Urheilumanagereita pidetään portinvartijoina, taustapiruina, urheilijan tukena ja turvana. He ovat yleensä niitä, jotka vastaavat urheilijan taustoista ja taloudesta, sopimusneuvotteluista tai mediayhteyksistä.
Tehtävänkuva on laaja, ja taloustilanteen ollessa haastava voisi kuvitella, ettei urheilumanagerin tehtävä olisi kovinkaan houkutteleva. Näin ei kuitenkaan ole. Tämä huomattiin alkukesästä, kun Haaga-Heliassa avattiin haku elokuussa alkaneeseen urheilumanageroinnin osaaja -koulutukseen.
Koulutuksen 25 henkilön kiintiö tuli täyteen puolessatoista viikossa. Paikkoja lisättiin viisi, mutta nekin menivät päivissä. Jonossa on toistakymmentä ihmistä, joiden toivotaan tulevan seuraavaan, tammikuussa alkavaan koulutukseen.
Pitkään Suomen urheilumanagereiden yhdistyksessä toiminut toiminnanjohtaja Atte Varsta tiesi, että koulutukselle on kysyntää, mutta silti kiinnostus yllätti. Varsta toimii Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa yrittäjyyden lehtorina ja koulutuksen vastuuopettajana. Koulutuksen sisältöä on suunniteltu yhteistyössä yhdistyksen kanssa.
– Aina kysyntä ja tarve eivät kulje käsi kädessä. On paljon pitkän linjan managereita, jotka ovat alalle oppineet ja kouluttautuneet, mutta haluamme yhtenäistää tätä manageroinnin ammattia, Varsta kertoo.
Alan yhtenäistämistä
Monelle managerille toimenkuva on muodostunut sen mukaan, mitä he ovat osanneet tehdä, eikä välttämättä sen mukaan mitä pitäisi osata tehdä. Koulutuksella pyritään yhtenäistämään alaa ja opettamaan tietyt perusasiat. Lisäksi koulutuksessa opetetaan tapahtumien järjestämistä ja vastuullista seuratoimintaa.
Urheilumanagerin peruskoulutuksen voi opiskella Suomen urheiluopistolla Vierumäellä ja saada siitä ensiaskeleet alalle. Haaga-Helian korkea-asteen koulutuksella pyritään keskittymään urheilun ja urheilijan kaupallistamiseen ja tuotteistamiseen, joka tällä hetkellä on rahoituksen näkökulmasta kaikkein olennaisinta.
Manageroitava on Oy urheilija Ab, jonka liiketoimintaa manageri toimitusjohtajana vie eteenpäin. Managerin peruspakettiin kuuluvat niin myyntitaidot, sosiaalisen median osaaminen, markkinointi kuin urheilijapolun rakentaminen ammattilaisuutta kohti.
Varstan mukaan Suomessa urheilu ja huippu-urheilu ovat nojanneet paljon valtiovallan tukeen, ja se on jopa hidastanut kaupallisen ajattelun kehittymistä.
– Olemme nyt menossa kohti sitä aikaa, jossa valtiovallan tuki vähenee dramaattisesti. Sen takia tälle alalle pitää saada enemmän osaajia, jotka osaavat kaupallistaa ja tuotteistaa urheilua yritysten kannalta relevantilla tavalla, Varsta sanoo.
Uusia toimintatapoja ja verkostoitumista
Anne Aatola on yksi koulutuksen aloittaneista opiskelijoista. Hän on lähtenyt urheilumanagerimaailmaan poikansa kautta. Vilho Aatola, 16, kilpaili päättyneellä kaudella Pohjois-Amerikan USF Juniors -formulasarjassa, saavutti muutaman palkintosijan ja oli 26 kuljettajan sarjassa 7:s.
Aatola jatkaa myös ensi kaudella USF Juniors- formulaluokassa ja tutussa DEForce Racing -tallin riveissä. Nuorukaisen tavoitteena on sarjan mestaruus ja samalla vajaan 300 000 dollarin (noin 256 000 euron) palkintostipendi.
Poikansa managerina Aatola haluaa lisätä omaa ammattitaitoaan, kehittää uusia toimintatapoja, saada uusia työkaluja managerointiin ja verkostoitua lisää.
