Antin kanssa

Juttu on julkaistu alun perin 3.11.2024.

– Pyysit, että tullaan johonkin minulle merkitykselliseen paikkaan.

Antti Pennanen istuu laiturilla ja katselee peilityyntä Ahvenistonjärveä. Rannalla olevan rakennuksen seinään on kiinnitetty tuttu symboli.

Täällä miteltiin vuoden 1952 olympialaisten nykyaikainen viisiottelu. Ratsastus, miekkailu, ammunta, uinti ja maastojuoksu.

– Korkean vaatimustason huippu-urheilu, jossa saan olla mukana. Nuo olympiarenkaat tuolla muistuttavat siitä. Ja sitten kun katsoo tätä maisemaa… Vettä ja luontoa, niin täällä on myös se toinen puoli, eli itsestä huolehtiminen ja hyvinvointi. Ne kaksi ovat täällä tasapainossa.

Itsestä huolehtiminen ja hyvinvointi. Niistä Pennanen puhuu mielellään. Hän kertoo olleensa aina kiinnostunut psykologiasta.

– Mutta kyllä se sitten lähti omista vastoinkäymisistäni.

Pennanen palaa ajatuksissaan reilut kymmenen vuotta taaksepäin. Silloin hän sai potkut Helsingin IFK:n apuvalmentajan paikalta.

– Elämässä tapahtui silloin paljon asioita. Olin menestynyt HPK:n nuorissa hyvin, mutta sitten IFK:ssa huomasinkin, monen asian summana, että tuli hankala paikka. Ei oikein ollut enää reittiä eteenpäin. Piti hakea ammattiapua.

Pennanen kiittelee vuolaasti IFK:n tuon ajan nokkamiehiä, Jukka Valtasta ja Tom Nybondasia, jotka ohjasivat Pennasen hakemaan apua ongelmiinsa.

Terapiaan

– Menin ensimmäiseen tapaamiseen ja sanoin, että ”tee minusta parempi valmentaja”.

– Motiivini oli se, että auta minua, niin pystyn auttamaan sitten pelaajia. Sen ekan tunnin jälkeen olikin vähän toinen ääni kellossa. Aika nopeasti ilmoitettiin, että kyllä me lähdetään tutkimaan tota sun maailmaa, sun tunnemaailmaa ja sun ajattelua.

Tunnettu jääkiekkovalmentaja voi nykyään puhua avoimesti kokemistaan vastoinkäymisistä ja ammattiapuun turvautumisesta. Vuonna 2013 vaikeista ja henkilökohtaisista asioista useimmiten vaiettiin.

– Ei niistä puhuttu. Sitä tehtiin vähän ovien takana. Tiedän, että monet huippuvalmentajat käyttävät jollain tavalla ulkopuolisia toimijoita. Mutta siihen aikaan siitä ei puhuttu.

Pennanen sai apua ongelmiinsa. Vaikeista asioista puhuminen tuntui helpottavalta ja samaan aikaan koukuttavalta.

– Kun ymmärtää vähän lisää itsestään, se tuntuu hyvältä. Totta kai siellä on ollut myös kipeitä asioita kohdattavana.

Siitä alkoi Pennasen oma tutkimusmatka, joka jatkuu edelleen.

Terapeutiksi

Pennanen, 45, on saavuttanut valmentajana paljon.

Suomen mestaruus HPK:ssa 2019, MM-kulta Leijonien apuvalmentajana samana keväänä, nuorten maailmanmestaruus Jukka Jalosen rinnalla kotikisoissa 2016. Ja kaksi Mestiksen mestaruutta (2015 ja 2016).

Häntä on suitsutettu Suomi-kiekon uudeksi kultasormeksi ja pelin ylivertaiseksi ekspertiksi. Pennanen tietää olleensa pelin edelläkävijä, yksi Meidän pelin pääarkkitehdeista. Sillä pelillä Leijonat vuoli toistuvasti kultaa.

Pennanen halusi kuitenkin löytää itsestään muutakin.

