Porkkalanniemen päässä on karu ja tuulinen saari, jonne ei ole asiaa kuin armeijalla ja lintuharrastajilla.
Saaren laella seisoo Suomen toiseksi vanhin majakka. Se varjeli uskollisesti merenkulkijoita Porkkalan vaarallisilla vesillä jo vuodesta 1800 alkaen, kunnes lyhty sammui lopullisesti viime vuosisadan alussa.
Vanha majakka rakennettiin jo Ruotsin vallan aikana, jolloin Rönnskärin ohi kulki vilkas merireitti Tallinnaan. Saarella poltettiin merkkitulia jo 1600-luvulla.
Tätä nykyä saari kuuluu Puolustusvoimille, eikä sinne saa rantautua ilman lupaa.
Aamun ilma on seesteinen, ja majakan juurelta voi erottaa selvästi Tallinnan televisiotornin.
Rönnskär on maamme uloimpia kiviä ennen Viron rannikkoa. Matkaa Tallinnan edustan Naissaareen on vain 37 kilometriä. Antti Miettunen-Nordström piirtää lintujen muuttoreittiä karttaan sormellaan.
Paikka on juuri täydellinen lintuasemalle, sillä Suomenlahden ylittäneet muuttolinnut laskeutuvat usein lepäämään ensimmäiselle paikalle kuivaa maata.
Pääsimme tutustumaan suljetun saaren lintuasemaan huhtikuisena aamuna, keskellä kiivainta kevätmuuttoa.
Lintuharrastaja Antti Miettunen-Nordström ja Malla-koira ovat viettäneet saaressa nyt kahdeksan päivää. Sinä aikana lintuja on rengastettu noin 130.
Aamu alkaa ennen linnunlaulua, jotta verkot saadaan viritettyä eri puolille saarta. Sitten vain odotellaan.
Juotuamme kahvit lintuaseman tuvassa, lähdemme verkkokierrokselle. Verkkoon on haksahtanut heti vähän harvinaisempi saalis: hemppo.
Hemppo ei usein jää verkkoon, koska se on niin sanotusti paikallisia, ja osaa välttää vieraat pyydykset tutuilla kotikulmilla.
Onnen lintu, punarinta
Muuttolinnut sen sijaan haksahtavat helpommin. Tähän aikaan vuodesta näiden saarten valtalaji on punarinta.
Vilkkaimpina päivinä, kun virtaukset osuvat juuri kohdilleen, voidaan saarella rengastaa yli 200 punarintaa.
Rönnskärillä linnut viettävät päivän tai pari, syövät itsensä kylläiseksi sen mukaan, miten ravintoa on tarjolla ja jatkavat sitten sisämaahan pesimään kuusimetsiin.
Punarinta on yksi Suomen runsaslukuisimmista linnuista ja tätä nykyä yleinen Lappia myöten.
Punarinta onkin iloinen poikkeus, sillä jo kolmasosa Suomessa pesivistä lintulajeista on uhanalaisia.
Punarintaa on pidetty ilmastonmuutoksesta hyötyvänä lajina. Lämpimien syksyjen ansiosta lintu ehtii munia kaksi poikuetta kesässä ja talvehtii Etelä-Suomessa yhä useammin.
Ilmastonmuutos kuitenkin lisää sään ääri-ilmiöitä. Esimerkiksi vuonna 2024 koetun takatalven kaltaiset huhtikuiset lumi- ja pakkasjaksot voivat tappaa suurissa määrin pohjoiseen jo ennättäneitä punarintoja.
Runsaudestaan huolimatta keskellä kevätmuuttoakin tulee hiljaisia aamuja, jolloin lintu ei käy pyydykseen.
Silloin Miettunen-Nordström vetää kikkapussista uuden tempun: provokaation.
Punarinnan runsastuminen kertoo myös Suomen metsien rakennemuutoksesta.
Koska laji suosii kuusikkoja, kertoo kasvava kanta sen, minkä tilastotkin: Suomi kuusittuu – jopa liikaa, sanovat metsäammattilaiset.
