Neljä maailmanmestaruutta, 31 rankingturnausvoittoa ja toiseksi eniten maksimibreikkejä historiassa.
Snookermestari John Higgins, 49, on nähnyt pitkällä ammattilaisurallaan lähes kaiken.
Syyskuun alussa skotti joutui Pariisissa uuden tilanteen eteen palatessaan kotiin Saudi-Arabian turnauksesta.
– Istuin kahvilassa Charles de Gaullen lentokentällä. Katsoin ulos ikkunasta ja ajattelin, voi luoja. Skotlannissa sataa paljon, mutten ollut koskaan nähnyt vastaavaa, Higgins kertoo Yle Urheilulle.
Snookerpelaajat joutuvat matkustaessaan panemaan keppinsä lentokoneen ruumaan. Peruspituudeltaan 147 senttiä pitkä peliväline kulkee keppisalkussa, joka upotetaan urheiluvälineiden kuten suksien kuljettamiseen käytettävään, vahvasta muovista tehtyyn tuubiin.
Monsuunitason sade piiskasi lentokenttää koko Higginsin kolme tuntia kestäneen välilaskun ajan. Keppiä suojannut tuubi oli oletettavasti pitkään ulkoilmassa, kun sitä siirrettiin muiden matkatavaroiden kanssa Saudi-lennolta Edinburghin-koneeseen.
Kotonaan Higginsiä odotti snookerpelaajan painajainen.
– Kun otin kepin ulos suksituubista, se oli pilalla. Vesi oli imeytynyt tuubin ja keppisalkun läpi keppiin ja tuhonnut sen.
Ensimmäinen kerta
Vuodesta 1992 ammattilaisena pelanneelle Higginsille kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun hänen keppinsä hajosi.
Täysin poikkeuksellista kepin rikkoutuminen ei ole ammattilaisten keskuudessa. Seitsenkertaisen maailmanmestarin, Higginsin maanmiehen Stephen Hendryn keppi katkesi matkatavaroiden käsittelyssä, kun Hendry oli palaamassa kotiin Bangkokin turnauksesta vuonna 2003.
Snookerpelaajat eivät ole saaneet kuljettaa keppiään käsimatkatavaroissa sitten vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen. Ammattilaisista ainakin Matthew Selt ja Anthony Hamilton ovat kokeneet saman kuin Hendry ja Higgins.
Muita läheltä piti -tilanteita on ollut useita.
– Keppini kärki oli kerran 15 senttiä keppisalkun ulkopuolella, kun salkku tuli matkatavarahihnaa pitkin, Suomen ainoa ammattilaispelaaja Robin Hull muistelee.
Hullia ja Higginsiä yhdistää paitsi pitkä ura samoissa snookerympyröissä myös Helsingin Messukeskuksessa 25. tammikuuta järjestettävä näytösotteluiden tapahtuma. Siinä Higgins kohtaa pitkäaikaisen kilpakumppaninsa, seitsenkertaisen maailmanmestarin Ronnie O'Sullivanin. Hull on yksi tapahtuman järjestäjistä.
– Rakastan pelata O'Sullivania vastaan. Hän on briljantti taituri, jonka kanssa olen pelannut kymmeniä unohtumattomia otteluita, Higgins sanoo.
Higginsin ja O'Sullivanin kohtaamiset ovat lajiväen keskuudessa odotettuja kamppailuja. Pelkästään ammattilaiskisojen finaaleja on kertynyt 18 kappaletta vuodesta 1995.
Ensimmäinen finaali vuoden 1995 Mastersissa päättyi O'Sullivanin 9–3-voittoon. Tulevana sunnuntaina kaksikko kohtaa samaisen klassikkoturnauksen avauskierroksella Lontoon Alexandra Palacessa, jossa O'Sullivan juhli viime vuonna kahdeksatta mestaruuttaan.
O'Sullivan voitti ensimmäisen MM-tittelinsä vuonna 2001. Tuolloin hän kaatoi finaalissa Higginsin erin 18–14.
Mastersin finaaleissa kaksikko on kohdannut kolmesti. O'Sullivan voitti vuosina 1995 ja 2005. Higgins oli parempi vuonna 2006.
