Tammikuinen harmaa aamu on ulkona loskainen ja märkä. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä seiväshyppääjä Elina Lampelalle, joka polkee kuntopyörää Liikuntamyllyssä katsellen hölkkääjiä juoksuradan varrella.
Lampelan työ tapahtuu talvisin sisällä, missä olosuhteet ovat muuttumattomat. Alkamassa on jokakeskiviikkoinen telinevoimisteluharjoitus, jota seuraamaan saapuu valmentaja Rauli Pudas.
Pudas laittaa kaiken valmiiksi Lampelalle, joka edellisenä kesänä ylsi uransa parhaisiin suorituksiin. Tilastoihin kirjattiin neljäs sija EM-kisoista ja paikka olympiafinaalissa.
Harjoitus alkaa kropan aktivoinnin ja venyttelyn jälkeen renkailta.
– Elina ei välttämättä edes itse vielä tiedä, miten hyvässä kunnossa on, Rauli kuiskaa vaivihkaa Elinan kuulematta.
Pudas on kaivanut valtavan potentiaalin Lampelasta esiin. Naisen parhaat tulokset syntyivät viime kesänä. 27-vuotias Lampela on hiipinyt hiljaa kohti naisten seiväshypyn kärkeä ja viime vuonna taso vakiintui 450:n korkeuksiin.
Kaiken taustalla on ollut kaksikon tiivis yhteistyö. Pudas antaa eläkepäivistään yli 20 tuntia viikossa seiväshypylle. Hän on mukana oikeastaan kaikissa Lampelan harjoituksissa. Sen päälle vielä analysointi- ja suunnittelutyö kotona.
– Haluan auttaa urheilijaa ja koen tämän mielekkääksi. Enhän tätä muuten tekisi. Olisin lopettanut jo 40 vuotta sitten. Tykkään touhuta nuorten kanssa ja haluan auttaa. Jos urheilija tekee täysillä, minäkin teen täysillä, Pudas painottaa.
Kaksikon välinen luottamus on syntynyt nimenomaan siitä, että Pudas on paikalla aina. Vain jotkut kilpailut saattavat jäädä väliin ja silloin valmentajana ohjeita antaa lajivastaava, Wilma Murron valmentaja Jarno Koivunen.
Yhteistyö alkoi neljä vuotta sitten, kun Lampela muutti Oulusta pääkaupunkiseudulle sekä opintojen että lajin perässä. Ennen Pudasta Lampelaa valmensi australialaislähtöinen Steve Rippon.
– Elina teki täällä Liikuntamyllyssä tekniikkaharjoitusta. Vaikka hän oli Steven valmennuksessa, minua pyydettiin katsomaan joitain treenejä. Silloin Elina kysyi minulta, voisiko hän hypätä joskus viisi metriä? Vastasin, että voit, mutta se vaatii kehittymistä ja monen asian muutosta. Edelleen olen sitä mieltä, että se on mahdollista, Pudas sanoo.
– Raulin myötä olen alkanut oppia, että voi myös kuunnella itseään, ettei aina tarvitse suorittaa ohjelmaa, jos ei jaksa. Ja että joka kisassa ei voi tehdä ennätystä. Aina ei voi eikä tarvitse onnistua. Viime kesänä teemana oli, että yritän nauttia kisaamisesta, koska minulla se menee helposti suorittamisen puolelle, Lampela avaa.
Kunnianhimoa ja luottamusta
Telinevoimistelu on tärkeä osa seiväshypyn oheisharjoitteita. Lampela siirtyy erilaisten käsilläseisomisharjoitusten jälkeen rekkiä kohti. Repustaan hän kaivaa syvän siniset, aivan tavalliset villalapaset.
Mummon neulomat lapaset ovat kulkeneet mukana yli 10 vuotta.
Lapasten ympärille kiinnitetään remmit, joiden varassa Lampela pysyy rekillä.