Keski- ja Etelä-Suomessa jopa 70–80 prosenttia istutetuista taimista on kuusta. Punarinta kiittää, mutta niin kiittävät myös tuholaiset, kuten kirjanpainajat.
Kevään muutossa rikottiin ennätyksiä
Monet hyönteissyöjät saapuivat tänä vuonna Suomeen ennätysaikaisin.
Huhtikuun puolivälissä päälle osuivat viikonlopun ajaksi t-paitakelit, ja lämpötila nousi ajankohdalle poikkeuksellisesti paikoin yli 20 asteen.
– Se oli sellainen lämmin rysäys. Kun ollaan ulkosaaristossa, sitä ei huomaa: meri on kylmä ja koko ajan tuulee, mutta Tallinnassa oli 24 astetta lämpöä. Vaikka ajatellaan, että on Suomen ja Baltian linnut, niin ei sieltä Virosta kauaa tänne tule, jos haluaa tulla, Miettunen-Nordström sanoo.
Hyvin koulutettu Malla-koira seuraa lintujen tutkimista tarkkaavaistesti, mutta sopivan välimatkan päästä. Pian alkaa haahkojen pesintä, eikä Mallakaan pääse enää jalottelemaan vapaana saarella.
Lämpöaalto houkutteli erityisesti hyönteissyöjiä ylittämään Suomenlahden.
– Huhtikuun puolivälissä näin aikaisimmat ensimmäiset tällä saarella havaitut pensastaskut, leppälinnut ja räystäspääskyt, Miettunen-Nordström kertoo.
Miettunen-Nordströmin havainnot ovat linjassa lintujärjestö BirdLife Suomen muuttotilastojen kanssa.
Kaikkia edellä mainittuja lintuja havaittiin huhtikuussa moninkertaisesti enemmän kuin yleensä – räystäspääskyjä peräti kymmenkertaisesti edelliseen huippuvuoteen 2013 verrattuna.
Miettunen-Nordström siirtää paperivihkoon tekemänsä havainnot Luonnontieteellisen keskusmuseon sähköiseen tietokantaan. Satojen lintuharrastajien havainnoista syntyy vankka tietopohja tutkimukseen.
Muuttojen aikaistumisessa on lajikohtaisia eroja, mutta Miettunen-Nordströmin mukaan pitkän ajan trendi on selvä: muutot aikaistuvat.
Lintuasemalla on nähty lajien nousu ja tuho
Vaikka Rönnskär on vaatimaton saari, jonka kävelee ympäri puolessa tunnissa, on sen ja lintuaseman historia värikäs.
Rönnskärin saarella toimi luotseja jo 1600-luvulta lähtien, ja aikojen saatossa saarelle muodostui oma pieni yhdyskuntansa. Parhaimmillaan saarella asui jopa 70 henkeä, ja siellä oli myös koulu lapsille.
Sotien jälkeen, Porkkalan parenteesin eli vuokra-ajan aikaan, saari oli Neuvostoliiton miehittämä. Pian parenteesin loputtua, vuonna 1961 aloitti toimintansa lintuasema.
Yli 60 vuoden ajan ”Rönski” on tuottanut tieteelle tärkeää aineistoa. Saarella on vuosien aikana havaittu satoja lintulajeja: nähty lajien hiipuminen kohti sukupuuttoa – ja toisten, kuten merikotkan pelastuminen kadon partaalta.
Rengastuskierroksen jälkeen keitämme jälleen kahvit ja lintuaseman väki muistelee erikoisimpia sattumuksia vuosien varrelta.
Yksi sellainen oli, kun naarasmetso, koppelo, hyppäsi mantereelta vahingossa veneen kyytiin.
Lintu laivattiin Rönnskärille, rengastettiin, ja niin kirjoihin saatiin jälleen yksi puumerkki lisää.
Meidän aikamme saarella on ohi, mutta Miettunen-Nordström jää Mallan kanssa kiikaroimaan muuttolintuja. Kiireisimpinä rengastuspäivinä moiselle ei ole aikaa.