Higgins ja O'Sullivan ovat kohdanneet MM-kisoissa kuudesti. Voitot ovat tasan 3–3.
Higgins kaatoi O'Sullivanin Champion of Champions -turnauksen finaalissa vuonna 2016. O'Sullivan johtaa kaksikon finaalikohtaamisia voitoin 10–8.
Kun 18 finaalin päälle lasketaan O'Sullivanin ja Higginsin kohtaamiset välierissä ja puolivälierissä, legendat ovat ottaneet toisistaan mittaa turnausten loppuvaiheessa huimat 58 kertaa.
– Lajissamme on useita kaksinkamppailupareja, mutten usko, että mikään muu parivaljakko pääsee enää vastaaviin lukuihin kuin minä ja O'Sullivan, Higgins sanoo.
Hurja kolmikko
Kun tarkastellaan snookerin historiaa, O'Sullivanin ja Higginsin kanssa puheisiin liitetään yleensä aina walesilaistähti Mark Williams.
Vuonna 1975 syntynyt kolmikko on kuulunut lajin kantaviin voimiin jo 1990-luvun alusta. Snookerturnausten aateliin luetaan kolme Britanniassa järjestettävää turnausta: MM-kisat, The Masters ja UK Championship.
Näistä Triple Crown -nimellä kulkevista turnauksista kolmikko on haalinut hulppeat 39 pystiä, joista O'Sullivan on voittanut ennätykselliset 23. Higginsillä mestaruuksia on yhdeksän ja Williamsilla seitsemän.
O'Sullivan pääsi ensimmäisenä voiton makuun valloittamalla UK Championshipin vuonna 1993. Tätä seurasi edellä mainittu Mastersin voitto vuonna 1995. Higgins oli kuitenkin kolmikosta ensimmäinen, joka pääsi nostamaan MM-pyttyä. Tämä tapahtui vuonna 1998.
– Muistan, kuinka pussitin viimeisen mustan pallon, halasin Keniä (finaalivastustaja Ken Doherty), käännyin ja näin isäni seisomassa edessäni. Sen jälkeen vaimoni tuli halaamaan minua. En koskaan unohda sitä tunnetta, kun unelmani kävi toteen, Higgins kertoo.
Higginsin neljästä maailmanmestaruudesta viimeisin on vuodelta 2011. Mestaruus erosi aiemmista isosti, sillä tuolloin hänen isänsä oli siirtynyt vastikään ajasta ikuisuuteen.
– Olen aina priorisoinut perheeni snookerin edelle. Snooker on ollut minulle unelma-ammatti, joka on kohdellut minua hyvin. Työ tulee kuitenkin aina perheen jälkeen, kolmen lapsen isä sanoo.
Eri reittiä
O'Sullivan, Higgins ja Williams ovat hallinneet snookerareenoita samalla aikakaudella, mutta heidän polkunsa menestykseen ovat kulkeneet hyvin erilaisia reittejä.
O'Sullivan ja Williams ovat vuosien saatossa puhuneet ulkopuolisen avun merkityksestä ja käyttäneet useita valmentajia.
Sen sijaan Higginsillä ei ole koskaan ollut valmentajaa.
– Kaikki kunnia Ronnielle ja Markille, että he pyrkivät alati etsimään peliinsä uusia asioita. Olen kuitenkin sellainen luonne, että minulle on tärkeää olla omien ajatusteni kanssa, luottaa valitsemaani prosessiin ja tapaani pelata snookeria.
– Jokainen on yksilö. En ole ehkä nauttinut valmentajien seurasta niin, että olisin luottanut pelini heidän käsiinsä. On silti mahdollista, että kokeilen valmentajan hyödyntämistä tulevaisuudessa, Higgins sanoo.
Käsittelee tappiot autossa
Kuten ansioluettelo osoittaa, Higginsin valinta on kantanut hedelmää. Viime vuosien tulokset ovat kuitenkin antaneet aihetta pohtia keinoja, joilla mestaruuksien kannalta ratkaisevat prosentit kääntyisivät skotin puolelle.
Higginsin tuorein titteli on vuodelta 2021, jolloin hän murskasi O'Sullivanin erin 10–3 Players Chaimpionship -turnauksen finaalissa.