Lapaset puolestaan helpottavat pyörimistä ja suojaavat kämmeniä. Iho ei saa mennä rikki.
Harjoituksissa on joutunut voittamaan myös pelkonsa, Lampela sanoo.
Valmentajasta ja valmennettavasta saa sellaisen kuvan, että he ovat varsin erilaisia keskenään ja juuri siksi homma toimii. Lampelan suojana on rauhallinen, mutta positiivisella tavalla eteenpäin katsova Pudas.
– Kunnioitan Raulia todella paljon. Monesti joutuu itse tekemään ne virheet, että oivaltaa jonkun tietyn asian, mutta luotan Rauliin sataprosenttisesti. Hänellä on niin paljon oivalluksia ja oppeja, joita minulla ei vielä ole.
– Ehkä olen oppinut Elinan kanssa eniten itsehillintää. On tilanteita, joissa joudun menemään hetkeksi pois, koska jos sanon jotain, se vain pahentaa tilannetta. Annan tilanteen rauhoittua ensin. Elina vaatii itseltään paljon ja myös minulta paljon, Pudas painottaa.
Lampela sanoo Raulin olevan varsin ekstrovertti ja kova puhumaan, mutta heissä on myös paljon samaa – ennen kaikkea kunnianhimo.
– Kun kaksi vierasta lyödään yhteen, niin ottaa se aikansa, ennen kuin oppii toisen tuntemaan, Rauli pohtii.
– Luottamus tulee tekemisen kautta. Ja onnistumisten tietenkin, Elina sanoo.
– Vaikka ollaan ihan eri ikäisiä, ollaan päämäärähakuisia molemmat. Pyrimme tekemään seiväshypyn eteen kaiken, Elina jatkaa.
Vahva fysiikka
Lampelaa kuvaillaan fysiikaltaan vahvaksi. Hän ei juuri hauiksiaan pullistele, mutta juuri ylävartalon voima näkyy kaikessa tekemisessä.
Pudas ehdottaa, että Lampela kiipeää köyttä pitkin kattoon kymmenellä käsivedolla. Lampela pudistelee vähän päätään, mutta tekee työtä käskettyä.
– No niin, laskitko, sehän meni kymmenellä, Pudas sanoo ilahtuneena, mutta ei lainkaan yllättyneenä.
Köyttä pitää kiivetä myös alas. Katonrajasta ei voi vain hypätä, koska metrejä maahan on ainakin kymmenen. Paksukaan patja ei riittäisi pehmentämään pudotusta.
– No joo, meni ehkä kymmenellä, mutta hyppäsin aika ylös ennen kuin aloin kiivetä, Lampela hönkäisee vastauksen hieman suoritustaan vähätellen.
Köysiharjoituksen päätteeksi Lampela kiipeää katonrajaan jalat edellä, pää alaspäin. Muille asento saattaisi olla outo, seiväshyppääjälle luonnollinen.
Kaikesta huokuu, että Lampelan fyysiset ominaisuudet ovat korkealla tasolla, mutta laji vaatii paljon muutakin kuin fysiikkaa. Se vaatii myös rohkeutta ja henkistä vahvuutta.
Henkinen voima
Henkinen vahvuus oli koetuksella erityisesti viime keväänä. Kun hyppääminen hallikaudella piti saada kohdalleen, alkoivat ongelmat. Taustalla oli väsymystä ja talvesta tuli hankala. Lampelan mukaan kyse ei varsinaisesti ollut hyppykammosta, vaan epävarmuudesta, joka nousi pintaan.
– Treenikausi lähti nihkeästi liikkeelle ja tuli vähän negatiivinen kierre, jota ei vaan osannut katkaista tarpeeksi ajoissa. Kun huonoja treenejä tulee monta peräkkäin, itseluottamus murentuu pikkuhiljaa, ja se on tosi vaikea saada stopattua, Lampela kertaa.
