Elle Myllykoski ja Aleksi Valtanen tekevät voimaharjoittelua seinäjokelaisella salilla, jonne lapset ovat myös tervetulleita.
Lapset, kolmevuotias Hanne ja kaksivuotias Lauri, tulevatkin mielellään mukaan. Tämä helpottaa vanhempien treenaamista.
Pikkulapsiarjen keskelläkin treenikertoja onnistutaan järjestämään viikossa 4–6. Välillä treeni voi olla pyöräretki lasten kanssa tai vaikka työmatka juosten.
He asuvat Etelä-Pohjanmaalla, jossa on tutkimusten mukaan eniten ylipainoisia ja lihavia. Maakunnan väestön sairastavuuskin on korkea.
Etelä-Pohjanmaalla myös lasten ylipaino on valitettavan yleistä.
Lukujärjestys koko viikoksi
Myllykoski ja Valtanen pyrkivät pitämään yllä omaa kuntoaan ja kasvattamaan samalla lapsiaan liikunnalliseen elämään.
Kummallakin on ihan tavallinen liikuntatausta. Myllykoski on ammatiltaan lääkäri, joten hän tietää liikkumisen ja terveellisen syömisen merkityksen.
Heidän salaisuutensa on suunnitelmallisuus.
– Tehdään lukujärjestys koko viikoksi, milloin treenataan, mitä syödään ja milloin esimerkiksi voidaan mennä pyörällä tai juosten paikasta toiseen, kertoo Elle Myllykoski.
– Samalla kun suunnitellaan viikko-ohjelma, tehdään valmiiksi isot satsit ruokaa. Että se on mahdollisimman helppoa, säestää puoliso Aleksi Valtanen.
Perhe syö ”tavallista ruokaa”, eikä herkkuja ole kielletty.
– Joustavuus on tärkeää, että pystyy pitämään tällaisen elämäntavan. Se ei ole mitään ehdotonta, muistuttaa Myllykoski.
Hankaliakin päiviä on
Lapsiperhearki on joskus kaaosta, kiirettä ja kiukuttelua. Näin on myös Valtasen ja Myllykosken perheessä. Aina ei jaksa tai huvita.
– Jos joskus on vähän hankalampi päivä, sitten leikitään lasten kanssa. Ei ole tärkeintä, että saa optimaalisen parhaan treenin, vaan joskus riittää, että tulee tänne (salille). Lasten ehdoilla kuitenkin, sanoo Aleksi Valtanen.
Se tarkoittaa sitä, että välillä leikitään lasten kanssa oman treenin lomassa.
Monesti jaksamista auttaa yksinkertainen kikka:
– Pitää vaan pitää huoli, että lapset ovat syöneet. Ja salilla on mukana evästä.
Kumpikin lapsista on ollut vauvasta asti mukana salilla. Isompi saattaa jo tehdä jotain liikkeitä mukana.
Paineita lasten näkymisestä
Aleksi Valtanen kertoo kokeneensa myös paineita siitä, miten omat lapset näkyvät ja kuuluvat.
– Ajattelin, että aiheutanko harmia tai häiriötä muille tai ajatteleeko joku niin. Itse kuitenkin ajattelen, jos näen lapset jonkun mukana harrastuksissa, että onpa siistiä, hän sanoo.
Hän pitää tärkeänä sitä, että uskalletaan ottaa lapset mukaan ja kokeilla erilaisia lajeja heidän kanssaan.
– Vaikka he välillä itkevät ja voivat olla hankalia, niin siitä ei tarvitse ottaa paineita, hän toivoo.
Samaa sanoo Elle Myllykoski, joka toivoo yhteiskunnalta myös myönteisempää asennetta lapsia kohtaan.
– Pitäisi olla enemmän tällaisia paikkoja, jonne voit ottaa lapset treeneihin mukaan. Lapset saavat näkyä ja olla mukana aikuisten harrastuksissa.
Muutenkin yhteiskunnassa pitäisi hänen mielestään helpottaa arjen valintoja kohti terveellisempiä vaihtoehtoja.
– Enemmän porkkanaa kuin keppiä. Ja että se olisi taloudellisesti mahdollista.
Tehdään yhdessä
Myllykoski ja Valtanen kannustavat muita kokeilemaan eri liikuntamuotoja ja lajeja lasten kanssa.
Oman treenin ei myöskään aina tarvitse kestää tuntia tai paria, vaan joskus varttikin on parempi kuin ei mitään.
– Se hyvä olo, mikä siitä tulee, auttaa jaksamaan. Koska näiden kanssa on joskus aikamoista arjen pyörittämistä, sanoo Myllykoski.
Valtanen myös nostaa esiin tärkeän seikan.
– Se, että tehdään yhdessä. Jos vain toinen meistä treenaisi, olisi varmasti erilaista. Kun on hankalia hetkiä, toisesta saa myös tukea, miettii Valtanen.
