Korkeasaaren eläintarhassa 11 vuotta asuneen amurintiikeri Tamurin lopettaminen on herättänyt laajasti keskustelua sosiaalisessa mediassa.
Korkeasaari tiedotti lopettamispäätöksestä torstaina.
Saksasta on keväällä saapumassa uusi nuorempi amurintiikeriuros, jonka eläintarha toivoo lisääntyvän Tamurin jälkeläisen, Odeya-naaraan kanssa. Tamur ja uusi tulokas olisivat Korkeasaaren mukaan joutuneet kiistelemään reviiristä.
Lopettamispäätöstä kritisoi muun muassa eläin- ja ympäristöetiikan dosentti Elisa Aaltola Turun yliopistosta.
– Tarhaoloissa amurintiikeri voi elää jopa 25-vuotiaaksi. Tamur saattoi siis olla vasta elämänsä puolivälissä. Päätös tehtiin, jotta saadaan uusia suloisia pentuja ihmisten pällisteltäväksi, Aaltola sanoo.
Korkeasaaren eläintenhoidon ja suojelun johtaja Nina Trontin mukaan päätös tehtiin sekä yksilön, Tamurin, että koko amurintiikerin lajin parhaaksi. Hän kiistää, että syynä olisi ollut talous.
– Korkeasaari on säätiö, joka ei tavoittele voittoja, vaan kerää rahoja luonnonsuojeluun. Pennuilla rahan hankkiminen ei ole lainkaan toimintatapamme, Trontti vastaa.
Miksi Tamur lopetettiin?
Amurintiikeri on luonnollisessa elinympäristössään vaarassa kadota. Sama ei Trontin mukaan saa tapahtua tarhaoloissa, koska laji voisi kuolla sukupuuttoon.
Luonnonvaraisissa amurintiikereissä on jo havaittu heikentynyttä geenipoolia.
– Meidän tehtävämme on huolehtia, että laji säilyy geneettisesti monimuotoisena edes tarhaoloissa.
Dosentti Aaltola katsoo asiaa enemmän tiikerin yksilöllisestä näkökulmasta. Hän vastustaa koko eläintarhaamisen ajatusta.
– Tamurin olisi pitänyt voida elää elämänsä loppuun Korkeasaaressa. Tiikeri oli persoonallinen yksilö. Se tapettiin, jotta vankeuteen voidaan tuoda lisää pentuja.
Trontin mukaan amurintiikeri on iäkäs jo kymmenvuotiaana ja luonnossa urokset harvoin selviävät tätä vanhemmaksi. Tarhassa iän vääristyminen luonnottoman pitkäksi ei ole hyväksi eläimen hyvinvoinnille.
Korkeasaari edistää Trontin mukaan amurintiikereiden suojelua sekä genetiikan osalta mutta myös keräämällä varoja suojeluun.
Olisiko Tamurin voinut siirtää toiseen paikkaan?
Korkeasaaren mukaan Tamurille ei ollut toista vaihtoehtoista paikkaa tarjolla Korkeasaaressa.
Olisiko siirto toiseen eläintarhaan ollut mahdollinen, Nina Trontti?
– Iäkkäälle eläimelle siirto uuteen paikkaan voi olla äärimmäisen stressaavaa. Käsityksemme mukaan hyvä, lyhyempi elämä tutussa tarhassa on parempi kuin pitkä elämä toisessa tarhassa rankan siirtokokemuksen jälkeen.
Trontin mukaan tarhaeläimen hyvä elämä ei välttämättä tarkoita luonnollista kuolemaa mahdollisimman vanhana. Loppuajan elämä voi olla kivuliasta tai muutoin kuormittavaa.
– Kun lopetettu eläin tutkitaan, todella usein ilmenee, että tällä on ollut terveysvaivoja, joiden vuoksi lopetuspäätöstä olisi voinut harkita jopa aiemmin.
Dosentti Elisa Aaltola toivoisi, että keskustelu tapahtuneesta painottuisi siihen, toteutuuko eläintarhojen väittämä lajinsuojelu tarhoissa lainkaan, sillä eläintarhat eivät ole eläinten luonnollinen elinympäristö.
Lajisuojelun pitäisi Aaltolan mukaan tapahtua lähinnä eläimen omissa luonnonoloissa.
Mitä Tamurille nyt tapahtuu?
Nyt Tamur siirtyy Helsingin yliopistolle ruumiinavaukseen ja tutkittavaksi. Tämän jälkeen luuranko siirretään Helsingin luonnontieteelliseen keskusmuseoon.
– Museo päättää itse, miten ja missä muodossa ottavat Tamurin kokoelmiinsa.
Tamurin lopettaminen on Trontin mukaan ottanut lujille myös Korkeasaaren eläintenhoitajien kohdalla.
– Tilanne on raskas etenkin hoitajille, jotka ovat nähneet Tamuria joka päivä.