– Se oli varmasti rankin vuosi. Siksi hallikausikin jätettiin väliin. Kolme neljä vuotta sitten minulla ei olisi ollut hajuakaan, miten tämä korjataan. Pikkuhiljaa on opittu ja nyt on selkeät systeemit, Pudas sanoo.
Kausina 2016–2019 Lampelalla oli täydellinen lukko hyppäämisessä. Tällä kertaa hän pystyi hyppäämään pienemmillä seipäillä ja matalammilla otteilla, mutta kun käteen asetettiin kisaseiväs, ei homma enää toiminut.
– Kyse ei ollut tekniikasta, vaan pitkään vauhtiin luottamisesta. Alkuun Elina pystyi hyppäämään pienelle patjalle täydellä vauhdilla. Kun eteen tuli oikea patja, kaikki tyssäsi. Kyllä meitä myös kiukutti ja turhautti. Tilanne väsytti molempia, Pudas kertoo.
Kevät 2024 näyttäytyy jälkeenpäin hurjana, sillä kaksi viikkoa ennen Rooman EM-kisoja Lampela ei ollut hypännyt yhtään täysivauhtista hyppyä.
Kun tilanne laukesi, Lampela selvitti karsinnan ja sijoittui EM-finaalissa neljänneksi. Pari kuukautta myöhemmin Lampela hyppäsi olympiafinaalissa.
Haastattelupäivän aikana Pudas palaa vaikeisiin hetkiin useita kertoja – herkistyykin. Tuntuu, että vasta jälkeenpäin kaksikko on ymmärtänyt, miten tiukassa paikassa hyppääjä oli.
– Olen tyytyväinen Elinan puolesta, että vaikeuksista huolimatta hän silti onnistui. Hänen ei enää tarvitse todistaa mitään kenellekään, Pudas muistelee viime kesää.
Urheilija oppii elämään asian kanssa, koska hyppykammon tuomat vaikutukset eivät varsinaisesti katoa koskaan.
Yksi avaintekijöistä onkin ollut hyppyharjoitusten vähentäminen vain kertaan viikossa. Hyppyharjoitus vaatii Lampelalta niin paljon keskittymistä, että kokonaiskuorma kasvaa helposti liian suureksi, jos treeni tehdään kahdesti lyhyen ajan sisällä.
Uudet korkeudet ovat tavoitteena ja jo lähellä, mutta otekorkeutta pitäisi ensin nostaa. Lampela hyppää jo nyt enemmän yli oman otteen kuin Wilma Murto, mutta otekorkeutta ylipäätään on Murtoa reilusti vähemmän.
Myös otekorkeus liittyy ongelmiin hyppäämisessä. Lampela tekee noston, kun on siihen valmis. Tärkeintä on antaa aikaa.
– Minä teen päätökset, milloin mennään pidempään vauhtiin ja milloin vaihdan seipään. Vaikka joku seiväs olisi löysä ja me molemmat tiedämme sen, on minun otettava ensin helpot hypyt, ettei tarvitse puristaa ja miettiä, onnistuuko hyppy ollenkaan, Lampela kertoo.
– Ottaisin vain paineita siitä, jos valmentaja kehottaisi vaikkapa nostamaan otetta, enkä olisi siihen valmis.
Edessä on jälleen tärkeä arvokisakesä. Tokion MM-kilpailut käydään poikkeuksellisen myöhään, syyskuun puolivälistä alkaen. Mielessä on parantaa viime kesän tuloksia, mutta ensin edessä on hallikausi. Talvi oli sujunut lähes täydellisesti ennen joulua sattunutta takareisivammaa.
Pudasta pieni takapakki harmittaa, koska hommat olivat niin älyttömän hyvin mallillaan. Valmentajaparina he ovat kuitenkin menneet yli pahemmastakin. Viisi metriä on tulevaisuudessakin kaksikolle hieno haamuraja – eikä lainkaan mahdoton.
Perjantaina Lampela hyppäsi Ranskassa halliennätyksensä 460. Ulkona hypätty ennätys on 463 viime kesän alusta.