Tämän jälkeen hän on ollut eri turnausten finaaleissa peräti viidesti häviävänä osapuolena: kertaalleen Mark Allenille, Mark Selbylle ja Luca Brecelille sekä kahdesti Neil Robertsonille. Tappioista kolme on tullut katkaisuerässä.
Higginsin ikätovereista Williams tunnetaan pelaajana, jolla on kyky sulattaa tappio välittömästi. Higgins ei laske itseään samaan kategoriaan.
Joulukuussa hän hävisi uudella kepillään maailmanlistan ykköspelaajalle, englantilaiselle Judd Trumpille, suurturnaus UK Championshipissä katkerasti 5–6.
– Kun pakkasin hotellihuoneessa laukkuni ja nousin autoon, olin kymmenen minuuttia tunteiden vallassa ja mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin.
Higgins kertoo käsittelevänsä tappiot kotimatkalla, koska ei halua viedä työnsä rasituksia perheensä käsiteltäviksi.
– Käyn kahvilla ajaessani kotiin, ja tauon jälkeen en ajattele enää ottelua – oli se sitten päättynyt hyvin tai huonosti. Sisimmässäni ajattelen joskus, etten voita otteluita ja turnauksia vanhaan malliin, koska niiden merkitys ei ole elämässäni enää yhtä suuri kuin ennen.
– 1–2 prosentin puuttuminen voi olla ratkaiseva ero voiton ja tappion välillä, Higgins sanoo.
Tason huima nousu
Snookerin ammattilaisympyrät ovat muuttuneet rajusti Higginsin 33 vuotta kestäneellä uralla.
Kilpailun taso on nykyisin laajempi kuin aikana, jolloin O'Sullivan ja Higgins ottivat ensi askeleitaan ammattilaisina kaudella 1992–1993.
Tuolloin kaikki halukkaat pelaajat pystyivät ostamaan ammattilaislisenssin ja karsimaan paikoista parrasvaloissa.
O'Sullivan voitti debyyttikaudellaan 76 karsintaottelustaan peräti 74. Se on ennätys, jonka rikkominen ei ole enää mahdollista. Myös Higginsin ensimmäisen ammattilaiskauden tilastot ovat koskemattomia: 64 voittoa 78:sta. Williamsin debyyttilukemat olivat 59 voittoa ja 14 tappiota.
1990-luvun alussa taso oli niin kirjava, että valtaosassa karsintakierroksista kolmikko antoi vastustajilleen kyytiä. Nykyisin kuka tahansa 128 ammattilaisesta voi lyödä karsinnoissa kenet tahansa.
– Vaikka moni turnausvoittaja on edelleen sama, kiertueen taso on uskomaton. Voin sanoa käsi sydämellä, että aloittaessani uraani vain kymmenen pelaajaa oli unelmieni esteenä. Nykyisin 30–50 pelaajaa voi juhlia viikon päätteeksi turnauksen voittoa. Sen vuoksi nuorten on huomattavasti vaikeampaa lyödä läpi kuin nuoruudessani, Higgins sanoo.
Suuri voitto edelleen tähtäimessä
Vaikka viime vuodet eivät ole tuoneet Higginsille menestystä aiempien vuosien tapaan, hän kokee yhä olevansa mukana kamppailussa lajin suurimmista titteleistä.
Mestarin mukaan artikkelin alussa kerrotussa epäonnisessa keppiepisodissa saattoi olla hopeareunus. Higgins kertoo pelanneensa viime vuosina tipillä – kepin nahasta tehty kärkiosa, jolla valkoista palloa lyödään – joka oli kooltaan kymmenen millimetriä.
– Käytin isompia tippejä, koska koin, ettei kykyni tähdätä ollut enää entisensä veroinen. Kymmenen millin tippi oli snookeriin kuitenkin aivan liian iso. Nyt olen palannut tippeihin, jotka ovat 9,4–9,5-millisiä.
– Koen, että minulla on edelleen annettavaa snookerille. Pelaan ajoittain erittäin hyvin, mutta tasoni on vain heitellyt liikaa, syyskuussa British Openin finaaliin uudella kepillään yltänyt ja siellä erin 5–10 Selbylle hävinnyt Higgins sanoo.
