138 suomalaista yleisurheilulupausta osallistui viime harjoituskaudella Urheiluliiton Pajulahdessa ja Kuortaneella järjestämiin testeihin.
SUL teetti maajoukkueleiritysten yhteydessä laajan terveys- ja harjoitettavuuskartoituksen tavoitteenaan taata oikeanlainen harjoittelu kasvuiässä.
Lääkärin tekemiin testeihin valikoituivat 15-vuotiaat Team Finland juniorit -valmennusryhmän jäsenet.
Vaikka ikäluokasta saatiin useita positiivisia ja erinomaisiakin tuloksia harjoitettavuus-, ominaisuus- ja terveysmittareilla, SUL:n nuoruusvaiheen valmennuspäällikkö Aapo Räntilä näkee testituloksissa myös huolestuttavia piirteitä.
– Melkein joka kolmannella nuorella urheilijalla oli jonkinlainen rasitusperäinen vaiva, esimerkiksi selän rasitusmurtuma, selän välilevyn pullistuma tai muu vastaava vaiva, joka haittasi harjoittelua merkittävästi, Räntilä sanoo.
Harjoitettavuus- ja elintapakyselyssä selvitettiin urheilijoiden biologista ikää, millaista ravintoa lupaukset nauttivat ja paljonko he liikkuvat ja nukkuvat. Räntilän mukaan yli 70 prosenttia nuorista kertoi, että he tuntevat olonsa väsyneeksi yöunien jälkeen.
Maajoukkuejunioreille kertyi viikoittaista liikuntaa yhteensä – harjoitukset mukaan lukien – keskimäärin 15 tuntia.
– Yleisesti terveysliikunnan suositus on 14 tuntia viikossa. Terveysliikuntasuositus. Meillä on erikseen huippu-urheiluun tähtäävä suositus, joka on minimissään 20 tuntia viikossa.
Liian vähäinen liikunta- ja harjoitusmäärä ja istuminen huonossa asennossa ovat yhdistelmä, joka altistaa rasitusvammoille.
Valtaosa testeihin osallistuneista junioreista kävi myös vapaaehtoisissa, omakustanteisissa laboratoriotesteissä. Noin 20 prosenttia urheilijoista kärsi matalista hemoglobiini- tai ferritiiniarvoista. Räntilän mukaan tämä voi välillisesti vaikuttaa luuston kehittymiseen ja lujuuteen sekä sairasteluun ja jaksamiseen.
– Testit auttavat meitä hahmottamaan urheilijoiden nykytilanteen sekä suurimmat kipukohdat, joihin pitää pystyä vastaamaan valmennuksellisesti, Räntilä sanoo.
Heikko Cooper
Cooperin testi paljasti, ettei nuorten aerobinen peruskunto ole toivotulla tasolla. Kun kestävyysjuoksijat jätetään pois laskuista, nuorten keskiarvo Cooperin testissä oli 2 580 metriä – tytöillä 2 444 ja pojilla 2 775. Räntilä kuvaa keskiarvoa heikoksi.
– Riippuen lajista tytöillä sen pitäisi olla 2 800:n ja pojilla 3 000 metrin pinnassa, Räntilä sanoo.
Lajiryhmistä seiväshyppy erottautui urheilullisuudessa positiivisimpana.
– Seiväshypyssä poikien keskiarvo Cooperissa oli 2 966 ja tytöillä 2 572 metriä, Räntilä kertoo.
Yleisessä katsannossa nuorilla havaittiin myös heikkoutta alavatsan lihaksissa ja lonkankoukistajissa, mikä voi olla yksi selittävä tekijä rasitusvammoille.
Räntilä painottaa, että nuorten rasitusvammat eivät ole siis seurausta liian kovista harjoitusmääristä, vaan madaltuneesta kyvystä kestää harjoituskuormaa.
Pidempiä harjoituksia
SUL järjesti testeissä olleille nuorille ja heidän valmentajilleen henkilökohtaisen palautetilaisuuden, jossa oli paikalla testin tehnyt lääkäri. Myös nuoren vanhemmilla oli mahdollisuus osallistua.
Lisäksi liitto järjesti kyseisille tahoille useita koulutustilaisuuksia.
Räntilän mukaan nuoret tekevät suhteellisesti liikaa tehoharjoittelua kovilla pinnoilla ja jäykillä kengillä.
Testitulosten perusteella SUL pyrkii lisäämään nuorten lahjakkuuksien fyysisiä ominaisuuksia, kuten lihaskuntoa, liikkuvuutta sekä parantamaan ravintoasioita ja unen määrä ja rytmiä.
Yksi painopistealueista on aerobisen kunnon kasvattaminen. Räntilän mukaan tämä voisi tapahtua pidentämällä harjoitusten verryttelyjä maastossa liikkumalla.
– Jos alku- ja loppuverkkaan lisätään pituutta vaikka 20 minuuttia per suunta, aerobiaa saadaan lisää 40 minuuttia per harjoitus. Se ei vaikuta negatiivisesti mihinkään, mitä urheilijat tekevät harjoituksissa. Päinvastoin.
Räntilä kertoo SUL:n tarjoavan kaikille toiminnassa mukana oleville harjoituspäiväkirja-alustan, jonka kautta nuoret voivat seurata liikunnan kokonaismääriään.
– En usko, että pääsemme enää 1960–70-lukujen toimintaan, jossa lapset liikkuvat paljon ulkona pihapelejä pelaten ja tulevat harjoituksiin tekemään vain sitä kyseistä lajia. Meidän pitää pystyä kasvamaan aikaan, jossa harjoituksissa tehdään myös kaikkea muuta ja edistetään liikunnallista elämäntapaa, Räntilä sanoo.
Valmentajille kaukolasit
Urheiluliiton kehitysjohtajan Jarkko Finnin mukaan SUL panosti viime harjoituskauden kartoituksiin, muuhun asiantuntijatoimintaan, kuten fysioterapiatukeen, ja lajispesifeihin testeihin noin 20 000 euroa.
Hänen mukaansa suomalaista urheilukulttuuria ohjaa liiaksi harjoittelun maksimointi nopeiden tulosten saavuttamiseksi.
– Toimintaa alkaa leimata turha kiire, kun tulee nuorten SM-kisoja ja muita arvokisoja. Harjoittelun pitäisi olla sellaista, että se rakentaa ennen kaikkea tulevaa eikä pelkästään tämän kesän kilpailukauden maksimointia. Pitäisi harjoitella pitkälle kesään eikä haaskata hyvää harjoitusaikaa keskittymällä kilpailemiseen ja tuloksiin, Finni sanoo.
Tässä hän korostaa valmentajien osaamisen merkitystä.
– Urheilijan pitää aina tavoitella kilpailussa maksimia, mutta valmentajilla pitää olla kaukolasit harjoittelun suunnittelussa ja toteutuksessa. Jos toiminnasta tulee liian lajispesifistä ja liikunnalliset tekijät jäävät vajavaisiksi, on iso riski, että parhaat tulokset tehdään vain nuorten sarjoissa. Kun pitäisi siirtyä aikuisten sarjaan, eväät on syöty, Finni sanoo.
SUL pyrkii viemään testeissä havaittua tietoa ja oppia myös Team Finland juniorit -valmennusryhmän nuorimpaan ikäluokkaan, 14-vuotiaisiin.