– Koen, että ei ole yhtä kaavaa tai formaattia, mikä urheilumanagerin pitäisi olla. Se on kovin monialaista. Varmasti tulevaisuudessa voimat kannattaakin yhdistää, eli jopa tehdä urheilumanageritoimistoja, joissa on paljon eri osaamista, Aatola sanoo.
Kai Nurminen tuli tutuksi aikoinaan jääkiekkokaukaloiden pisterohmuna, mutta tätä nykyä hän toimii Liiga Alumnin toiminnanjohtajana. Alumni on rakentanut kiekkoilijoille opintopolkua Haaga-Helian kanssa, ja Nurminen haluaa käydä manageriopinnot läpi, jotta hän pystyy kertomaan koulutuksesta peliuran lopettamista harkitseville tai juuri lopettaneille jääkiekkoilijoille.
– Olen kiinnostunut henkilöbrändäyksestä, myynnistä ja markkinoinnista. Siitä, miten meidän seuramme tällä hetkellä toimivat. Uskon, että koulutuksessa tulee paljon asioita, joita olen luullut tietävänsä, mutta siinä tuleekin vähän sormille, Nurminen naurahtaa.
– Nämä tällaiset henkilöbrändäykset, jotka ovat tulleet somejuttujen mukana, ovat minulle ihan uutta. Jos Facebookiin kerran pistää viikossa jonkun morjens-viestin, niin se ei ihan ole brändäystä. Lähden nöyrin mielin kuuntelemaan, mitä ammattilaiset kertovat ja mihin suuntaan tätä hommaa ollaan viemässä.
Lisää ”Amerikan meininkiä”
Aatolan mielestä viime vuodet ovat olleet haasteellisia etenkin talouden kannalta, mutta vaikeista ajoista on ollut hyötyäkin.
– Se on pakottanut pohtimaan vastavuoroisuutta. Tukeminen ei ole vain logo siinä paidassa, vaan yhteistyön pitää aidosti perustua siihen, että löydetään hyöty tukea tarvitsevalle, Aatola sanoo.
Hän uskoo, että kansainvälisten verkostojen ja näkyvyyden kasvattaminen voisi olla yksi ratkaisu, etenkin jos urheilija liikkuu paljon kansainvälisillä pelikentillä.
– Näkisin, että se voisi olla yksi osaamisalueen laajentamisen suunta. Sitä Amerikan meininkiä voitaisiin tuoda lisää Suomeen.
Nurminen on samaa mieltä Aatolan kanssa ja odottaa kuulevansa esimerkiksi, miten asioita ratkotaan ulkomailla. Hän uskoo siihen, että jos tuote on kunnossa, sitä on helpompi myydä. Nurmisen mielestä managerikoulutus tarjoaa hyvän vaihtoehdon uran jatkamiselle huippu-urheilun parissa.
– Nuoret on varmaan helpompi saada mukaan näihin managerointeihin ja brändäyksiin kuin meidät vanhat jäärät. Uskon, että tässäkin päästään eteenpäin, Nurminen sanoo.
Kysyntää riittää
Urheilumanagerien määrä on kasvanut viime vuosina. Se on näkynyt Suomen urheilumanagerien jäsenmäärässäkin, joka on tällä hetkellä reilu 200 jäsentä. Uusia jäsenhakemuksia tulee melkein viikoittain, kuten myös urheilumanageripyyntöjä.
Atte Varsta uskoo, että urheilumanageriksi haluavalle löytyy kyllä töitä, mutta saako siitä ansaintaa, se onkin sitten eri asia. Anne Aatolan mielestä tähän vaikuttaa myös se, kuinka monta urheilijaa managerilla on ”tallissaan” ja missä vaiheessa ammatillista uraa urheilijat ovat. Hänen mielestään managerien yhteistyö voisi auttaa asiassa.
– Itse teen pilotointini poikani kanssa. Jos kuitenkin tulevaisuudessa nuori autourheilija haluaa kulkea samaa polkua kuin Vilho, niin minulla voisi silloin olla työkalupakissa osaamista ja verkostoja, jotta pystyn auttamaan, Aatola suunnittelee.