– Tuli sellainen kutsumus kehittää itseäni. Oliko siinä se, että peli ja pelaaminen olivat tietyllä tavalla… En nyt sano, että pelattu loppuun, mutta olin kuitenkin meidän peliä kehittämässä silloin, kun se tuli. Valmentajuuteni oli paljon sen ympärillä.

– Mietin, että kuuluuhan tähän valmentamiseen paljon muutakin. Mitä se voisi olla? Ensin siihen tuli johtamiseen liittyviä asioita. Sitten mietin, että vitsit, olisiko tässä vielä jotain muuta.

Se jokin muu tarkoitti Pennaselle kouluttautumista terapeutiksi.

– Viiden vuoden opinnot päättyivät nyt keväällä. Tein päättötyöni päätöksenteosta.

Tuore Leijonien päävalmentaja on vastavalmistunut Ihminen tavattavissa -terapeutti. Koulutusohjelman on perustanut Tommy Hellsten, kirjailija, terapeutti ja teologi.

”Ihminen tavattavissa -terapiakoulutus on kohtaamistaitoihin valmentava ammatillinen lisäkoulutus, josta valmistuneet voivat toimia terapeutin ammatissa. Koulutuksesta hyötyvät henkilöt, jotka käyttävät ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitoja työyhteisössään”, kerrotaan koulutusohjelman nettisivuilla.

Antti Pennanen voi siis toimia terapeuttina. Ajanvaraus Pennaselle ei kuitenkaan nyt onnistu. Antin kanssa -sivustolla kerrotaan, että ”tällä hetkellä ei ole mahdollista ottaa uusia asiakkaita”.

– Se ovi sulkeutui toistaiseksi siihen. Ei ole nyt sellaista intoa ja paloa. Oli antoisat, mutta myös raskaat viisi vuotta.

Miksi se ovi sulkeutui?

– No opintojen puolesta sulkeutui. Eikä tällä hetkellä ole terapiatyöhönkään tarvetta. Opintoihin kuului sitä työtä 100 tuntia, ne on tehty. Ja nautin niistä. Niin, miksi se ovi sulkeutui… Varmaan siinäkin on monta syytä. Tällä hetkellä ei ole siihen tarvetta.

Suurin syy lienee Pennasen päätyö, Leijonat. Olisi kieltämättä kutkuttava ajatus varata terapia-aika Leijonien päävalmentajalta.

Valmentaja vai terapeutti?

– Huomasin viime vuosien aikana, että roolit menivät välillä vähän sekaisin. Ja niinhän se ei voi olla. Valmentaja on valmentaja ja terapeutti on terapeutti. Terapeutilla on eettinen vastuu ja rajoitteita. Nyt sen suhteen on parempi ymmärrys. Olen jääkiekkojoukkueessa jääkiekkovalmentaja.

Voisi kuvitella, että terapeuttiopinnoista on kuitenkin jotain hyötyä lätkäjoukkueen valmentamisessa?

– Toki se näkyy varmasti vuorovaikutuksessa, kun olen ihmisten kanssa. Ja varmasti pystyy joissain keskusteluissa jotain auttamaankin. Valmentajan tehtäviin kuuluu vuorovaikutus pelaajien ja muiden valmentajien kanssa. Siinä se näkyy, että minulla on tällainen tausta.

Pennanen pysähtyy hetkeksi miettimään.

– Ja se näkyy myös siinä, miten pystyn olemaan ja toimimaan itseni kanssa. Stressiä ja painetta tulee. Miten pystyn tunnistamaan itsessäni eri käyttäytymismalleja? Sellaisia, joita en halua käyttää. Vaan pyrkiä toimimaan vähän kypsemmällä tavalla.

Seesteinen, rauhallinen, positiivinen. Kohtelias ja hyväntuulinen. Itseään koko ajan kriittisesti tarkasteleva.

Sellainen vaikutelma Pennasesta tulee. Viimekeväinen kättelykohu tuntuu tämän maiseman ympäröimänä todella kaukaiselta.

