kertoo, että virastossa pyritään vähentämään hallinnollista taakkaa.
VTV:n tehtävänä on valvoa sitä, että kaikki laissa mainittu vaikuttamistoiminta tulee kirjatuksi rekisteriin. Helppoa se ei ole.
– Vaikuttamistoimintaa voi jäädä rekisterin ulkopuolelle oikeastaan kahdella tapaa. Joko niin, että joku ei rekisteröidy ja silti harjoittaa vaikuttamistoimintaa tai sitten niin, että joku, joka on siellä rekisterissä, niin raportoi jotenkin vajaasti toimistaan.
Carlsonin mukaan toimijoille on valtava maineriski olla ilmoittamatta lobbausta. Virasto voi lain mukaan asettaa laiminlyöjille uhkasakon.
Vaikuttamista menee myös rekisterin ohi
Tällaisenaan avoimuusrekisteri ei kerro kaikkea Suomessa tapahtuvasta lobbaamisesta.
Pienimuotoista vaikuttamista eli käytännössä alle kuutta yhteydenottokertaa vuodessa ei tarvitse ilmoittaa rekisteriin.
Lisäksi kuntiin, hyvinvointialueisiin tai valtion virastoihin kohdistuvaa vaikuttamistoimintaa ei nykylainsäädännön mukaan tarvitse ilmoittaa. Akatemiatutkija Juho Vesa kertoo, että virastot itse halusivat osaksi rekisteriä, mutta valmistelussa ne tiputettiin pois.
– Virastot toimeenpanevat lainsäädäntöä ja siihen voi kohdistua vaikuttamisintressiä. Virastot ja kunnat tekevät myös julkisia hankintoja ja siellä voi olla yrityksillä intressi vaikuttaa siihen, että sitten hankittaisiin tältä yritykseltä jotain, Vesa sanoo.
Suomen suurlähetystöt ulkomailla jätettiin myös sääntelyn ulkopuolelle.
Europarlamenttivaaleihin liittyviä merkintöjä tarkastellessaan Vesa havaitsi, että muihin ehdokkaisiin kuin niihin, jotka ovat istuvia kansanedustajia, kohdistuva vaikuttaminen jää rekisterin ulkopuolelle. Sama koskee kaikkia muitakin vaaleja.
Rekisteri ilmentää vain epävirallista vaikuttamista eli lobbaamista. Eri toimijat pyrkivät vaikuttamaan päätöksentekoon myös virallisia reittejä, eli esimerkiksi antamalla lausunnon hallituksen esitykseen tai osallistumalla työryhmiin. Näitä tietoja ei löydä avoimuusrekisteristä.
Eduskuntakäsittelyssä lakiin lisättiin lausuma, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että avoimuusrekisterilain soveltamisalan laajentamista seurataan ja arvioidaan. Jatkossa siis myös kuntiin, alueisiin ja virastoihin kohdistuvasta vaikuttamisesta saattaa joutua raportoimaan.
Lisäksi vuodesta 2026 alkaen toimijoiden on ilmoitettava taloudelliset tiedot vaikuttamistoiminnastaan. Viimeistään silloin saamme tietää lisää myös siitä, mitkä toimijat laittavat eniten rahaa näkemystensä edistämiseen ja voiko rahalla saada äänensä kuuluviin.