”Antti Pennasen temppu nostatti raivon”, ”Oliko Antti Pennasen teko halpamainen?”, otsikot kirkuivat, kun Ilvestä valmentanut Pennanen jätti pudotuspelitappion jälkeen vastustajat kättelemättä.

Miten näet nuo viime kevään tapahtumat nyt?

– Kaukaisena.

Mitä kättelykohu sinulle opetti?

– Ei mitään yhtä yksittäistä asiaa. Opin laajasti. Opin itsestäni henkilönä ja valmentajana. Ja opin myös muista...

Paineet

Leijonien päävalmentajan paineet ovat moninkertaiset liigavalmentajan työhön verrattuna. Kiekkohullu kansa seuraa herkeämättä maajoukkuetta. Ja odottaa aina menestystä.

Miten käsittelet paineita, joita nykyiseen työhösi automaattisesti kuuluu?

– Nopeassa tilanteessa erilaisilla tekniikoilla. Jos haluat ihan konkreettisia esimerkkejä, niin mindfulness on auttanut minua, muun muassa erilaiset hengitysharjoitteet.

Pennanen keksii heti käytännön esimerkin nopeasti tulevasta painetilanteesta.

– Jokaisella isällä ja äidillä saattaa olla kokemus siitä, kun on aamukiireessä lasten kanssa ja on hirveä hässäkkä ympärillä, meinaa mennä hermot.

– Jos siinä hetkessä ehtii hengittää muutaman kerran, saa enemmän vaihtoehtoja valita, millä tavalla toimii. Toki edelleenkin voi valita sen, että nyt perkele tuohon suuntaan. Mutta ehkä on muitakin vaihtoehtoja. Se on se, joka toimii nopeassa stressitilanteessa.

Kun paineiden purkamiseen on riittävästi aikaa, Pennasen löytää todennäköisesti Ahvenistonjärveltä.

– Tietenkin tällaisessa miljöössä oleminen auttaa. Ja se, että lähellä on ystäviä, joiden kanssa pystyy jakamaan asioita ja juttelemaan. Ja myös ammattilaisia, jotka pystyvät auttamaan.

Terapia ja terapiatyö ovat opettaneet ennen kaikkea itsetuntemusta.

– Tunnistan itsessäni niitä stressi- ja painereaktioita. Siellä on vihamielisyyttä ja ylimielisyyttä, välinpitämättömyyttä ja vetäytymistä. Mutta se auttaa, että olen niistä tietoinen.

Palautetta tulee, se on varmaa. Jos Leijonat ei menesty, Pennanen saa kuorma-autollisen lokaa niskaansa. Hän kertoo oppineensa jotain olennaista palautteen vastaanottamisessa.

– Kun joku antaa palautetta työstäsi, kuuntele ymmärtääksesi häntä, älä työtäsi. ihmiset kertovat palautetta antaessaan myös itsestään, ja palaute tulee usein esimerkiksi heidän omista motiiveistaan ja elämänkatsomuksestaan käsin.

Kuka on Antti Pennanen?

– Mä mietinkin, että tuleeko toi kysymys… Että minkälainen olen. Siis minkälainen olen valmentajana vai muuten?

Sekä että. Ihmisenä.

– No jos lähden valmentajasta. Kuten sanoin, olen joskus ollut varmasti pelissä Suomen parhaita. Se polku on kulkenut hämeenlinnalaisen pelikulttuurin läpi. Siellä on ollut paljon loistavia ihmisiä ympärillä keskustelemassa.

Pennanen pysähtyy taas pohtimaan.

– Uskon, että sen verran on vettä virrannut, että nykyään en ole enää missään superhyvä. Suomesta löytyy paljon parempia moneen valmentamisen osa-alueeseen. Mutta kokonaisuus on minulla laajentunut todella paljon. Työkalupakista löytyy enemmän keinoja kuin vain se peli ja pelin opettaminen.

Entä sitten ihmisenä, minkälainen on Antti Pennanen?

– Ihan tavallinen ihminen. Touhutaan menemään arkea.

Mitä sinulle tarkoittaa tavallinen ihminen?

– Niin, mitä se tarkoittaa? No siellä on niitä omia kipukohtia, heikkouksia ja kasvun paikkoja. Ja sitten myös vahvuuksia ja luonteenpiirteitä, joissa on hyvä.

– Ammattiin liittyvät tietysti myös kunnianhimo ja intohimo. Niitä yritän toteuttaa ja kehittää. Pyrin elämään aika tavallista elämää tämän kaiken muun ulkopuolella.

Pystyykö Leijonien valmentaja elämään tavallista elämää?

– No ei pysty. Sen kanssa pitää oppia elämään.

Jotain, kenties paljonkin, Pennasesta kertoo, että hän haluaa aktiivisesti puhua julkisuudessa myös sellaisista asioista, jotka eivät suoraan liity hänen työhönsä jääkiekkovalmentajana.

Viime aikoina hän on nostanut julkiseen keskusteluun huolensa lasten liikkumattomuudesta.

– Se tulee lasteni kautta. Olen ollut viitisen vuotta heidän harrastuksissaan mukana ja nähnyt tosi läheltä lasten maailmaa. Isyyden kautta ne asiat ovat tulleet lähelle.

Taustalla on halu vaikuttaa yhteiskunnan epäkohtiin.

– Vallasta en ole kiinnostunut, vaan vaikuttamisesta. Jos pystyy tästä paikasta vähän vaikuttamaan, että lasten liikkumattomuuteen ja mielenterveysasioihin kiinnitetään enemmän huomiota, niin sehän on meidän aikuisten tehtävä.

Jalosen saappaat

Pennanen on hypännyt monen mielestä mahdottomaan paikkaan. Hänen edeltäjänsä ja hyvä ystävänsä, Jukka Jalonen, voitti Leijonissa kaiken mahdollisen. Ja vielä vähän päälle.

– Ihan mieletön valmentaja, Jukka. Loistava ura, joka vaan jatkuu. Ja hyvä niin. Mutta itselleni on tärkeämpää, että yritän luoda omat saappaani. Ne Jukan saappaat ovat sen verran isot, että niitä ei kannata yrittää täyttää, vaan luoda omat saappaat.

Minkälaiset ne Antti Pennasen saappaat on?

– No sen tulee Jussi näkemään. Ja muutkin.

Pennanen purskahtaa nauruun. Mutta vakavoituu nopeasti.

– Kun globaalia jääkiekkoa ja sen kehitystä katsoo, kehittymiselle on varmasti paikkansa. Ruotsi, Tšekki, Sveitsi, Pohjois-Amerikka, ne menevät kovaa vauhtia eteenpäin. Siinä yritetään pysyä mukana.

– Se avaa mahdollisuuden luoda niitä omia saappaita. Ne on varmaan meidän yhteiset leijonasaappaat, koko joukkueen ja valmennuksen saappaat, joita tässä yritetään luoda. Olen yksi osa sitä. Ollaan vasta alkutaipaleella.

Leijonissa Pennanen on matkan alussa. Mutta miltä hänen oma tutkimusmatkansa näyttää?

Pennanen on toiminut valmentajana yli puolet elämästään. Ja valmistunut sinä aikana myös terapeutiksi.

Miten olet muuttunut siitä hetkestä, kun menit terapiaan potkut saaneena nuorena valmentajana?

– Hyvä kysymys. Samalla ihan valtavan iso kysymys… Hyvin eri mies olen nyt kuin olin silloin. Suhde moneen asiaan, ajatukseen ja tunteeseen on muuttunut. Ja toivottavasti muuttuu tästä eteenpäinkin. Että viidentoista vuoden päästä olisi vielä erilaisempi mies kuin nyt.

Parempi?

– Pitää määritellä, mitä tarkoittaa parempi.